Tänään torstaina seurattiin vierestä Ollen pitkää ja vaikeaa synnytystä.
Olle oli koko viikon yrittänyt paskoa, ja oltiin annettu sille
laksatiivia ja jopa laktoosia sisältävää Ipakitinea, joka on aiemmin
aiheuttanut sille ripulin. Ja tietysti niitä viljoja sisältäviä ruokia.
Tänään annettiin myös viimeisenä keinona parafiiniöljyä. Viimein
alkoi näkyä valoa tunnelin päässä paskaa reiän päässä, ja sen innoittamana annettiin sille taas peräruiske.
Ensimmäistä kertaa Ollea ei kiinnostanut ruokakaan eli sen olo oli
selvästi tukala. Lopulta Olle sai pihalle pari kunnon pökälettä. Se vaan on huvittavaa että Ollella on ollut krooninen ripuli vuosia ja nyt onkin näin paha ummetus. Noh nyt on Ollen päivystyskäynti... ei peruttu mutta ainakin lykätty.
Ja illalla Olle oli taas normaalisti maukumassa ruokaa. Olle on viime aikoina alkanut maukua jatkuvalla syötöllä kun odottaa saavansa ruokaa. Mau mau mau. Ja teitpä sitten mitä tahansa keittiössä niin Olle luulee että teet sille ruokaa.
Ja eipä ihmekään. Tuli tajuttua että vaikka Ollen ripuli palaisi niin on pakko antaa sille jatkossakin viljoja sisältäviä ruokia. Viljattomalla ruokavaliolla se kuolee nälkään. On vaan niin nirso kissa.
Ja mitä Tapsaan tulee niin se on voinut olosuhteisiin nähden hyvin. Syö ja muuta. Syömättömyydenkin aikana se vaikutti petollisen hyvävointiselta. Kun vertaa vaikkapa Kaliin joka joulukuussa syömättömyytensä aikana vain kyhjötti jossain kipeän näköisenä. Tuli ihmeteltyä elääkö Tapsa pyhällä hengellä. Kun ei se vaan tajua että syömättömyys tappaa. Ihmettelen miten Tapsan sydän on kestänyt kaiken tämän karmeuden.
Kun katsoin Tapsaa päivänä jona se oli tarkoitus lopettaa... niisk.
Tässä nyt kauhulla odotetaan milloin Tapsa lopettaa taas syömisen. Olen ihan varma että se tapahtuu viimeistään silloin kun sen antibioottikuuri loppuu. Tai kun puolisoni lähtee työmatkalle. Tai kun sen nuha palaa. Ja se nuha palaa 100% varmuudella.
Tapsa sai peräti viiden päivän antibioottikuurin. Maailmalla suositellaan kissan krooniseen nuhaan vähintään 3-4 kuukauden kuuria. Elikkäs ei täällä Suomessa ja Kuopiossa ole kissalla mitään mahdollisuutta selvitä hengissä.
Tuntuu niin epäreilulta ja turhalta että kissa kuolee tukkoisen nenän takia.
Mitä tässä voisi enää tehdä? Kortisonia haluaisin kokeilla, on mahdollista että se voisi auttaa, mutta tuskin eläinlääkäri sitä antaisi. Höyryhengitys olisi hyvästä, mutta miten saat kissan pysymään sellaisen laitteen äärellä? Toki Tapsa on joskus mukana kuumassa suihkussa, mutta ei se taida riittää. NACia en ole vielä koettanut, vaikka se onkin limaa poistava aine. Antihistamiineistakin voisi olla apua. Monestakin aineesta voisi olla apua kissan nenään tungettuna, mutta miten ne sinne saa? En hitto haluaisi että kissa kuolee turhaan kun apua olisi varmasti olemassa.
Tapsan ollessa tehohoidossa aloin koota siitä muistoalbumia. Nyt elän vielä pienen hetken toivossa että se onkin Tapsa joka joutuu kokoamaan muistoalbumin minusta.
How I Treat the Chronic Feline Snuffler (miten kissan kroonista nuhaa pitäisi tutkia ja hoitaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti