Käytiin viime lauantai-iltana testaamassa uusittu Intro, en tykännyt. Ensinnäkään en tykkää edes ruokalistasta, en ruokavaihtoehdoista (ennen oli paremmat karpille) enkä siitä ettei ruuista kerrota menussa tarpeeksi. Otin "kana-feta"-salaatin eikä siinä kyllä juuri muita ainesosia ollutkaan. Salaatit olivat lautasella parina isona kimpaleena. Olen myös aina luullut että feta-juusto on semmoisia kuutioita eikä jotain kastiketta. Seuraavalla kerralla haluan Bowldineriin, siellä ainakin on cobb-salaattia.
Pian kotiintulon jälkeen minulla alkoi flunssa. Aikaa hauskaa että ehti Introssa käydä terveenä, ja että en hankkinut itselleni krapulaa. En sitten juuri nukkunut sunnuntaiyönä, ensimmäisen kerran nukahdin viiden aikaan aamuyöllä ja heräsin seitsemältä. En vain osaa nukkua selälläni. Flunssa yritti iskeä muutaman viikon aikana monta kertaa, mutta vasta nyt tuli kunnolla.
17. lokakuuta 2014
29. syyskuuta 2014
Tuulen viemää-unelma toteutui
Jo pitkään haaveenani on ollut nähdä joskus elokuva Tuulen viemää leffateatterissa, siis isolta valkokankaalta. Viime lauantaina tämä toteutui kun Kuvakukko juhli 75-vuotissynttäreitään ja esitti sen kunniaksi perustamisvuotensa 1939 elokuvia.
Näin etukäteen monta painajaista siitä että myöhästyin esityksestä ja muuta vastaavaa. Elokuva oli ilmainen joten pelotti etten edes mahdu saliin. No eipä tuo onneksi täynnä ollut, vaikka porukkaa olikin kiitettävästi. Kuten arvelinkin niin enemmistö katsojista oli vanhoja naisia.
Elokuvan esityskopio oli vanha ja huonolaatuinen, välillä jopa tapahtui parin sekunnin hyppäyksiä eteenpäin eli pikku pätkiä jäi näkemättä. Eniten häiritsivät teksitykset. Iso osa dialogista oli jätetty kääntämättä, mutta pahinta oli se että tekstit eivät olleet kuvan alalaidassa vaan melkein keskellä kuvaa. Mustaihoisten hahmojen puheet oli käännetty ärsyttävästi hoonoksi suomeksi, verbit olivat perusmuodoissa.
Lähdin kotoa puolenpäivän jälkeen ja olin takaisin kotona kuuden jälkeen. Siis kuuden tunnin reissu yhden elokuvan takia. Elokuva 3h 40 min + väliaika + puolen tunnin alustus + kävely molempiin suuntiin.
Näin etukäteen monta painajaista siitä että myöhästyin esityksestä ja muuta vastaavaa. Elokuva oli ilmainen joten pelotti etten edes mahdu saliin. No eipä tuo onneksi täynnä ollut, vaikka porukkaa olikin kiitettävästi. Kuten arvelinkin niin enemmistö katsojista oli vanhoja naisia.
Elokuvan esityskopio oli vanha ja huonolaatuinen, välillä jopa tapahtui parin sekunnin hyppäyksiä eteenpäin eli pikku pätkiä jäi näkemättä. Eniten häiritsivät teksitykset. Iso osa dialogista oli jätetty kääntämättä, mutta pahinta oli se että tekstit eivät olleet kuvan alalaidassa vaan melkein keskellä kuvaa. Mustaihoisten hahmojen puheet oli käännetty ärsyttävästi hoonoksi suomeksi, verbit olivat perusmuodoissa.
Lähdin kotoa puolenpäivän jälkeen ja olin takaisin kotona kuuden jälkeen. Siis kuuden tunnin reissu yhden elokuvan takia. Elokuva 3h 40 min + väliaika + puolen tunnin alustus + kävely molempiin suuntiin.
16. syyskuuta 2014
15. syyskuuta 2014
Soitto hätänumeroon
Jouduin toissaviikolla sunnuntaiyönä soittamaan elämäni ensimmäisen kerran hätänumeroon. Se puhelu meni paljon paremmin kuin painajaisissani, joissa ambulanssia tai paloautoa ei koskaan suostuta lähettämään paikalle.
Rappukäytävässä makasi tajuton mies verilammikossa. Oikeasti näky oli hirveä, vieläkin oksettaa kun ajattelen. En tiedä mitä miehelle oli käynyt, oliko tippunut portaissa vai oliko pahoinpidelty. Todennäköisesti ensimmäinen vaihtoehto on oikea, en ainakaan ole huomannut mitään uutista pahoinpitelystä. Tietysti häiritsee se että ei tiedä tapauksesta enempää, mikä on miehen vointi jne. Mutta tulipa tajuttua sekin että minusta ei olisi elvyttämään. Jos se olisi nyt ollut tarpeen niin en olisi pystynyt.
Toinen uutinen: Pattini on poistettu! Menin viime torstaina terveyskeskuksen hoitajalle ajatellen että turha reissu se on, että siellä sanotaan vain että rasvapattiani ei poisteta kun se kuitenkin kasvaa takaisin. Mutta hoitaja poistikin patin. Jonkin aikaa siinä kesti sillä patti oli iso ja mönjää riitti. Ja iso onkalo kuulemma jäi ihon alle. Toivottavasti tuo kohta ei tulehdu, antibiootit ovat yksi suurimmista peloistani.
Rappukäytävässä makasi tajuton mies verilammikossa. Oikeasti näky oli hirveä, vieläkin oksettaa kun ajattelen. En tiedä mitä miehelle oli käynyt, oliko tippunut portaissa vai oliko pahoinpidelty. Todennäköisesti ensimmäinen vaihtoehto on oikea, en ainakaan ole huomannut mitään uutista pahoinpitelystä. Tietysti häiritsee se että ei tiedä tapauksesta enempää, mikä on miehen vointi jne. Mutta tulipa tajuttua sekin että minusta ei olisi elvyttämään. Jos se olisi nyt ollut tarpeen niin en olisi pystynyt.
Toinen uutinen: Pattini on poistettu! Menin viime torstaina terveyskeskuksen hoitajalle ajatellen että turha reissu se on, että siellä sanotaan vain että rasvapattiani ei poisteta kun se kuitenkin kasvaa takaisin. Mutta hoitaja poistikin patin. Jonkin aikaa siinä kesti sillä patti oli iso ja mönjää riitti. Ja iso onkalo kuulemma jäi ihon alle. Toivottavasti tuo kohta ei tulehdu, antibiootit ovat yksi suurimmista peloistani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
