Kun tajusin olevani ainoa näytössä teki mieli hyppiä riemusta. Eihän se asunnon saamista takaa, vuokranantaja voi hyvin hylätä sen ainoankin hakemuksen, mutta silti! Oli vaikea pitää pokerinaamaa. Piti yrittää jotenkin näennäisesti katsellakin vähän sitä kämppää ennen kuin kehtasi sanoa että hakemus tänne ja äkkiä, pliis. Vielä samana iltana sain tiedon että asunto on meidän!
Riemua rajoitti pahasti se että voin niin helvetin huonosti koko sen loppuviikon. Niskat niin kipeät ja jumissa, oksetti, pyörrytti ja heikotti. Täysin helvetillinen olo. Lauantaiyö oli pahin. Ajattelin jo että on pakko mennä lääkäriin vain siksi että saisi sairaslomaa. Ja arvaas mitä? Tuska-epätoivossani ostin Burana-Poretta! Hyi minua. Kannattaa käydä apteekissa lauantairuuhkassa keskellä sikainfluenssa-epidemian huippua.
Nyt voi sanoa että onneksi ei saatu sitä aikaisempaa 53 neliöistä kämppää. Pahinta oli kai paskanruskea makkarin seinä ja pikkuruinen kylppäri, makkari ja parveke.
Uusi asunto = kaksio 59 neliötä, parkettilattiat, kauniit keittiön kaapit, pakastin, astianpesukone, lasitettu parveke. Kunto = rupu. Siivotessa kaappien hyllyt tippuivat käsiin. Parketit (tavallaan onneksi) kuluneet, seinät täynnä reikiä. Kylppäri tosi epäkäytännöllinen, onneksi isompi kuin siinä toisessa. Parveke täynnä tupakantuhkaa. Keittiön seinä yrjönvihreä ja makkarin punainen. Voi vaan sanoa että kiitos entiset vuokralaiset! Olivat tuhonneet myös parvekkeen tuolit. Iso vaatehuone, jossa ei kuitenkaan ole esimerkiksi vaatetankoa tai edes naulakkoa. Mikä ihmeen vaatehuone se muka sitten on? Vaatekaappeja on makkarissa tasan kaksi, yleensä on kai tapana olla koko seinällinen.
No sainpahan viimein tilata Ebaystä itselleni tällaisen marsu-merkin:
Viime lauantaina muutettiin. Onneksi en ollut muuttoviikolla töissä toisin kuin parina edellisenä viikkona kun tein talven toista lomantuurausta. Varsinaisessa muutossa meni kolmisen tuntia. Raskainta oli miehillä kantaa pyykinpesukone alas hissittömän talon kolmannesta kerroksesta. Onneksi uudessa talossa on hissi. Eipä ole Zooplus-pakettien tuojillakaan enää niin rankkaa.
Pelkäsin jo ennen muuttoa selviääkö Tapsa siitä hengissä. Pelkästään Tapsan saaminen kuljetuskoppaan oli lähes mahdotonta. Ensin Tapsa ei halunnut mennä koppaan mutta sitten se ei halunnut tulla sieltä pois eli vietti siellä loppupäivän, uuden asunnon makuuhuoneessa.
Seuraavana yönä Tapsa käväisi makkarin ovella. Sunnuntaiaamuna Tapsa löytyi makuuhuoneesta laatikoston alta. Sinne pääsee vain avaamalla alimman laatikon ja menemällä sen takaa. Vielä sunnuntainakaan Tapsa ei suostunut syömään, vaikka tarjosin sille sen herkkuruokaa eli Hillsin kuivaruokaa. Se vain nuoli nappuloita, ei syönyt niitä. Viimein iltayhdeksältä Tapsa suostui syömään Gourmet Gold-märkäruokaa ja alkoi sen jälkeen viimein liikuskella makkarissa ja pian muuallakin asunnossa. Tosi pelokkaana tietysti.
In other news...
Hauskaa oli sekin että myöskin samana perjantaina kun saatiin asunto tuli asuntotarjous Kuopakselta. Petoselta 49 neliötä 418e. Kuopaksella ei tosiaan saa nähdä asuntoa ennen vuokrausta. Katsoin netistä asunnon pohjapiirrosta ja täysi soluasuntohan se olisi ollut: Kaksi makuuhuonetta, ei olohuonetta.
Ystävänpäivän kunniaksi pakotin Giggelin viemään minut ulos syömään. Oli tarkoitus mennä Memphisiin mutta se olikin varattu kokonaan, jäi siis uusi ruokalista kokeilematta ja vitutti helkutisti. Mentiin sitten ensimmäisen kerran ravintola Hiileen. Yllättävän hieno paikka, vaikka ruokavaihtoehtoja ei kovin montaa olekaan. Turhan gourmet eli suomeksi liian pienet annokset. Mutta siellä sentään karpinkin kelpaa.
Pisti kyllä vituttamaan pakkanen. Olisin halunnut pistää hameen tai mekon päälle, mutta sellaisesta oli ihan turha haaveilla. Kai se kesä vielä joskus tulee? Niin pääsevät kisutkin sit parvekkeelle...
Vanhan asunnon jääkaappi veteli viimeisiään ja kesti juuri ja juuri loppuun asti. Aluksi se kylmensi itseään liikaa vaikka oli muutenkin pakkasen puolella. Sitten tietysti alkoi mennä liian lämpimäksi. Nykyään ei tehdä kestäviä kodinkoneita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti