Tv-sarja: 24

Ostin koko 24-sarjan dvd-boksin jo tyyliin vuosia sitten, mutta en ollut vieläkään katsonut sitä. Ekan kauden "katsoin" muualta vuosia sitten, ja olin aloittanut toisen kauden eli katsonut sen ensimmäisen jakson ehkä peräti viime vuonna tai aikaisemmin. Nyt jatkoin siis toisen kauden toisesta jaksosta.

Jo tokalla kaudella vastaan tuli tosi tutulta kuulostava quote.

Hyvänä puolena voi todeta että olin unohtanut koko sarjan juonikuvioista lähes kaiken, lukuunottamatta tietysti suosikkiani eli viidettä kautta jonka katselin jokin aika sitten. Yksi harvoista asioista jonka muistin oli kun Jackin piti tappaa Chapelle. Vaikka vihasin kyseistä hahmoa niin kyllä itketti silti.

Voi sanoa että neljännen kauden terroristeilla oli hiukan suuruudenhullut suunnitelmat: Samana päivänä junan räjäyttäminen, puolustusministerin kidnappaus ja teloitus, USA:n kaikkien ydinvoimaloiden tuhoaminen ja kirsikkana kakun päällä presidentin ja Air Force Onen räjäytys. Luulisi että vähempikin olisi riittänyt?

Tuo kausi oli mielestäni harvinaisen paska, vaikka mukana olikin pari suosikkinäyttelijääni (Cameron Bancroft ja James Frain). Liikaa henkilökohtaisten suhteiden vatvomista. Ei tullut suinkaan mieleen Walking Deadin huonoimmat ajat.

Enkä muistanut tai ollut tietoinen joidenkin suosikkihahmojeni ikävistä toimista. Esimerkiksi Mike Novick joka toisella kaudella aiheutti epäsuorasti presidentin avustaja-naisen putoamisen portaita alas. Se jäikin häiritsemään kun koskaan ei kerrottu selviytyikö kyseinen hahmo hengissä.

Suosikkihahmojanihan ovat Chloe, Edgar, Bill, Curtis, Aaron. Virallinen jump the shark-hetkihän on se kun Jack ensin tappaa Curtisin ja sitten paljastuukin että jo edellisellä kaudella riehunut pääpahis onkin Jackin veli. Just joo ja lehmät lentää. Tuonkin olin onneksi lahjakkaasti unohtanut. Silti kuolemista ylivoimaisesti eniten itketti kun vihattu McGill ja redshirt uhrasivat itsensä pakon edessä.

Miksi kukaan muuten haluaisi/suostuisi CTU:hun töihin? Palkan pitäisi olla aivan helvetin korkea että se kompensoisi sitä faktaa että mahdollisuudet selvitä hengissä eläkkeelle asti ovat lähes nolla. Edes pelkkänä tietokonenörttinä toimistolla et ole turvassa koska terroristit haluavat aina tehdä iskun juuri sinne.

Projekti jumittui monen kuukauden ajaksi seitsemännen kauden alkuun. Vasta Netflixin myötä sain katsottua loput jaksot.

Kahdella viimeisellä kaudella eniten surettaa Reneen kohtalo. Jack on myrkkyä joka tapattaa kaikki lähellään olevat.

Uusi Google-diagnoosi: Nivelpsoriaasi

Osaan parhaiten luulosairastelun.

Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt kynnessäni olevia muutoksia. Sitten joku jossain netissä mainitsi että nivelpsoriaasiin voi kuulua kynsimuutoksia. Googletin ja tuloksena oli kuva samannäköisestä kynnestä kuin minulla ja tuomio: nivelpsoriaasi. Yllättävää.

Minullako muka psoriaasi? Niin, onhan minulla jalassa ihottumaläiskä joka ei ole suostunut parantumaan, mutta vaikea silti uskoa että se voisi olla psoria. Tosin nivelpsoriaasi voi olla ilman iho-oireita. Tai pelkillä kynsimuutoksilla.

Edellinen itsediagnoosinihan oli selkärankareuma. Ja kuulemma yksi nivelpsoriaasin muoto voi oireilla samalla lailla kuin selkärankareuma.

Niin, viime aikoina ovat nivel- ja muut semmoiset kivut pahentuneet. Jalkapohjat, erityisesti vasemman jalan nilkka ja jopa polvi. Iik. Välillä on tuntunut siltä kuin polven alla olisi jotain ylimääräistä (nestettä?).

Suvussa on paljon nivelsairauksia. Nivelreumaa ja nivelrikkoa. En siis voi uskoa siihen että nivelkipuni johtuisivat vain normaalista vanhenemisesta. Mutta psoria suvussa ei ole.

Elokuva: Se (2017)

You'll float too!

Kauan odotettu Stephen Kingin Se tuli nähtyä lauantaina lähes loppuunmyydyssä näytöksessä. Suurin osa yleisöstä vaikutti olevan teini-ikäisiä. Enkö olekaan kohderyhmää?

Elokuvahan on tietysti aina hyvä jos siinä on kissa (joka vielä selviää hengissä) JA... New Kids on the Block! En voinut olla nauramatta heti kun tunnistin musiikin. Leffahan olisi siis ollut suorastaan täydellinen jos siinä olisi vielä ollut hamsterin sijasta marsu.

Eipä varsinaisesti ole valittamista Bill Skarsgårdin Pennywisestä, mutta hyvin vähän hänellä oli dialogia. Tai yhtään mitään. Ei voi siis edes kunnolla verrata Tim Curryyn, jonka suoritusta ei oltu piilotettu erikoistehosteiden alle. Lopussa säälitti Pennywisen puolesta. Eikö se pärjää edes joukolle luusereita?

Miksi vain Pennywise sanoi "beep beep Richie"? Sen törkyturvan suu olisi pitänyt sulkea monta kertaa. Huumori ei tosiaankaan ollut minun makuuni.

Musiikki oli jotenkin tosi huonosti elokuvaan sopivaa. Yritettiin sen avulla väkisin tehdä pelottavia sellaisista kohtauksista jotka eivät sitä todellakaan olleet.

Eipä ole tarvetta omistaa tätäkään elokuvaa dvd:llä, vaikka toiveita siitä elättelin. Sen sijaan tuli ikävä vanhaa Sitä.

Pieniä häiritseviä yksityiskohtia:
-Suosikkihahmoni Georgie on vain kadoksissa, ei virallisesti kuollut
-Miken vanhemmat kuolleet
-Ben tutkii Derryn historiaa, ei Mike
-kirjaimellisesti kelluvat/leijuvat ruumiit. Luulin että Pennywise SYÖ lapsia ("I am the eater of worlds, and of children")
-luuserit eivät käytä mitään taikaa (hopea) Pennywisen tappamiseen
-Henryn isä on poliisi. Ja Henryhän vaikuttaa kuolevan lopussa (ei voi olla niin)
-Pennywise kidnappaa Bevin

Lyhyt ja kylmä kesä

Olin niin olettanut ja toivonut että elokuun viimeisenä viikonloppuna olisi vielä kesäisen lämmin sää, mutta ei. Eipä se kesä koskaan edes tullut - ei yhtäkään hellepäivää Kuopiossa.

Pakko oli silti lähteä Wanhaan satamaan syömään munakasta viimeisen kerran. Munakas on niin älyttömän harvinaista ravintoloiden ruokalistoilla, ainoastaan Siljan Commodore-aamiaisella sitä on ollut. Oon ollut tänä kesänä laumasielu ja viihtynyt ihan liikaa satamassa. Tämä oli nyt toinen kerta Wanhassa. Siitä iso plussa että viinilistalla kerrottiin myös viinien sokeripitoisuudet, olen minäkin voinut ensimmäistä kertaa koskaan juoda ravintolassa viiniä.

Mutta se vituttaa ihan sikana että Wanha satama ei kertonut nettisivuillaan tai somessa että ravintolassa oli lauantai-iltana yksityistilaisuus. Muuta diipadaabaa jaksetaan kyllä päivittää mutta ei kaikista tärkeintä faktaa. Arvasin kyllä silti, saatana. Jouduttiin siis ulkoterassin puolelle pakkaseen palelemaan.

Siitä sitten piti vielä jatkaa paleltumaan Suomen tivoliin. Jonot olivat pitkiä, ja niinpä satuttiin sopivasti olemaan maailmanpyörässä juuri ilotulituksen aikaan. Sitä olin vähän toivonutkin.

Jos tänä viikonloppuna on lämmintä niin olen luvannut hypätä parvekkeelta. No, enää kaksi viikkoa Stephen Kingin Siihen.