5. joulukuuta 2016

Saku Koivua katsomassa

Toisen kerran koskaan. (Kimmo Timosen juhlaottelussa.) Vaikka tauti uhkasikin. Oli siis ihan hilkulla etten olisi tehnyt Sakulle ohareita. Niitähän Saku on tehnyt minulle 22 vuoden aikana monta kertaa. Olin aika varma että tekisi taas. Ja kun näin jäällä #44-joukkueessa pelaajan numero 11 joka ei ollut Saku niin luulin jo... mutta tässä höntsäottelussa oli joillakin pelaajilla samassa joukkueessa samoja numeroita.


Olipas outoa nähdä Sakun pelaavan keltamustissa, ja vieläpä TPS:ää vastaan! Hah.

Vaikka läksin kävelemään kotia kohti heti legendaottelun päätyttyä, niin missasin silti Sakun Nelosen/Ruudun studiossa lähes kokonaan. Olisi kai pitänyt juosta. Ei vaan onnistu nykyisellä terveydelläni.


Sen kyllä päätin että jos TPS joskus jäädyttää Sakun numeron niin todellakin yrittäisin saada liput siihen otteluun. Tosin vannoin viimeksi etten enää koskaan mene Turkuun, mutta tuon jutun takia voisin kyllä tehdä poikkeuksen. Jospa kerrankin Saku yksin saisi kaiken sen huomion jonka ansaitsee!!!



Kylläpä kannattikin käydä katsomassa Sakua, sain siitä palkinnoksi uudet kylmänkyhmyt. Tänään ihmettelin miksi ulkoreidessä on niin kipeä kohta, olenko satuttanut itseni johonkin? Vielä enemmän rupesi ihmetyttämään kun huomasin että siinä kipeässä kohdassa ei ole mitään mustelmaa muistuttavaa vaan ihottuman näköistä punaista. Ja sitten tajusin että symmetrisesti toisellakin puolella on kipeä kohta. Heureka, kylmänkyhmyjähän ne.

En opi näköjään milloinkaan etten pärjää niin vähillä vaatteilla kuin muut ihmiset. Jo vähänkin kovemmilla pakkasilla pelkät pitkät kalsarit farkkujen alla eivät riitä vaan pitää olla myös villahousut. Sen siitä sai kun kävelin otteluun molempiin suuntiin.

Ei kommentteja:

Pizza-online.fi