Soitto hätänumeroon

Jouduin toissaviikolla sunnuntaiyönä soittamaan elämäni ensimmäisen kerran hätänumeroon. Se puhelu meni paljon paremmin kuin painajaisissani, joissa ambulanssia tai paloautoa ei koskaan suostuta lähettämään paikalle.

Rappukäytävässä makasi tajuton mies verilammikossa. Oikeasti näky oli hirveä, vieläkin oksettaa kun ajattelen. En tiedä mitä miehelle oli käynyt, oliko tippunut portaissa vai oliko pahoinpidelty. Todennäköisesti ensimmäinen vaihtoehto on oikea, en ainakaan ole huomannut mitään uutista pahoinpitelystä. Tietysti häiritsee se että ei tiedä tapauksesta enempää, mikä on miehen vointi jne. Mutta tulipa tajuttua sekin että minusta ei olisi elvyttämään. Jos se olisi nyt ollut tarpeen niin en olisi pystynyt.

Toinen uutinen: Pattini on poistettu! Menin viime torstaina terveyskeskuksen hoitajalle ajatellen että turha reissu se on, että siellä sanotaan vain että rasvapattiani ei poisteta kun se kuitenkin kasvaa takaisin. Mutta hoitaja poistikin patin. Jonkin aikaa siinä kesti sillä patti oli iso ja mönjää riitti. Ja iso onkalo kuulemma jäi ihon alle. Toivottavasti tuo kohta ei tulehdu, antibiootit ovat yksi suurimmista peloistani.