20. joulukuuta 2016

Peli: Watch Dogs 2

Paska peli. Ja mitään muutahan minun ei olisi kannattanut kirjoittaa...

Rakastan ensimmäistä Watch Dogsia. Kehitin siihen sellaisen pakkomielteen että välillä ei jopa meinannut syömään ehtiä. Watch Dogsia, sen päähahmoa Aiden Pearcea ja juonta on haukuttu liian synkäksi mutta minä tykkäsin.

Olen kai sitten ainoa ihminen maailmassa jolle Watch Dogs 2 on ollut pettymys. Kaikki uudistukset ovat mielestäni huononnuksia. Peli on tylsä, yksitoikkoinen ja itseään toistava - ei siis tippaakaan monipuolinen. 95% peliajasta menee siihen että yrittää pähkäillä miten pääsisi menemään jonnekin korkeaan paikkaan. Hahmot ja "juoni" ovat mielestäni pelkkää teinimeininkiä.


Pelissä ärsyttävintä on naispuolisen pollarin hemmetin kova ääni. Parasta puolestaan on ruudulle paskova ja muutenkin häiriköivä kissa. Harmi että siitä sai nauttia vain hyvin lyhyen ajan, lykkäsin seuraavaan tehtävään menemistä mahdollisimman pitkään.


Rupesin harrastuksena keräämään kuvia hauskoihin asentoihin kuolleista tappamistani koirista.


Vitutti kun ihmiset nauroivat pelin parhaille housuille enkä siksi voinut pitää niitä.


San Francisco oli jotenkin tosi tylsä paikka.



Peli oli myös lyhyt ja oudon helppo.

Ei kommentteja: