Suru

I miss my Olle.

 

 

Jotain hyvin oleellista (Ollellista) puuttuu keittiön matolta. Välillä olen ihan ok, välillä tuntuu että voisin romahtaa totaalisesti. Ajatuskin siitä ettei Ollea enää ole, eikä tule enää koskaan olemaan...

Katumus. Kun keskityin Tapsaan enkä huomannut että Olle tekee kuolemaa (while I was watching you did a slow dissolve). Että se onkin Olle joka elää viimeisiä päiviään. Mutta totta on että jos olisin etukäteen tiennyt ja tajunnut Ollen tilanteen se olisi ollut vieläkin vaikeampaa kestää. Olle olisi kuollut hyvin nopeasti luonnollisestikin, täysi suolitukos oli jo lähellä, ja ilman laksatiiveja olisi varmaan jo tullutkin. Mikään ei olisi voinut Ollea pelastaa. Se olisi ainoastaan voitu lopettaa aikaisemmin. Olle kävi eläinlääkärissä huhtikuussa. Jos silloin olisi vatsa ultrattu ja huomattu kasvain. Mutta silloin se lopettaminen olisi ollut vaikeaa hyväksyä koska kissa voi vielä hyvin. 

 

Mikä sitten olisi ollut Ollen kannalta parasta? Se tässä surettaakin että Ollella vaikutti olevan niin paljon elämänjanoa ja kirjaimellista nälkää, loppuun asti. Paljonko Ollella oli kipuja? Viimeisellä viikollaan Olle näytti ulospäin epämukavaa oloa joitakin kertoja, mutta suurimman osan ajasta se makasi tai nukkui rennon näköisenä. Kuolinpäivänsä aamunakin. Haluan uskoa ettei Ollella ollut kipuja ainakaan koko aikaa. Toki en saa koskaan tietää totuutta.

 

Tulehduksellinen suolistosairaus lisää ihmisillä syövän riskiä. Johtiko Ollen niin monta vuotta jatkunut krooninen ripuli tähän lopputulokseen? Hyvin mahdollista. Tai oliko sillä syöpä kaikki nämä vuodet? Itse en voi uskoa siihen.

 

Kaikkialla minne katson jokin muistuttaa Ollesta. Koko ajan huomaan ruokia ja tavaroita jotka Ollelta jäivät. Ollen ripulilääkkeet, munuaisaineet, vitamiinit. Ostin Ollelle niin paljon juttuja joita en muka "ehtinyt" edes kokeilla. B-vitamiini, joka olisi voinut toimia fosforinsitojana. Oscar-pakastelihapullat. Boulardii, josta olisi voinut olla apua ripuliin. Psylliumia sentään annoin pari kertaa. Mutta joitakin juttuja en ehtinyt ostaa: Iherbin ostoskorissa oli Ollelle tarkoitettuja fosforinsitojia (kitosaania ja b3-vitamiinia). Selaimen kirjanmerkeissä oli Ollen ripuliin ja fosforinsitojiin liittyviä linkkejä, kuten alumiinipohjaisia fostorinsitojia ja sitä kissojen ulosteensiirtoa. 

 

Kaikki uudet viljattomat ruuat ja herkut jotka Ollelle tilasin vielä sen kuolinviikolla. Mutta en voinut arvata. Ajattelin vain ettei kannata tilata lisää ruokaa Tapsalle koska se tekee kuolemaa. Ollelta jäi paljon viljattomia märkäruokia ja herkkuja, pitää yrittää lahjoittaa ne eläinsuojeluyhdistykselle. Jos vaikka kodittomille kissoille kelpaisivat. Ja miksi en syötä viljattomia ruokia muille kissoilleni? Tapsalle tarjotaan nyt vain sellaisia ruokia joista se tykkää. Ja ainoat märkäruoat joita Kali syö on Latz soup ja Kattovit Renal, ja niistäkin tietysti vain liemen. 

 

Kuka syö nyt Kalin Kattovitin jämät? Ei kukaan. Enää ei tule Olle aamulla sänkyyn vaatimaan aamupalaa. Enää ei ole Olle naukumassa vieressä kissojen ruoka-aikaan, vaatimassa nopeampaa palvelua. Enää ei tarvita suojamuoveja makkarin lattialla, kun Ollea ei ole ripuloimassa lattioille. Enää ei Olle odota vessan oven takana että pääsee juomaan vettä lattialta suihkun jälkeen. Kukaan ei enää revi vaatteitani/lakanoita. Enää ei tarvitse leikata Ollen kynsiä (ainut kissa jonka kynsiä ollaan leikattu). Lattialla on Ollen leikkikaluina käyttämät drinkkitikut, ei kukaan muu niillä leiki ja kanniskele niitä sänkyyn. Laitan pesuun pyyhkeen jolla on Ollen viimeinen oksennus. Tuli tajuttua sekin että vielä tiistai-iltana Olle pääsi hyppäämään sängylle, koska oksensi siitä käsin makkarin matolle. Imuroin keittiön matolta Ollen viimeiset karvat. Olen monta kertaa kissojen ruoka-aikaan laittanut vahingossa Ollellekin kupin, se tulee selkäytimestä. Ollen kuolinpäivän iltana meinasin antaa puolisolle ohjeita Ollen seuraavan aamun ruoan suhteen. 

Olle oli kissoista suuritöisin ripulinsa takia. Perse piti aina puhdistaa, ja loppua kohti siivota yhä enemmän paskoja lattioilta. Kissojen vessat pysyvät paljon siistimpinä ilman Ollea, ja kissanhiekkaa kuluu vähemmän. Ollen ruokiin meni eniten rahaa. Ollen viimeinen eläinlääkärikäynti maksoi muuten silloin lauantaina (jolloin hinta on +50%) 939 euroa.

Miten muut kissat ovat suhtautuneet yhden poissaoloon? En usko että Tapsa edes huomaa koko asiaa. Perjantai-iltana Kali käyttäytyi oudosti Ollen lähellä. Ihan kuin se olisi tiennyt tai haistanut jotain mitä me ei. Ja sunnuntai-iltana olisin voinut vannoa että Kali etsi Ollea. Huusi ja meni ympäri kämppää ympärilleen vilkuillen. Kali tykkäsi tyttärestään. Kun Olle aktivoitui Kali meni usein innoissaan sen luokse, kiehnäsi ja maukui.
 

 

Ollen viimeisenä yönä minun oli vaikea nukkua. Olisin halunnut viedä sen päivystykseen jo yöllä, ja pelkäsin löytäväni aamulla keittiön matolta kuolleen kissan. Annoin Ollelle viimeisenä ateriana puolikkaan Latz-pussin, se kun tykkäsi Latzista paljon. Sanoin ääneen sille että se saa toisen puolikkaan kun palaa kotiin. Mutta ei se palannut, ja tuntui hirveältä joutua heittämään se toinen puolikas roskiin.

 

Jokainen suree eri tavalla. Minun on vaikea syödä. Syöminen tuntuu vastenmieliseltä. Ja sitten tulee vieläkin huonompi olo syömättömyyden takia. Silmät on tietysti turvoksissa itkemisestä. Ja pahin on tietysti se että sydämestä ottaa. Ja se alkoi heti kun perjantaina huomasin ettei Olle ollut pessyt naamaansa syötyään. Ei se raukka voinut tietenkään enää pestä edes kasvojaan koska jalat/tassut oli niin heikot.

Olle oli kuopukseni, ja niin minun kissani. Ja sylikissa. Kun se ei kasvettuaan enää mahtunut syliini se tykkäsi maata päälläni sängyssä.

 

 

Tein viime viikolla Zooplussan tilauksen miettien onkohan Tapsa enää elossa kun se saapuu. Tilasin lähinnä Tapsalle recovery- ja penturuokia, pateemallisia. Mutta tilasin myös naudanrasvajauhetta molemmille. Olin katsellut sitä pitkään koska olisin epätoivoisesti halunnut yrittää lihottaa Ollea, mutta sitä mahdollisuutta en enää saanut.

Aina olen miettinyt että missähän järjestyksessä kissani kuolevat. En koskaan halunnut saada tietää vastausta. Ja tämä järjestys on ihan väärä, Olle oli nuorin. Ja leikilläni olen ajatellut että ehkä ne tekevät joukkoitsemurhan. Ja viime viikolla se oli lähellä, oltaisiin voitu menettää kaksi kissaa viikon sisällä, tai jopa päivän parin sisällä. Jos Tapsa ei olisi alkanut syödä se olisi lopetettu to tai pe. Ja sitten Olle meni lauantaina...

Tätä biisiä olen kuunnellut uudestaan ja uudestaan. Vaikka kaikki sanat eivät sovikaan Olleen, niin suuri osa kuitenkin.

 

 

"Sinä et ole täällä. Kiitos että olit."

 

 

PS.  Itku pääsi kun kaveri lähetti tämän kuvan.