Viime yönä kissa herätti ennen puolta kolmea. Teki mieli sanoa että hulluko oot? Kaipa se kuvitteli ruokaa saavansa.
Tiesin ettei ollut kovin hyvä idea käyttää lahjakortteja ruokakaupassa ruuhka-aikaan, mutta minkäs teet. Tarvitsin kolikoita bussikyytiin. Kassaneiti ei ollut moisia lahjakortteja koskaan aiemmin nähnytkään, ja kysyi neuvoa viereiseltä kassalta. Eipä sekään auttanut vaan hänen piti vielä soitella jonnekin. Kumma kyllä minua ei nolottanut vaikka jono takanani seisoi. Ajattelin että semmoista se on. C'est la vie. Eikä edes minun vikani. Köh.
Lahjakortithan olen saanut Savon Sanomien paneeliin kuulumalla. Kyllä on kannattanut vastata noin 150 kyselytutkimukseen, kun palkaksi on saanut siitä työstä 2 kpl 10 euron K-ryhmän lahjakorttia. Pääsee tosi hyville tuntipalkoille.
Pitäisiköhän ruveta laiskaksi ja ostaa bussikortti? Äiti sitä alunperin ehdotti. Talvikaudella voisikin olla ihan hyödyllinen. Ongelmana on se ettei kolikoita bussiin juuri koskaan ole, koska maksan harvoin kaupoissa käteisellä.
Olen viime päivinä miettinyt pääni puhki mihin jääkiekko-otteluun menisin. Vaihtoehtoja on ihan liikaa... Aion yllättää kausikortti-äitini ilmestymällä joku kerta hänen viereensä otteluun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti