Bellan logi

Viime yönä sain vaihteeksi kohtauksen. Heräsin säpsähtäen ja luulin että jos hengittäisin sydämeni pysähtyisi. Pakko oli tietysti hengittää. Luulin että saisin sydärin, hyppäsin ylös ja sydän-raukkani löi tuhatta ja sataa. Olipas kivaa. Olo oli yöllä muutenkin sekopäinen, onneksi sain nukuttua myöhemmin.

Sydämeni lyö usein niin hitaasti että tuntuu että kohta se pysähtyy kokonaan. Ja siihen rytmihäiriöt päälle, niin usein joutuu tosissaan haukkomaan henkeä että sydän tajuaisi jatkaa lyömistä. Tai siltä se siis tuntuu. Olen joskus miettinyt millaisia oireita on liian alhaisessa verenpaineessa, kun niinkin voi kai olla. Ei kai sillä ole mitään tekemistä sydämen lyöntinopeuden kanssa? Verenpaineeni mitattiin viimeksi puolitoista vuotta sitten, ja silloin se huiteli pilvissä. Tietysti tilanteen takia. Tulisi ihan eri tulos jos saisi rauhassa olla.

Tänä aamuna tiputin enkeli-koristeen lattialle ja siltä lähti siipi irti. :( Siivetönnä on vaikea lentää. :(( Take these wings, these broken wings, and learn to fly again, learn to live so free... Myöhemmin tiputin myös toisen enkelin, mutta ihme kyllä sen siivet pysyivät ehjinä.