Mustan tikarin veljeskunta-vampyyrisarjan viides osa Sitomaton rakastaja oli tiettyyn pisteeseen asti sitä samaa parhautta kuin aikaisemmatkin osat. Näitä kirjoja olen lukenut ahmien ja toivonut etteivät ne koskaan loppuisi.
Hiukan ihmetytti eräs asia. Aikaisemmissa kirjoissa kerrottiin aina tapahtumia myös pahiksien näkökulmasta, tässä ei. En edes muistanut mihin kohtaan edellisessä osassa lessereiden suhteen jäätiin. Noh jossain vaiheessa siitäkin muistutettiin, Butch oli tappanut esi-lesserin joten pahikset ovat kokoamassa rivejään.
En tykännyt kirjan loppuratkaisusta. Ajattelin jo että ensimmäistä kertaa tämän sarjan kirjalla/pariskunnalla on onneton loppu, ja se sai itkemään. Mutta sekin olisi ollut parempi vaihtoehto kuin se naurettavuus mikä seurasi. Kummitus. En tajua sitäkään miten voi yhtäaikaa olla aineeton ja muka elää silti fyysisen ihmisen elämää. Pah.
Noh siltikään en taaskaan malttaisi odottaa seuraavaa osaa Varjeltu rakastaja, joka julkaistaan suomeksi "jo" marraskuussa.
Harmittaa yhä enemmän se ettei Mustan tikarin veljeskunnasta ole tulossa elokuvia tai tv-sarjaa. Ehkä on vaan hyvä asia ettei sellaista ole tulossa kun ajattelee miten True Blood-sarja raiskaa kirjavastineitaan. Mutta silti...
Ja nyt haluaisin ostaa koko sarjan omaksi, ennen ajattelin vain tokaa osaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti