Kissani Olivia on kuollut

Viimeksi kerroin 16-vuotiaan kissani Ollen ikävästä torstaipäivästä. Kun perjantaina tulin kotiin lenkiltä huomasin kauhukseni että Ollen naama on aivan ruuassa. Se ei ollut puhdistanut suutaan syömisen jälkeen niin kuin kissat aina tekevät. Ajattelin heti että kissan eliniänodote ei voi olla kovin pitkä jos se ei pese edes kasvojaan.

 

 

Perjantain ja lauantain välisenä yönä huomattiin että Olle ei enää pystynyt kävelemään kunnolla. Pahimmillaan se veti takajalkojaan perässään. Puolisohan sanoi minulle jo torstaina että Ollen kävelyssä on outoa heikkoutta, mutta minä en vielä silloin huomannut mitään. Pelättiin jopa sitä että Olle on saanut jonkin aivojutun ummetuksen ja pinnistelyn takia.

Lauantaiaamuna Olle näytti vähän paremmalta. Se pystyi istumaan ja vähän kävelemään, ja naukui ruokaa. Ollen ruokahalu pysyi hyvänä loppuun asti.

 

 

Olin googletellut asiaa ja toivoin kovasti että Ollen kävelyongelmat johtuisivat niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kaliumin puutteesta, sen kaliumarvo oli liian alhainen jo aika kauan sitten mutta eläinlääkäri ei silloin määrännyt kaliumlisää. Munuaisten vajaatoiminta voi aiheuttaa kissalle kaliumin puutetta.

 

Mutta ei. Toki munuaisarvot olivat pielessä mutta ei kovin pahasti, ja kalium oli normaali. Mutta Ollella oli paha anemia, aluksi jopa verensiirtoa harkittiin. Halusin että Ollea ei vielä lopeteta vaan otetaan sairaalahoitoon.

 

 

Mutta pian tuli puhelu. Vatsan ultraäänessä paljastui suolistossa kasvain, eikä mitään ollut tehtävissä.

Tieto kasvaimesta selitti paljon. Ollen viimeaikaisen ummetuksen. Ja kyllähän ne merkit olivat siellä jo aiemmin. Siinä vaiheessa kun Ollella alkoivat vuorotella ripuli ja ummetus, ja kun se siirtyi elämään 99% keittiön matolle. 

 

On niin väärin että nuorin kissani kuoli ensimmäisenä. Ollen äiti, 19-vuotias Kali sen kun porskuttaa luonani, ja Ollen isä kaverini luona.

 

Karmea viikko. Kun viikon alussa itkin Tapsan takia sen ollessa sairaalahoidossa en olisi voinut arvata että Olle onkin se joka kuolee ennen viikon loppua. Mutta mitään jossiteltavaa ei jäänyt, Olle oli pakko lopettaa. Kun kissa ei pysty esim. kävelemään tai paskomaan niin elämän perusedellytyksiä ei ole. 

Tämän piti alunperin olla Tapsan muistokirjoitus, mutta kävikin niin että keräsin muistoalbumia väärästä kissasta. Jonkinmoinen ennätys sekin että kaksi eri kissaa joutuu sairaalahoitoon viikon sisällä.

Se ongelma elämässä juuri on että se väistämättä johtaa kipuun, kärsimykseen ja kuolemaan. En suosittele kenellekään. En ihmiselle enkä eläimelle.

 

 

RIP Olivia "Olle" 9.1.2008-3.8.2024