Aamulla kissa ei antanut minun nukkua vaan halusi välttämättä työntää itsensä peiton ja pussilakanan väliin. Ja istui taas sängylle paskaisella perseellä.
Sain kuin sainkin itselleni Dexterin pimeät unet. Ensin etsin kaikki (kirja)alelaarit ja siinä meni kiitettävästi aikaa. Ja ihan turhaan sillä Dexter oli oman arvonsa tuntien hyllyssä eikä missään korissa hylkiöiden kanssa. Teki mieli menettää hermot kun olin ollut kassajonossa jonkin aikaa ja kassakone lakkasi toimimasta. Piti siis aloittaa jonotus lauantairuuhkassa alusta. Valitsin varmuuden vuoksi pisimmän jonon etten turhaan uhmaisi kohtaloa uudelleen. Kassaneiti toivotti hyvää viikonloppua. Teki mieli sanoa ettei se minulle mitään hupia ja vapaata ole vaan tavallista työviikkoa. Olen luuseri ja siksi töissä joka ikinen viikonloppu.
Tämä päivä ei ollut ollenkaan niin rankka kuin luulin. Kohtalaisen rankka toki mutta ei rankka-rankka. Huomisen jälkeen helpottaa.
Bussissa pari teiniä vilkuili minua pahasti ja kuiskutteli keskenään. On se ihanaa olla erikoisen näköinen. Onneksi ei tarvinnut jäädä katsomaan sitä kuiskuttelua kauemmaksi aikaa kun jäin sopivasti jo seuraavalla pysäkillä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti