Bellan logi

Huokaus. Ei tästä mitään tule. Kärsin alavatsakivuista suurimman osan kuusta. Nytkin kärsin kivuista jo kolmatta viikkoa. Lisänä on sitten vielä oksetus ja kuvotus. Tänäänkin ruokahalu on ollut nolla. Ja sehän ei käy, sillä minun pitäisi syödä koko ajan ja kaksin käsin ettei painoni vain pääsisi laskemaan.

Öbaut viikko sitten yhtenä iltana iski aivan hirveät kivut, jotka aiheuttivat välittömästi myös ripulin. Siinä vessassa istuessa sitä vaan odotti että pääsisi pois ja pääsisi viimein ottamaan särkylääkettä, että voisi alkaa laskea sekunteja siihen hetkeen kun ei tekisi enää mieli huutaa tuskasta. Minulla on ollut yhtä pahat kivut vain pari kertaa aiemmin elämäni aikana.

Kipu on muuten mielenkiintoinen juttu, tai siis särkylääke on. Särkylääke ei poista kipua vaan vain peittää sen. Nytkin tuntui siltä kuin verho tai peitto olisi laskeutunut mahani ylle. Kipu on yhä siellä, voin jopa tuntea sen, mutta se on peitettynä.

Onko se sitten ihmekään että olen melkein aina perseeseen ammuttu karhu? Nyt on alkanut tuntua jo siltä että olen kävelevä ja erittäin pahasti tikittävä aikapommi, joka oikeasti RÄJÄHTÄÄ pian. Eilen teki todella mieli sanoa RE suomeksi-foorumilla suorat sanat tietyille aivottomille pennuille.

Viime talvena vuosin verta kuin Niagara kolme viikkoa putkeen. Alkoi jo heikottaa jostain kumman syystä. Kroppa ei yksinkertaisesti kestänyt jopa 14-tuntisia työpäiviä vaan meni ihan pikkuisen sekaisin.

Huokaus again. Pitäisi varmaan syödä se viimeinen Terolut-kuuri. Olisivatpahan sitten ainakin kynnet priimakunnossa, jos ei mitään muuta.