46

Se ois taas se aika vuodesta. Täytän tänään 46 vuotta.

 

Kaksi vuotta sitten en jaksanut syntymäpäivänäni tehdä mitään koska olin koronassa. Kuusi vuotta sitten, täyttäessäni 40, en jaksanut lähteä edes ulos syömään koska minulla oli ilmeisesti endometrioosin aiheuttama ilmarinta.

 

10 päivän aikajanalla tämä on tietysti se kylmin päivä. Ei onneksi haittaa, koska en ole menossa ulos ja kun jo esisynttäreillä pelaamista vaikeutti hikiset kädet.

Mitäs spesiaalia tänään sitten? 

 

 

Olen odottanut tätä päivää vain kahdesta syystä. Haluan kitata kuohuviiniä koko päivän, ja pelata suosikkipeliäni F13.

 

 

Tämä on viimeinen syntymäpäiväni koskaan jona saan pelata suosikkipeliäni Friday the 13th: The Game, joka lakkaa olemasta vuodenvaihteessa. Sen kunniaksi striimaan sitä Twitchiin (tai jos pelottaa liikaa niin Youtubeen) koko päivän. Aloittelen joskus iltapäivällä ja jatkan yöhön asti. Toki pidän jossain vaiheessa päivällisen pituisen tauon. Ja pelaan tietysti vain speedo Chadinä...

Mutta nyt on tullut aivan uusi uhka uhkaamaan pelaamistani. Viime viikolla ensimmäisen kerran koskaan PS5 valitti ylikuumenemisesta, kun pelasin RE4 Remakea, ja oli hellettä. Ai ai pleikkari, koita nyt jaksaa, muuten menee speedo Chadin viimeinen syntymäpäivä pilalle.

 

Syntymäpäivän ruokalistalle kuuluu kuohuviinin lisäksi mansikoita. Paljon mansikoita. Mansikoita kuohuviinissä. Kuohuviiniä mansikoissa? Pähkäilin pitkään teenkö tälle päivälle mansikkarahkan lisäksi mansikkakakun. Kun ei oikein mahtuisi jääkaappiin, ja kun ei oikein olisi aikaa ja mahdollisuutta syödä sitä kakkua tänään, kun on niin kiireistä pelaamista ja kännäämistä. Jos saan sunnuntaina Siilinjärveltä tuoreita mansikoita niin ehkä teen kakun silloin.

 

 

Pitää taas tilata ruokaa Woltista tai Foodorasta, harmi vaan ettei niissä ole (enää) juurikaan mitään kivoja ravintoloita. Wanha satamakin häippäsi viimein oikeasti. Varmaan siis Pancho Villan salaatti taas, tai Subwayn.

 

Leikitäänpä sitten taas vaihteeksi naista. Mitähän sitä tunkisi päällensä suuren päivän ja kalsarikännien kunniaksi? Yksi vaihtoehto on tämä mekko joka oli varmaankin yksi ensimmäisistä Ebay-ostoksistani, ja jonka ostin mummon 80-vuotisjuhlia silmälläpitäen. En ole koskaan pitänyt tätä mekkoa, vaikka mummokin on jo 93-vuotias. Ennen minulla oli tästä mekosta monia kuvia, mutta luulin poistaneeni ne tietokoneelta jostain syystä. Työllä ja tuskalla etsin ja löysin tästä blogista tästä mekosta pienen kuvan. Ja sitten seuraavana päivänä löysinkin tietokoneelta mekkokuvia eri kansiosta... Tää mekko on puuvillaa, mutta saattaisipa olla vähän tiukka. Polyesterimekkoja en haluaisi pitää koska ne hiostavat ikävästi. Tajusin aika myöhään että tätä mekkoa ei ole koskaan edes käyttöönottopesty, ja hiukan hirvitti laittaa tämä pesuun 60 asteeseen kun ohjeessa sanotaan käsinpesu. Toivottavasti ei kutistunut.

 

Toinen vaihtoehto joka itse asiassa inspiroisi minua enemmän on tämä pinkki kukkamekko. Sekin on puuvillaa, ja sitäkään en ole koskaan pitänyt. Voisin jopa harkita pitäväni tätä julkisesti.

 

 

Valitettavasti minun pitäisi huomenaamulla olla siinä kunnossa että pystyisin tekemään erään kissoihin liittyvän asian. Hiukan vie iloa pois päiväkännäyksestä. Mutta tuostakin sitten lisää enemmän myöhemmin.

 

 

Kuulostanko muka säälittävältä juopolta? Valitettavasti olen vain wannabe-juoppo. Haluaisin ryypätä yhtä paljon kuin Miehen puolikkaiden (yksi suosikkisarjoistani) Charlie, mutta terveys (sydän) ja kukkaro ei kestä.