Aamulla heräsin 6.30 ja ryntäsin heti ensimmäiseksi suihkuun. Olin nukkunut kolme tuntia. Ennen syömistä tein elämäni vaikeimman teon. Kumma kyllä ruokahalua oli ihan kiitettävästi. Päälleni laitoin pelkkää mustaa. Kuten arvasinkin olin lähellä unohtaa häälahjan kotiin mutta muistinpa sen sittenkin.
Läksin puoli yhdeksän bussilla kaupunkiin. Nostin automaatista 90e ja käppäilin Minnan eteen odottamaan sen aukeamista. Yhdeksältä nousin ylimpään kerrokseen Mytkäniemelle. Kosmetologi oli oikein mukava ja meikin teossa meni lähes tunti. Olin etukäteen ihmetellyt miten yhden meikin tekemiseen voi tuhrata niin paljon aikaa, mutta näköjään voi. Meikki maksoi 42e. Istuin sitten odottamaan Sherryä jonka oli määrä tulla paikalle kymmeneltä. Hiukan sen jälkeen Sherry soitti minulle ja kertoi olevansa noin 15 minuuttia myöhässä, ja pyysi minua kertomaan sen kosmetologille. Kampauksessa menisikin odotettua kauemmin.
Pian Sherry saapuikin paikalle kampauksen takia huntu jo päässään. Yhdistelmä huntu ja tavalliset vaatteet näyttikin herättävän ihmisissä kummastusta. Odottelin tunnin verran että Sherrylle saatiin meikki tehtyä. Kosmetologilta lähdettäessä Sherry kertoi nukkuneensa edellisenä yönä kaksi tuntia, koska oli ollut koristelemassa hääpaikkaa. Ihmettelin miksei hän ollut pyytänyt minua apuun, mutta hän oli luullut minun olevan töissä. D'oh. Kerroin että olin ollut ihan vapaa koko viikon.
Matkasimme sitten ymmärtääkseni sulhasen serkun kyydissä Petoselle, missä Sherry nykyään asuu. Joku oli edellisenä yönä rikkonut kaljapullon hissin lattialle ja se sapetti Sherryä, sillä hän olisi vaikeuksissa hääpukunsa helmojen kanssa. Sherryn luona oli täysi tohina päällä kun kaikki muut kaasot olivat paikalla. Heti ensimmäiseksi Sherry työnsi syliini uusimman kissansa, iki-ihanan ja vitivalkoisen Bradyn. Kissa vaikuttaa olevan luonteeltaankin todella lupsakka.
Kampaukseni kanssa oli tiedossa hirveää kiirettä mutta ensin piti vaihtaa päälle kaason mekko. Sen kaula-aukkoon ei oltu laitettu viininpunaista nauhaa niinkuin olin luullut, ja siksipä mekko tuntui tosi epämukavalta päällä. Ratkaisin ongelman laittamalla niskaan hakaneulan. Näkyihän se kaikelle kansalle mutta oloni oli niin paljon parempi. Totesin Sherrylle ettei kaltaiseni tasapaksun ihmisen pitäisi pitää päällään tasapaksua vaatetta, vaan ylä- ja alaosan pitäisi olla erikseen.
Ihmetyksellä katselin Sherryn uutta asuntoa. Ja uutta isoa taulutelevisiota. Ja uutta isoa sohvaa. Kissanhiekkaa ja -ruokaa oli joka puolella koska hääkiireiden vuoksi ei ollut ollut aikaa siivota. Sherry totesikin ettei hän suostuisi pitämään häitä enää koskaan mistään hinnasta, niin mahdottoman paljon työtä se oli vaatinut.
Sherryn kampaajaystävä oli laittanut ennen minua jo viiden ihmisen hiukset. Oli selvää ettei minulle ehdittäisi laittamaan hiuslisäkettä niinkuin oli ollut tarkoitus. Sherry käski kampaajaa vaan tupeeraamaan hiukseni. Kampaaja oli hiukkasen ihmeissään ja sitä mieltä ettei niin saisi hyvää lopputulosta. Kampaukseni tekovaiheet saivat muissa kaasoissa aikaan hilpeyttä ja jollekulle tuli kuulemma mieleen elokuva Sekaisin marista. Lopputulos oli kuitenkin ihana.
Koko päivän Sherry jaksoi olla oma ihana itsensä kaikesta kiireestä, kaaoksesta ja stressistä huolimatta. Ainoastaan kerran hän menetti malttinsa. Selvisi nimittäin että floristi oli mokannut. Kukkalaitteita kaasojen hiuksiin piti olla viisi kappaletta mutta niitä olikin tuotu vain yksi. Pari äkäistä puhelua myöhemmin asia oli hoidossa, mutta kukat saataisiin vasta kirkolle.
Suurimman osan ajasta Sherry huseerasi ympäriinsä alusvaatteisillaan ja huolehti enemmän kaasojensa asioista kuin omistaan. Viimein hän päätti laittaa pukunsa päälle. Sen jälkeen mekon reuna laahasi lukemattomia kertoja kissanhiekoissa, ruokakipoissa ja kerran jopa vesiastiassa. Lähteminen oli täyttä kaaosta mutta viimein päästiin tien päälle.
Matkalla Sherry harjoitteli lauluaan ja piti kädestäni kiinni. Mietimme luuleekohan sulhoparka Sherryn jättäneen hänet alttarille sillä olimme tietysti myöhässä. Kerroin Sherrylle että äitini on tulossa kuokkavieraana paikalle. Ja kun saavuimme viimein kirkon etuovelle huomasinkin äitini puistonreunassa. Yksi kaaso valitti sitä että hänen rintsikkansa näkyvät mekon vuoksi. Sanoin että sama homma minulla, rintsikoiden näkyminen on tämän päivän trendi. Se nauratti kaasoa ja morsianta.
Meille annettiin tasan kolme minuuttia aikaa. En katsonut kelloa mutta myöhemmin joku sanoi että olimme paikalla 13.02, kun olisi pitänyt olla 12.45. Kysyin morsiamen isältä jännittääkö häntä, ja hän väitti että ei. Kaasojen panikoidessa joku sanoi että nyt on varmaan jäljellä enää kaksi minuuttia. Joten eikun kamalalla kiirellä kirkkosalin puolelle jakamaan ohjelmia, jotka oli ollut tarkoitus antaa ihmisille jo heidän tullessaan kirkolle. Käteni vapisivat kiitettävästi. Hoidin sulhon puolen vauhdilla mutta musiikin alkaessa jotkut kaasot olivat vielä jakamassa ohjelmia.
Jo seremonian alkaessa meinasin ruveta itkemään mutta onnistuin onneksi hillitsemään itseni. En lopulta itkenyt kertaakaan koko häiden aikana, vaikka se olikin monta kertaa lähellä. Seremonian aikana jalat ehtivät puutua. Vihkimisen jälkeen seurasimme hääparia morsiamen huoneeseen, jossa sain otettua ensimmäiset valokuvat heistä. Jotkut kaasoista menivät ulos jakamaan kirkkoväelle saippuakuplia. Niitä lentelikin ilmassa paljon kun hääpari astui ulos ovista.
Hääparin häivyttyä autollaan kierrokselle minulla olikin tiedossa ongelma. Olin tullut hääautolla kirkolle joten minulla ei ollut kyytiä juhlapaikalle. Meitä olikin sitten lopulta seitsemän samassa autossa. Hengissä kuitenkin selvittiin ja poliisitkaan eivät pysäyttäneet.
Hääjuhlan aikana join kuusi vodkapaukkua. Jo ensimmäisen jälkeen nolasin itseni pahasti vuodattamalla koko elämäntarinani morsiamen äidille. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mekko kiristi pallean kohdalta muutenkin, mutta syömisen jälkeen hengittäminen vasta vaikeaa olikin. Muutkin kaasot pelkäsivät mekkojensa ratkeavan. Aterian jälkeen moni valitti väsymystä ja sanoi olevansa ruokalevon tarpeessa. Mieleni teki sanoa että sitä ne hiilarit teettävät. Yhdessä vaiheessa Sherry pyysi minua istumaan morsiusparin pöytään. Kerroin hänelle mokauksestani hänen äitinsä kanssa. Juttelimme myös tulevasta muutostani.
Seuraavaksi tapahtuikin häiden kummallisin asia sillä sain työtarjouksen. Eräs nainen tuli paikalle ja kysyi kuka oli tehnyt häiden nettisivut. Sanoin olevani syyllinen. Nainen ihasteli sivuja ja sanoi haluavansa minun tekevän hänelle sivut seuraaviin vaaleihin. Palkkaa saisin 300e. Kiemurtelin sillä totuushan on etten osaa tehdä kuin yhdenlaiset sivut. Tästä asiasta ei onneksi enää myöhemmin ehditty puhumaan.
Kakunleikkauksen jälkeen törmäsin Sherryyn ja hän pyysi ensin minuakin ottamaan kakkua, mutta muisti sitten että "ethän sinä syö kakkua". Korvasin kakun ja kahvin drinkillä... tai monella. Kahviakaan en juonut vaikka sitä pariinkin otteeseen yritettiin minulle kaataa.
Tilaisuuden loppupuolella kampaaja sai viimein laitettua kukat minunkin hiuksiini. Yhdessä vaiheessa häippäsin hiukkasen kauemmaksi juhlasalista ja missasin siksi ainakin hääparin ensimmäisen tanssin. Tai kaikki ne. Istuskelin aluksi baaritiskillä ja sitten tuhlasin 20 senttiä pelikoneeseen. Sohvallakin ehdin istua katsomassa urheilu-uutisia. Palatessani baaritiskille paikalla oli yksi kaasoista jonka kanssa juttelimme. Hänen lähtiessään tupakalle menin istuskelemaan lähemmäksi salia. Pian Sherry liittyi seuraani.
Pariinkiin otteeseen käytiin porukalla rannassa ottamassa valokuvia. Suurin osa porukasta oli jo ehtinyt häipyä kun tuli kimpun heittämisen aika. Sen sai yksi kaasoista, sulhasen serkku. Sulhanen löysi morsiamen hameen alta kaikenlaista tavaraa mutta viimein sieltä löytyi sukkanauha. Sen sai kampaaja, homomies.
Ohjelma loppui yhdeksän maissa. Tarkoitus oli jatkaa iltaa Setan bileissä mutta kyytini toikin minut yllättäen kotiin ja en alkanut vastustelemaan. Vaihdoin pari viestiä Sherryn kanssa ja päätin jäädä kotiin nukkumaan.
Kampaukseni kanssa oli tiedossa hirveää kiirettä mutta ensin piti vaihtaa päälle kaason mekko. Sen kaula-aukkoon ei oltu laitettu viininpunaista nauhaa niinkuin olin luullut, ja siksipä mekko tuntui tosi epämukavalta päällä. Ratkaisin ongelman laittamalla niskaan hakaneulan. Näkyihän se kaikelle kansalle mutta oloni oli niin paljon parempi. Totesin Sherrylle ettei kaltaiseni tasapaksun ihmisen pitäisi pitää päällään tasapaksua vaatetta, vaan ylä- ja alaosan pitäisi olla erikseen.
Ihmetyksellä katselin Sherryn uutta asuntoa. Ja uutta isoa taulutelevisiota. Ja uutta isoa sohvaa. Kissanhiekkaa ja -ruokaa oli joka puolella koska hääkiireiden vuoksi ei ollut ollut aikaa siivota. Sherry totesikin ettei hän suostuisi pitämään häitä enää koskaan mistään hinnasta, niin mahdottoman paljon työtä se oli vaatinut.
Sherryn kampaajaystävä oli laittanut ennen minua jo viiden ihmisen hiukset. Oli selvää ettei minulle ehdittäisi laittamaan hiuslisäkettä niinkuin oli ollut tarkoitus. Sherry käski kampaajaa vaan tupeeraamaan hiukseni. Kampaaja oli hiukkasen ihmeissään ja sitä mieltä ettei niin saisi hyvää lopputulosta. Kampaukseni tekovaiheet saivat muissa kaasoissa aikaan hilpeyttä ja jollekulle tuli kuulemma mieleen elokuva Sekaisin marista. Lopputulos oli kuitenkin ihana.
Koko päivän Sherry jaksoi olla oma ihana itsensä kaikesta kiireestä, kaaoksesta ja stressistä huolimatta. Ainoastaan kerran hän menetti malttinsa. Selvisi nimittäin että floristi oli mokannut. Kukkalaitteita kaasojen hiuksiin piti olla viisi kappaletta mutta niitä olikin tuotu vain yksi. Pari äkäistä puhelua myöhemmin asia oli hoidossa, mutta kukat saataisiin vasta kirkolle.
Suurimman osan ajasta Sherry huseerasi ympäriinsä alusvaatteisillaan ja huolehti enemmän kaasojensa asioista kuin omistaan. Viimein hän päätti laittaa pukunsa päälle. Sen jälkeen mekon reuna laahasi lukemattomia kertoja kissanhiekoissa, ruokakipoissa ja kerran jopa vesiastiassa. Lähteminen oli täyttä kaaosta mutta viimein päästiin tien päälle.
Matkalla Sherry harjoitteli lauluaan ja piti kädestäni kiinni. Mietimme luuleekohan sulhoparka Sherryn jättäneen hänet alttarille sillä olimme tietysti myöhässä. Kerroin Sherrylle että äitini on tulossa kuokkavieraana paikalle. Ja kun saavuimme viimein kirkon etuovelle huomasinkin äitini puistonreunassa. Yksi kaaso valitti sitä että hänen rintsikkansa näkyvät mekon vuoksi. Sanoin että sama homma minulla, rintsikoiden näkyminen on tämän päivän trendi. Se nauratti kaasoa ja morsianta.
Meille annettiin tasan kolme minuuttia aikaa. En katsonut kelloa mutta myöhemmin joku sanoi että olimme paikalla 13.02, kun olisi pitänyt olla 12.45. Kysyin morsiamen isältä jännittääkö häntä, ja hän väitti että ei. Kaasojen panikoidessa joku sanoi että nyt on varmaan jäljellä enää kaksi minuuttia. Joten eikun kamalalla kiirellä kirkkosalin puolelle jakamaan ohjelmia, jotka oli ollut tarkoitus antaa ihmisille jo heidän tullessaan kirkolle. Käteni vapisivat kiitettävästi. Hoidin sulhon puolen vauhdilla mutta musiikin alkaessa jotkut kaasot olivat vielä jakamassa ohjelmia.
Jo seremonian alkaessa meinasin ruveta itkemään mutta onnistuin onneksi hillitsemään itseni. En lopulta itkenyt kertaakaan koko häiden aikana, vaikka se olikin monta kertaa lähellä. Seremonian aikana jalat ehtivät puutua. Vihkimisen jälkeen seurasimme hääparia morsiamen huoneeseen, jossa sain otettua ensimmäiset valokuvat heistä. Jotkut kaasoista menivät ulos jakamaan kirkkoväelle saippuakuplia. Niitä lentelikin ilmassa paljon kun hääpari astui ulos ovista.
Hääparin häivyttyä autollaan kierrokselle minulla olikin tiedossa ongelma. Olin tullut hääautolla kirkolle joten minulla ei ollut kyytiä juhlapaikalle. Meitä olikin sitten lopulta seitsemän samassa autossa. Hengissä kuitenkin selvittiin ja poliisitkaan eivät pysäyttäneet.
Hääjuhlan aikana join kuusi vodkapaukkua. Jo ensimmäisen jälkeen nolasin itseni pahasti vuodattamalla koko elämäntarinani morsiamen äidille. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Mekko kiristi pallean kohdalta muutenkin, mutta syömisen jälkeen hengittäminen vasta vaikeaa olikin. Muutkin kaasot pelkäsivät mekkojensa ratkeavan. Aterian jälkeen moni valitti väsymystä ja sanoi olevansa ruokalevon tarpeessa. Mieleni teki sanoa että sitä ne hiilarit teettävät. Yhdessä vaiheessa Sherry pyysi minua istumaan morsiusparin pöytään. Kerroin hänelle mokauksestani hänen äitinsä kanssa. Juttelimme myös tulevasta muutostani.
Seuraavaksi tapahtuikin häiden kummallisin asia sillä sain työtarjouksen. Eräs nainen tuli paikalle ja kysyi kuka oli tehnyt häiden nettisivut. Sanoin olevani syyllinen. Nainen ihasteli sivuja ja sanoi haluavansa minun tekevän hänelle sivut seuraaviin vaaleihin. Palkkaa saisin 300e. Kiemurtelin sillä totuushan on etten osaa tehdä kuin yhdenlaiset sivut. Tästä asiasta ei onneksi enää myöhemmin ehditty puhumaan.
Kakunleikkauksen jälkeen törmäsin Sherryyn ja hän pyysi ensin minuakin ottamaan kakkua, mutta muisti sitten että "ethän sinä syö kakkua". Korvasin kakun ja kahvin drinkillä... tai monella. Kahviakaan en juonut vaikka sitä pariinkin otteeseen yritettiin minulle kaataa.
Tilaisuuden loppupuolella kampaaja sai viimein laitettua kukat minunkin hiuksiini. Yhdessä vaiheessa häippäsin hiukkasen kauemmaksi juhlasalista ja missasin siksi ainakin hääparin ensimmäisen tanssin. Tai kaikki ne. Istuskelin aluksi baaritiskillä ja sitten tuhlasin 20 senttiä pelikoneeseen. Sohvallakin ehdin istua katsomassa urheilu-uutisia. Palatessani baaritiskille paikalla oli yksi kaasoista jonka kanssa juttelimme. Hänen lähtiessään tupakalle menin istuskelemaan lähemmäksi salia. Pian Sherry liittyi seuraani.
Pariinkiin otteeseen käytiin porukalla rannassa ottamassa valokuvia. Suurin osa porukasta oli jo ehtinyt häipyä kun tuli kimpun heittämisen aika. Sen sai yksi kaasoista, sulhasen serkku. Sulhanen löysi morsiamen hameen alta kaikenlaista tavaraa mutta viimein sieltä löytyi sukkanauha. Sen sai kampaaja, homomies.
Ohjelma loppui yhdeksän maissa. Tarkoitus oli jatkaa iltaa Setan bileissä mutta kyytini toikin minut yllättäen kotiin ja en alkanut vastustelemaan. Vaihdoin pari viestiä Sherryn kanssa ja päätin jäädä kotiin nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti