Kisu on hyökkäillyt kumppuuni ahkerasti viime päivinä, käteni ovat ihan naarmuilla. Hermot on mennyt monta kertaa. Rupean kyllä kirkumaan jos joskus joku haava tulehtuu ja joudun antibioottikuurille. Odottelen kauhulla kissan kiima-aikaa, tuo kun on ihan riittävän äänekäs sielu muutenkin. Sherry tosin lupasi tuoda Bradyn käymään niin loppuisi katin huuto. Siitä tosin olisi myöhemmin seurauksena muutama kiva yllätys.
Äidilläni oli lapsena kissat nimeltä Mökö, Söpö ja Töpö. Olivat kuulemma hyvin hiljaisia Tabithaan verrattuna. Minä kutsun Tabithaa useimmiten Nöpönenäksi. Ja ihan liian usein paskapääksi ja pikku paskaksi... Tänään se rikkoi yhden pyykkipojan jyrsiessään. Tappelen koko ajan kissan kanssa kun se haluaa välttämättä hyppiä pyykkitelineen päälle. Tänään kotiin tullessani luulin jo kissan halvaantuneen kun se veteli itseään lattialla pelkkien etujalkojen varassa. Laiskuutta se vain oli.
Äiti toi suuressa viisaudessaan minulle syklaamin. Tarkistin listasta että se on myrkyllinen. Eipä tuo kukka ole Tabithalle ainakaan vielä kelvannut jyrsittäväksi, monta kertaa se on sitä nuuhkinut. Äitikin oli kuullut myytin etteivät kissat mukamas syö myrkyllisiä kasveja. Enpä tuohon usko ja laitan kukan aina yöksi ja lähtiessäni kissalta saavuttamattomiin. Tosin heti ensimmäisenä yönä unohdin.
Olen saanut lusmuilla ihan liikaa viime päivinä. Olen nukkunut ihan liikaa ja ihan liian myöhään, kun siihen on kerrankin ollut mahdollisuus. Unirytmini on ihan persiillään ja se tulee kostautumaan. Huomenna saan vielä laiskotella, sitten alkaa työputki. Jostain kumman syystä erityisesti lauantai tulee olemaan hirvittävän raskas päivä.
Anttilassa on näköjään myynnissä Dexterin pimeät unet-kirja hintaan 5 euroa. Vieläköhän niitä on yhtään jäljellä lauantaina?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti