Kymmenen päivää 16-vuotiaan kissani Ollen kuoleman jälkeen oli 17-vuotiaan esikoiseni Tapsan aika seurata perässä.
Kolme viikkoa sitten Tapsa lopetti syömisen ja joutui eläinsairaalassa tehohoitoon. Se kissa joka palasi kotiin sairaalahoidosta oli vain varjo vanhasta Tapsasta. Tiedettiin että Tapsa on jatkoajalla, ja päivä kerrallaan mentiin. Luultiin että tärkeintä on että Tapsa syö, mutta kävi ilmi että sillä on muitakin ongelmia. Röntgenissähän näkyi massa keuhkojen luona. Ja nyt jälkikäteen ajateltuna alkaa olla aika selvää että Tapsa ei lopettanutkaan syömistä tukkoisen nenän takia. Vaan siksi että sillä alkoi olla niin huono olo sen vuoksi mitä sen sisuksissa tapahtui.
Puolison työmatkan ajan minulla oli vain yksi tavoite: pitää Tapsa jotenkin hengissä ja syövänä. Se onnistui, mutta mihin hintaan? Viikon loppua kohti Tapsalla alkoi olla kipukäyttäytymistä: piiloihiin hakeutumista ja kipuasentoja. Selkeästi ei ollut onnellinen ja rento kissa, vaan kipeä ja kärsivä kissa.
Jo heti Tapsan tullessa kotiin sairaalasta huomattiin ja ihmeteltiin sen nopeaa hengittämistä, mutta aluksi ajateltiin että se johtuisi henkisistä syistä, kaikesta siitä hirveästä mitä se joutui sairaalassa kokemaan. Mutta ei se nopea hengitys mennyt enää missään vaiheessa pois.
Kun kissa yrittää epätoivoisesti etsiä paikkaa ja asentoa jossa olisi hyvä olla, eikä sellaista vain löydy. Puoliso alkoi epäillä että Tapsalla ei kulje henki kunnolla. Viimeisenä yönä puoliso säikähti että Tapsa tukehtuu.
En tule koskaan pääsemään yli siitä miten houkuttelin Tapsan kuolemaansa. Se oli sängyn alla piilossa, ja päätin kokeilla vanhaa kikkaa vaikka ajattelinkin ettei se onnistuisi, koska Tapsa ei ollut edes suostunut haistelemaan aamupalaansa. Heiluttelin herkkupurkkia ja Tapsa kuuli kutsun. Otin sen kiinni ja laitettiin se koppaan viimeiselle matkalleen.
Tapsa huusi aina kun se laitettiin kantokoppaan. Vitsailtiin aina että että se huutaa kuin teuraaksi vietävä. Ja aina tiesi sen että joskus se viedään oikeasti teuraaksi. Nytkin Tapsa vielä huusi, mutta heikosti ja väsyneesti. Se ei viimeisinä aikoinaan varmaankaan saanut enää nukuttua huonon olonsa takia.
Kun 17 vuoden jälkeen menettää kaksi kolmesta kissasta 10 päivän sisällä niin hirveää on. Mutta tiedän olevani onnekas koska kaikki kissani ovat eläneet näin vanhoiksi.
RIP Tabitha "Tapsa" 17.4.2007-13.8.2024
Kuuluisaa meemikuvaa mukaellen:
"Olinko hyvä kissa?"
"Olit paras kissa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti