Rupesin katsomaan Downton Abbeytä. Kummallista sillä se ei ollut koskaan aiemmin kiinnostanut. Vihaan niin montaa hahmoa siinä: Mary, Thomas, O'Brien, Daisy, Ethel ja muut vastaavat pyrkyrihuor... palvelijat. Puhumattakaan myöhempien kausien täysin turhista mitättömyyksistä: Alfred, Jimmy, Ivy. Taidan tykätä vain Annasta, Sybilistä, Hughesista ja Williamista. Ja koko ajan tekisi vain mieli huutaa Sybilille: Pysy kaukana siitä miehestä, se tappaa sinut!! Suomennokset ovat olleet täysin perseestä: kamarineidit ovat kamarineitsyitä, miespalvelijat hovimestareita. Se on hauskaa kun hovimestari valittaa siitä ettei talossa ole yhtäkään hovimestaria!
Downton Abbey-testin mukaan minä olen murhamies Bates:
Viime lauantai oli kirjaimellisesti paska päivä. Anttilan Toptenissä myyjä iski kädellä naamaani, onneksi silmälasit eivät menneet rikki. Taas vaihteeksi Veljmiehessä ei ollut tarjoustuotetta, miten se kauppa onnistuukin aina olemaan pelkkä pettymys? Oli tarkoitus ostaa paljon paskaa mutta eipä ollut kotiin paljoa kantamista.
Sunnuntai-iltana korva alkoi humista ja iski paniikki. Kuten tavallista kivoja öitä on ollut, kohtausten lisäksi puutumista ja sydänkipua.
Näistä tiedät olevasi kissanomistaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti