Pääsiäinen

Keskiviikkona iskivät pahat niskakivut ja elinkin sitten muutaman päivän särkylääkkeiden voimalla. Nyt viime päivät olen onneksi saanut lusmuta kunnolla ja kivut hellittivät jo lauantaina.

Lauantaina katsoin viimein elokuvan Nukke jonka kanssa ei leikitä (Dolly dearest). Ostin sen dvd:n varmaan jo pari vuotta sitten huutiksesta mutta en aiemmin ollut uskaltanut leffaa katsoa. Enkä nytkään pitänyt ääniä päällä. Olin nähnyt sen aiemmin vain kerran, 15-vuotiaana ja sain silloin kamalia traumoja. Pelkäsin pitkään erityisesti nukkeja. Muistin elokuvasta tasan kaksi kohtausta. Kaikki me neljä teinityttöä kiruimme kun peilissä ensin näkyi nukke mutta kameran siirryttyä siihen takaisin ei enää. Tuo kohtaus olikin ihan elokuvan alussa. Toinen kohtaus oli se missä mies ompeli ompelukoneella omaa kättään. Hyi hitto.

Pelasin Wowiakin ensimmäisen kerran jotta saisin Pointshopissa pisteitä, tosin en tule niitä sittenkään saamaan. :/ Pian on viimein kasassa tavoitteeni eli cdonin 50 euron lahjakortin verran pisteitä. Wowissa loin hahmon ja juoksentelin ympäriinsä. Peleillä joita ei voi pelata ohjaimella ei tee yhtään mitään.

Eilen tajusin että Selviytyjien toinen kausi löytyy netistä joten rupesin sitä katselemaan. Tuo toinen kausihan oli ensimmäinen joka Suomessa esitettiin ja on siksi suosikkini. Uusintanakin se esitettiin joten kaikki tyypit tuntuvat tosi tutuilta. Robin ja Amberin Amberhan on mukana tuolla toisella kaudella. Ei pärjännyt silloin mutta voitti sitten All starsin.

Katsoin myös viimein New kids on the blockin No more games live-konsertin vuodelta 1990. Olin suunnitellut sitäkin muutaman vuoden. Suomessahan se esitettiin keväällä 1991. Ja näköjään Youtubesta jopa löytyy tuota konserttia tältä käyttäjältä. Haluaisin saada sen dvd-muotoon, harmi kun eivät ole julkaisseet. Minulla on se kahdella vhs:llä ja aina saa pelätä että nauha sanoo poks. Tajusin etten ole kuullut yhtäkään NKOTB:n uutta, comebackin jälkeistä biisiä. Niitähän olisi rutkasti. En siis ole tosifani. Elän vain menneessä.

Viime viikkoina tuli katsottua lähes kymmenen 1990-luvun Suomen jääkiekko-ottelua. Äitini aikoinaan niitä nauhoitteli ja lainasin kasetit häneltä. Ensin Maailmanmestarit 1995, sitten kotiMM-kisat 1997, Naganon olympialaiset 1998, MM-kisat 1999. Ehdoton suosikkini on tietysti Naganon pronssiottelu.

En ole tänä pääsiäisenä juonut edes yhtä siideriä, sillä kun tein niin viikko sitten iski oksettava olo. Eipä siis ole tehnyt mieli.

Tänään katsoin viimein elokuvan Sliding doors. Senkin hankin näemmä jo vuosi sitten mutta en ollut katsonut. Olin nähnyt sen vain kerran ja silloin tykkäsin kovasti. Elokuvassa seurataan kahta eri todellisuutta. Loppu on traaginen. Ihana elokuva. Yllätyin kun lopputekstien aikana soi Didon Thank you... <-- back to the future:

I drank too much last night, got bills to pay,
my head just feels in pain
I missed the bus and there'll be hell today,
I'm late for work again
And even if I'm there, they'll all imply
that I might not last the day...

Leffassahan on myös Aquan ihana Turn back time.

Kuopion keilahallin katto romahti, joten keilailemaan ei pääse pitkään aikaan.