Viime viikon tiistaina luin loppuun sen. Lukemisessa meni melkein viikko, kyseessä on 591-sivuinen englanninkielinen kirja. Oli vielä olevinaan kiire lukea..
En tiedä mikä ongelmani tämän kirjan kanssa oikein oli. Se että tämä on ensimmäinen osa Mustan tikarin veljeskunnasta jonka luin englanniksi? Yllättävän helppoa se oli, ei ollut montaa sanaa joita en tiennyt. Paralegal oli niistä yksi. Joissakin kohdin mietin todella että mitenhän tämän oikein voisi suomentaa. Mutta sepä ei olekaan minun ongelmani. Silti olisi kiva vertailla tätä ja suomenkielistä versiota. Ihan samoin tuntui Kingin Under the Domen kohdalla. Mutta se ilmestyi suomeksi niin myöhään että oli jo too late. Tämä Rakastaja - vihdoinkin sen sijaan julkaistaan jo syyskuussa 2013.
Jotkut asiat ärsyttivät. Se miten sopivasti Saxton jätti Blayn juuri oikeaan aikaan. Se miten Blay ei kertonut erosta Qhuinnille (tai kenellekään). Ja ah kun kaikki on niiiin täydellistä lopussa. Ehkä ongelmani oli myös se että Blayta ja Qhuinnia oli niin vähän.
Yllättäen minua kiinnosti eniten Laylan tarina. Luin läpi kymmeniä sivuja paljon vähemmän kiinnostavia juonikuvioita vain jotta saisin taas tietää mitä Laylalle kuuluu. Mutta sekin kiinnostus laimeni loppua kohden... sillä en ole Xcorin fani.
Seuraava osa kertoo kuulemma sokeasta kuninkaasta eli Wrathista. Kyseinen hahmo ei kiinnosta minua joten plääh.
Vielä pikku ekspertti:
s. 398:
Shit. With Qhuinn looking at him like that, he couldn't remember his own name. Blaysox? Blacklock? Blabberfox? Who the fuck knew ...
"You saved my daughter," Qhuinn whispered.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti