Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden tasan 11 vuotta sitten. Satuinpa vaan huomaamaan päivämäärän kun päivitin Tehis-sivujani...
11... my fave... On tässä tullut lähestulkoon itkeskeltyä viime viikosta asti. Ensin yhtenä päivänä tilanne oli Montrealille 2-0 ja Saku kertoili innoissaan... Ja seuraavana päivänä Sakun ura ja näkö vaakalaudalla. Vieläkään silmän tilannetta ei tiedetä varmaksi. Montreal sitten tippui ilma kapuaan, mutta tuon loukkaantumisen takia Sakua ei ämäm-kisoissa nähdä. Ja tuskin olisi nähty sittenkään... Eivätkä nuo kisat siis jaksa minua kiinnostaa (taaskaan) yhden kakan vertaa.
Eilen olis haluttanut bilettää mutta... Aiheeseen liittyen, näin toissa yönä unen kissasta jonka maha oli leikattu ja sitten suljettu tavallisella langalla rusetille, kengännauha-tyyliin. Olin kissan kanssa jossain varastohallissa jossa oli isoja laatikoita. Kissa ei itse päässyt niiden päälle joten sitä piti nostella.
Huomaa taas ettei mikään kiinnosta, ja se on aina huono merkki. Pitää aina ja pitäisi pakottaa itsensä kiinnostumaan edes jostakin... mutta kun ei JAKSA. Miksi edes pitäisi jaksaa ja viitsiä? Kakkaa aina vaan... Enough is enough.
Tehis jaksaa jostain syystä kiinnostaa, vaikka ei kuitenkaan... Gallant ja Neela... Nyyh... There Are No Angels Here!!! Niin... Minulla olisi SE jakso koneella, mutta en... halua... uskalla... katsoa sitä. Haluan odottaa. Kolme viikkoa vielä. Ja... mutta... ensi viikolla USA:ssa... byääh!
Tää ei muuten ole SIITÄ jaksosta... eikä edes siitä toisesta. Nyyh. Ja F1-kisakin alkaisi just, mutta... ei kiinnosta ja siivoaminenkin on kesken (like and only always).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti