Viimeinen True Blood-kirja: Dead ever after

Charlaine Harrisin kirja Dead ever after on Sookie Stackhouse-sarjan 13. ja viimeinen osa

Luin kirjan reilussa vuorokaudessa, niin paljon halusin tietää miten Sookien tarina päättyy. En ole koskaan lukenut mitään englanninkielistä kirjaa läheskään noin nopeasti.

En tykännyt siitä että sarjan aikaisemmista osista poiketen tapahtumia ei kerrottu pelkästään minä-muodossa Sookien näkökulmasta, vaan mukana oli muutakin paskaa. Jos on tähän asti pystynyt pitäytymään pelkästään yhden ihmisen näkökulmassa, olisi niin pitänyt pystyä tekemään vielä viimeisessäkin kirjassa. Tämä on Sookien tarina, eikä kenenkään muun.

Monet fanit eivät ole pitäneet ollenkaan siitä miten sarja loppuu. Charlaine Harris on saanut siksi jopa tappouhkauksia, sairasta. No loppu ei tosiaankaan ollut sellainen kuin toivoin, mutta tykkäsin siitä silti. Ymmärsin hyvin syyt päätösten takana.

Olen iloinen siitä että onnistuin pysymään täysin spoilerivapaana, vaikka meninkin klikkaamaan tuon ylläolevan linkin auki. Suljin sen myös aika hiton nopeasti kun tajusin mistä on kysymys.

Suoraan sanottuna tämä kirjan kansi on aivan karmea, niin hirveä ja kirkas oranssin väri että sattuu silmiin.

Your life was not right when you were actually surprised that someone didn't want to kill you. 

Jos etsit juonipaljastuksia kirjasta niin täältä löytyy (englanniksi)

Charlaine Harris threatened by fans over final Sookie Stackhouse novel

Vielä näköjään julkaistaan yksi kirja jossa käsitellään Sookien universumia: After Dead: What Came Next in the World of Sookie Stackhouse

Kali Elektra 8 vuotta

Helle on perseestä

Parvekkeella lähes +50, makkarissa +29...

Heti kun lämpötila alkoi lähestyä +20 astetta olo kävi tosi tukalaksi, ei edes ruoka meinaa maistua. Salaatilla tässä on eletty viime ajat. Vilukissan kai pitäisi olla helteistä innoissaan... Flussan aikana tuli tajuttua että normaali ruumiinlämpöni on 35 piste jotain. 36.6 tuntui täydeltä kuumeelta ja heti huomasi olosta kun lämpö oli laskenut "normaaliin" eli alle 36:n.

Eilen kävin Kontissa, ei siellä mitään ollut. Kuopion uudelta kirpparilta löytyi Sims 2-lisäri Matkoilla. On sitä aiemminkin näkynyt jossain mutta aina liian kalliilla, nyt hinta (2,50) miellytti. Kävin myös Jyskissä tarkoituksena ostaa pimennysverho kun olivat tarjouksessakin, mutta kaikki kolme väriä olivat loppu. Nyt vituttaa kuin pientä sikaa?

Ja totta kai poltin ihoni sillä reissulla. Mitäs odotin bussia taivasalla 20 minsaa. En kestä aurinkoa yhtään vaikken edes ole ginger. Saan helposti päänsärkyäkin auringossa.

Perjantaina aioin katsoa Amazing Racen jakson Katsomosta, olihan finaali tiedossa jo seuraavana päivänä. Mutta eipä se jakso sitten toiminutkaan, meinasi iskeä paniikki. Ihme kyllä sain jakson ladattua torrentina.

Kalin takapää tärisi oudosti perjantaina, ja taas eilen. Sitä itseäänkin selkeästi häiritsee tärinä kun yrittää nukkua tai levätä. Kissoillekaan ei oikein ole ruoka maistunut helteillä.

Kirja: Perillä

Ally Condien kirja Perillä on tulevaisuuteen sijoittuvan trilogian päätösosa. Täytyy myöntää etten ole erityisemmin pitänyt koko sarjasta, se on ollut mielestäni tylsähkö. Silti halusin kai näköjään lukea sen loppuun asti. Kertomistyyli on kieltämättä erikoinen, sanat ovat... valuuttaa.

Tämän sarjan viimeisen osan kanssa minulla oli muutama ongelma. Ensinnäkin en oikein muistanut mitä edellisessä osassa tapahtui. Monet sivuhenkilöt olivat siksi minulle lähinnä pelkkiä nimiä. Varsinkin kirjan alkupuolella sekoitin koko ajan kirjan kaksi miespäähenkilöä toisiinsa, en muistanut kumpi on kumpi. Sekin vaivasi etten lukua lukiessani muistanut kuka sen kertojaminänä olikaan sillä kertaa. Ja vasta lähellä loppua minulle selvisi että hahmo jota olin koko ajan pitänyt miehenä olikin nainen. Jos kirjan olisi lukenut englanniksi niin noin ei varmaan olisi päässyt käymään?

Silti halusin niin kovasti tietää miten tämä trilogia päättyy että luin kirjaa loppua kohti nukahtamisen partaallakin vain lisää ja lisää. Piti päästä äkkiä loppuun. Siksikin että ensi viikolla odottaa taas viisi uutta kirjaa...

"Toivon että löydät rakkauden."
Sitä toivon enemmän kuin mitään muuta, ehkä jopa enemmän kuin omaa onneani.
Ja tavallaan se ehkä tarkoittaa, että rakastan Xanderia kaikkein eniten.

Odotan.
Ja vaikka mitä tapahtuisi, hän muistaa minut. Sitä ei kukaan voi ottaa minulta pois. ...
Hän tietää että olin täällä. Ja että rakastin häntä.
Sen hän tietää aina, ellei päätä itse unohtaa.