Vatsan toiminta on muutenkin selkeästi huonontunut viime kuukausina, mutta enpä arvannutkaan että minulla kenties on jo ollut kaksi lievää suolitukosta. No nytpä ainakin tietää tai luulee tietävänsä mistä nuo tietyt oireet johtuvat, ja osaa kenties toimia niiden edellyttämällä tavalla.
Ostin magnesiumoksidia auttamaan mahan toiminnassa. Se ei todellakaan imeydy hyvin magnesiumina mutta toimii hyvänä ja halpana laksatiivina, kun ottaa muutaman pillerin kerralla. Ja kuulemma cokis auttaa suolitukoksiin.
Olen kai laihtunut. Aikaisemmin minulla oli jatkuvasti pohjaton nälkä, ja söin koko ajan. No nytpä ei ole enää nälkä, ja tulen toimeen paljon vähemmällä ruualla.
Viime kierron aikana tajusin miksi jotkut tappavat itsensä endometrioosikipujen vuoksi. Minun kipuni eivät todellakaan edes pahoja (vielä?) ole, mutta kun rupesin kiinnittämään asiaan huomiota niin laskin kuukauden aikana tasan yhden vatsakivuttoman päivän. Ja silloinkin kivut alkoivat taas tasan keskiyöllä...
Mutta nyt jouluna olin ihmeellisesti muutaman päivän ajan kivuton. Mitään joulufiilistä ei silti ollut, sillä ajatus vatsassani koko ajan tapahtuvasta tuhosta on hirveä. Mätänen sisältä. Enkä vain pysty kuvittelemaan esimerkiksi näkeväni seuraavaa joulua.
No tasan vuosihan siitä on kun kamalat ylävatsakipuni alkoivat, heräsin niihin silloin tapaninpäivän aamuna. Alkuvuodesta tilanne parani joka kuukausi, mutta nyt lokakuun lopulta asti on ollut vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti