Bellan logi

Krääh. Pitäisiköhän kirjoittaa kuulumisia? En mä osaa kirjoittaa mitään järkevää. No, tää ei olekaan järkevä blogi eikä "järkevä" ole mun middle name... Kun aikanaan vielä viime vuosituhannen lopussa kirjoitin ahkerasti, sivukaupalla päivittäin, oikeaan päiväkirjaan, käytin juuri finglish-kieltä, englantia ja suomea sekaisin. Tänne se ei tietenkään oikein käy mutta I can't help myself.

Ei mulla ollu yhtään mitään asiaa. Paitsi... Uinu uinu lemmikkini on varmasti yksi kaikkien aikojen ahdistavimmista elokuvista. En pysty olemaan ajattelematta Gagen kuolemaa ja kaikkea siihen liittyvää. Jopa imdb.comissa kysytään Is this the most disturbing movie ever made? Ja ihmiset pelkäävät joukolla Zeldaa, josta pikkuveljeni sai aikanaan hirveät traumat, kiitos minun. No, eipä hän ainakaan ole ainut traumatisoitunut.

Eilen katsoin sivusilmällä poliisisarjaa. Tekstityksessä sanottiin: "Olemme valmiita kuudelta." Minä luin sen näin: "Olemme valmiiksi kuolleita." Tuohan käy sarjan luonteeseen tosi hyvin! Olen jo pitkän aikaa lukenut juttuja ihan väärin. I'm way too fast.

Huoks. Pikkujouluja suunnitellaan. Boolia ja tonttulakkeja... ja tietysti homoja. 3. joulukuuta. Miksi nämä bileet muka onnistuisivat kun Halloweenikin meni ihan penkin alle?

Huominen on tosi rankka päivä mutta viikonloppu onkin sitten pelkkää lomaa ensimmäistä kertaa lähes vuoteen. Mutta seuraava viikonloppu on tosi rankka, yö- ja päivätöitä joka päivä pe-su. Ylipäänsäkin tästä lähtien rankkuus tulee lisääntymään. Harkitsen tosissani lopputiliä.

En vieläkään tiedä mitä haluaisin - tai pikemminkin voisin - elämälläni tehdä. Ei elämässäni ole mitään järkeä eikä oikeastaan yhtään mitään positiivista juttuakaan. Miksi elää? Olen täysin kyllästynyt olemaan pariah. Sillä sitä olen vuosi vuodelta yhä enemmän ja yhä suuremmalle määrälle ihmisiä. Life doesn't improve, it just gets worse. And so do I. Sulkeudun yhä syvemmälle itseeni ja tulen yhä jurommaksi ja vihaisemmaksi.