17-vuotias kissani Tapsa tosiaan lopetti syömisen kokonaan viime viikolla. Liian kauan sitä katseltiin, toivottiin ja yritettiin. Yritettiin saada tukkoista nenää auki, ja pakkosyötettiin Nutri plussalla. Tapsa vihaa Nutri plussaa. Sain reiteeni haavoja sen takajaloista, ja kerran se purikin minua, mutta onneksi iho ei mennyt rikki. Toisellakin kerralla olisi varmaankin purrut ellen olisi päästänyt irti. Mirataz ei auttanut yhtään, toisin kuin muilla kissoillani.
Sitten Tapsan tie vei eläinsairaala Savon murteen teho-osastolle letkuruokintaan. Uhkasivat että se maksaisi 1500-1800 euroa per vuorokausi, mutta lopulta lasku oli "vain" 1400. Eläinlääkäri epäili että Tapsan nenässä saattaa olla polyyppeja. Kovin paljon tutkimuksia ei voitu tehdä koska Tapsa on liian heikossa kunnossa nukutukseen. Röntgenissä näkyi massa keuhkojen luona, mutta ei ole tietoa mikä se on ja aiheuttaako se syömättömyyden.
Jo ennen Tapsan kotiintuloa päätettiin että jos se ei ala syödä niin se viedään viimeistään perjantaina lopetettavaksi. Mutta heti kotiin tultuaan Tapsa alkoi syödä. Se teki myös todella ison pissin koska ei raukka ollut oikein halunnut pissiä vieraassa paikassa.
Kun oli jo valmistautunut pahimpaan niin tämä toivonkipinä tuntuu ristiriitaiselta. Tiedetään että tämä on vain väliaikaista ja tekohengitystä. On vain ajan kysymys milloin Tapsa lakkaa taas syömästä.
Tässä on nyt sekin ongelma että puolisoni lähtee pian työmatkalle. Kissojen pakkolääkintä ja pakkosyöttö ja Tapsan laittaminen kantokoppaan eläinlääkäreissua varten saattavat olla mahdottomia yksin.
Sillä sekunnilla kun Tapsa palasi kotiin Ollella alkoi ongelmat. Ensinnäkään se ei saa paskottua. Onko se kovasti mainostettu munuaisten vajaatoiminnan aiheuttama ummetus viimein saanut lopullisen voiton Ollen vuosia kestäneestä kroonisesta ripulista? Olle on saanut jo laksatiivia ja peräruiskeen, mutta ilman tulosta.
Toisekseen annettiin Ollelle eilen illalla tarkoituksella viljallista ruokaa että sen vatsa alkaisi toimia. Olle ahmi ruokaa monta kertaa, ja oksensi ruuat heti joka kerta. Ensimmäisen yrjön Olle suoritti sängyltä käsin makkarin matolle, ja se oksensi myöhemmin sille matolle toisenkin kerran, tietysti juuri kun edellinen yrjö oli saatu putsattua. Mietittiin jo että pitääkö samantien viedä toinenkin kissa päivystykseen. Puoliso mietti saisiko sieltä paljousalennusta.
Tajuttiin tänä aamuna että tuo Ollen oksentelu johtui todennäköisesti liian nopeasta ahmimisesta. Jos siis annetaan Ollelle jatkossa viljaruokia niin vain pieniä annoksia kerrallaan.
2 kommenttia:
siis kyllä saa usein olla kissojen kanssa sydänsyrjällään... miulla kanssa 2 ibd kissaa. toinen ripuloi ja toisella suoliston toiminta ongelmia ja liian kova maha .
huoh, monesti oon ollu että puhukaa minulle miten voin auttaa ja mikä auttaaa kertokaa??:D
eivät oo vielä kertonna.
tsemppiä siun kissujen kanssa ,toiv parempaan päin<3 he ovat ihania
Monet itkut näiden takia joutuu itkemään. Olen yrittänyt sanoa Tapsalle monet kerrat että jos ei syö niin kuolee, mutta ei se vaan tajua. Toivottavasti kissasi voivat hyvin!
Lähetä kommentti