47 vuotta

On pelottanut että tulen kipeäksi synttärini kunniaksi. Viimeisen seitsemän vuoden aikana olen kaksi kertaa ollut sairas syntymäpäivänäni. Kun täytin 40 oli ilmarinta, ja vuonna 2022 korona. Ja mitäs kivaa tällä kertaa? Endokivut alkoivat jo viikko sitten. Synttäri on nyt huonoon aikaan, sekä voinnin että sään suhteen. Tänään on nimittäin tiedossa ukkosmyrsky ja rankkasateita. Ja silti haluaisin lähteä bilettämään. 

 

 

Olin ysärillä kova F1-fani, ja siihen aikaan kuskit käyttivät shampanjan ruiskutteluun Moët & Chandonia. Siitä asti olen halunnut joskus kokeilla kyseisen merkin shampanjaa. Luulin ettei se olisi minulle mahdollista liian korkean hinnan ja sokeripitoisuuden vuoksi. Mutta sittenpä minulle selvisi että myynnissä on merkiltä myös pienempiä pulloja, ja jopa tarpeeksi vähäsokerista versiota. Pienintä pulloa ei Kuopion Alkoissa ole, mutta toiseksi pienintä (0.375 l) kyllä. 33,58 euroa. 

 

 

En uskaltanut käydä Alkossa ennen kuin sain voimassaolevan passin. Ja sitten ei tietystikään kysytty henkkareita, törkeää.  

 

Pelottaa että kuohuviini aiheuttaa (taas) oksettavaa oloa. Mutta aivan pakko sitä on silti juoda, aamusta asti. 

 

Ärsyttää pelkästään sekin että sain ruokatilauksessa väärää kuohukermaa. Jos tilauksessa on muutenkin Arlan luomu kuohukermaa (2dl), niin miksei puuttuvaa Maitokolmion (5 dl) kermaa ole korvattu sillä? En halua karrageeniä kermaani, se tekee vatsavaivoja ja vaahtoutuu hitaammin. Oma moka kun en laittanut viestiä millä saa korvata.

 

Viime vuosina olen synttärinäni pelannut suosikkipeliäni Friday the 13th: The Game. Se peli on nyt periaatteessa kuollut, mutta käytännössä sitä on silti mahdollista pelata PC:llä ja Pleikkarilla. Vaikka olenkin jo ladannut koneelle kyseisen pelin Resurrected-modin, niin se saa vielä odottaa.

 

Olen ajatellut katsoa jotain konsertteja, kuten NKOTBSB:n Lontoon konsertti 2012, siitäkin on jo 13 vuotta?!

 

 

Haluan siis ulos syömään ja juomaan. Edellisen kerran olen ollut ulkona syntymäpäivänäni kesällä 2020, silloin pääsi poikkeuksellisesti Wanhaan Satamaan syömään kun ei ollut Viinijuhlia. Nyt ei pääse. 

 

Myrsky 

 

Olen seurannut ahkerasti sääennustetta, se onkin ollut aikamoista vuoristorataa. Esimerkki: eräänä päivänä ennusteen mukaan tämä päivä olisi ollut 10 päivän aikavälillä lämpimin, ja pari tuntia myöhemmin ennuste olikin muuttunut täysin päinvastaiseksi, eli tämä olisikin viikon kylmin päivä. Että kyllä kannatti kytätä sääennustetta 15 päivää. Maanantaina sitten kerrottiin että tänään on Suomessa myrsky! Kun ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen haluan lähteä jonnekin niin näin käy.

 

Saa nähdä miten pahasti palellun. Miten pahasti jalkani jäätyvät. Ja haluan välttämättä laittaa päälle silkkimekkoni. Ja sehän on ongelma jos sataa koska silkki ei kestä vettä. Ehkä se sateessa sitten sulaa pois päältä? Oliko minulla peräti tuo mekko päällä silloin kesällä 2020? Joka tapauksessa edellisellä käyttökerralla siihen tuli tahra joka näytti vesipisaralta, mutta se ei lähtenytkään pois ajan kanssa. Nyt kun olen syynännyt tuota mekkoa monta kertaa niin en vain ole onnistunut löytämään sitä tahraa. Eiköhän se löydy sitten kun laitan mekon päälle.

 

Kenkävaihtoehtoja on tasan kaksi. Oikeasti haluaisin laittaa peeptoet, mutta onko liian kylmä? Tokihan umpinainen korkkari lämmittää jalkoja (pohkeita) paljon enemmän. Kunhan ei nyt koskisi niin kuin edellisen kerran korkkarit. Ennuste on kai aika huono koska jalkoihin on nyt koskenut muutenkin, polttavat kivut + nivelkivut.

 

 

 

Ennuste on aika huono jos lähtee kylmään myrskysäähän bilettämään huonovointisena. Varasuunnitelmana on tietysti jäädä kotiin, woltata ruokaa ja pelata jotain peliä kännissä.

 

Masennusta ja kipuja

Sain esikoisromaanini uusimman editointikierroksen päätökseen, ja aloin katsella Books on Demandia tarkemmin koska haluaisin julkaista kirjani sen kautta. En voi mitään sille että BoD:n nettisivut ja ohjeet ovat mielestäni aina olleet surkeat. Aiemminhan tuolta sai julkaista pelkän e-kirjan ilmaiseksi, mutta sitten tuli pakollinen maksu ja fyysinen kirja. Aiemmin tuo halvin vaihtoehto oli 69 euroa, nyt 79.

 

Leikin BoD:m kirjakokojen kanssa ja ongelmaksi muodostui se että pienimmällä koolla kirjani suositusmyyntihinta olisi 30 euroa, joka on aivan liikaa. Kuka ostaa omakustannekirjailijan pokkarin kolmella kympillä? Itse olin ajatellut hinnaksi ehkä kymppiä, mutta se on mahdotonta koska jäisi miinukselle. 

 

Kun kokeilin ensimmäisen kerran noilla ns. pokkariasetuksilla niin kirjani pituudeksi tuli 470 sivua. Enpä tiennyt että 82 000 sanaa on pokkarina niin paljon. Mutta ei se oikealta tuntunut, koska yhdelle sivulle mahtuisi niin vähän tekstiä verrattuna oikeisiin pokkareihin. En tiedä miten pieneksi fontti pitäisi laittaa, nyt käytin kokoa 10. No kun vaihdoin fonttikooksi 8 niin sivumäärä olikin enää 230, ja suositushinta 17,90. Mutta kaikissa nettilähteissä fontin alarajaksi sanotaan 10. Miksi BoD sitten väittää että se voisi olla jopa 8?

 

Mutta sittenpä tajusin ettei sitä pienintä kirjakokoa pidä valita, vaikka se ihan perinteinen pokkarikoko onkin. Jos kerran sivumäärä ratkaisee kaiken niin pitää sitten vaan ottaa isompikoisempi kirja että sivumäärä on pienempi, ja hinta siten halvempi. Eipä hintaa silti alle 20 euron saa, kyllä sen fontin pitää olla vähintään 10. Ja jotkin fontit toimivat paremmin pienemmässä koossa kuin toiset, valintani taitaa olla Georgia, vaikka en itse siitä tykkääkään. Olen käyttänyt kirjoittaessani LibreOfficen oletusfonttia. 

 

Rupesi ihan masentamaan tuo liian korkea hinta. Taas kerran voisi kysyä että what's the point, kun teen töitä tekstieni parissa. Enkä aluksi onnistunut löytämään Libre Officesta kaikkia kirjan julkaisuun tarvittavia asetuksia. Opintojen vuoksi minulla on Word käytössä, mutta vihaan sitä. Se on nykyään kuin nettiselain, ei kiitos.

 

Ja sitten tappelin lauantaina pari tuntia saadakseni sivunumerot laitettua. Voin vain kuvitella miten mahdoton tehtävä kirjan kannen tekeminen tulee minulle olemaan. 

 

Ja törmäsinpä sellaiseenkin ongelmaan että en saa LibreOfficea mitenkään tavuttamaan sanoja. Tarvitsi vain avata sama tiedosto Wordissä niin heti tavutti.

 

 

 

Mutta sittenpä rupesi masentamaan huono vointini. Ei tule mitään kun veri ei kierrä jaloissa. Luulin että tilanne paranisi mitä enemmän kuluu aikaa koronasta, koska siltä se alussa vaikutti, ensimmäinen syksy oli pahin. Mutta nyt kun keskellä kesää käyn lenkillä jalkoja polttaa kun veri ei kierrä. Mutta pahinta on että samaa on ollut käsissäkin. Ja sitten vielä endokivut ja nivelkivut päälle niin kivaa on. Ja rupesi silmissäkin tuntumaan kaikki tuo tekstin tihrustaminen, ja niskassa Dreamlight Valleyn pelaaminen.

 

En tiedä johtuuko nivelkivut vaihdevuosista. Olenkin ajatellut että sitten varmaan on kivaa kun on yhtä aikaa endokivut, kovat vuodot ja vaihdevuosioireet. 

 

Huono vointi masentaa erityisesti koska synttärini on pian, ja haluaisin olla silloin biletyskunnossa. 

 

Ärsyttää sekin että stressaan (noita?) asioita, jatkuvasti on leuat väärässä, jännittyneessä asennossa. Keskellä kesää, kun pitäisi olla "lomalla". Viime yönäkin oli paha kauhukohtaus, luulin taas kerran oikeasti kuolevani.

 

Kiireinen kesäloma

Haluaisin pelata Dreamlight Valleytä kellon ympäri, todella addiktoiva peli jossa riittää tekemistä. Harmi vaan että niska ei kestä sen jatkuvaa pelaamista vaan menee paskaksi.

 

Samalla haluan editoida esikoisromaaniani. Pitäisi myös katsella Teho-osastoa ja Miehen puolikkaita. Sekä tietysti lukea kirjoja.

 

Eli kiirettä pitää!

 

 

 

Teho-osasto pettää aina

 

Kylläpä taas sai pettyä Teho-osaston televisiointiin. Olin odottanut pitkään 9. kauden ensimmäistä jaksoa Chaos Theory, koska siinä Romano menettää kätensä. Jo heti aluksi tuntui siltä että jokin on pahasti pielessä, ja kohtauksen edetessä kävi selväksi että sitä oli pätkitty monesta kohtaa rankalla kädellä. Ei näytetty esimerkiksi käden irtoamista, eikä myöhemmin kauempana olevaa irtokättä. Ei voitu näyttää edes irtokäden laittamista muovipussiin, eli kaikki kiva gore oli sensuroitu. Jopa oksentaminen. Ei näin. Joutuu taas tyytymään Youtuben leikkaamattomaan versioon. Hauskaa oli sekin että seuraavan jakson "previously on ER"-kohdassa näytettiin käden irtoaminen paremmin, oli kai unohtunut sensuroida.

 

 

Vanha nainen baarissa 

 

En ollut ollut baarissa sitten helmikuun 2020, enkä ulkona syömässä sitten syntymäpäiväni 2020. Silloin olikin poikkeuksellista kun Kuopiossa ei ollut Viinijuhlia, ja pääsi jopa Wanhaan Satamaan syömään.

 

Mutta nyt oli baarissa järkyttävää tajuta ettei ryyppääminen kiinnosta. Että mieluummin olisin kotona pelaamassa Dreamlight Valleytä. Olin kiinnostunut tietämään paljonko suosikkidrinkkini Caipiroska maksaa nykyään. Vastaus: 9,70 euroa Gloriassa. Kalliiksi tulisi/tuli känni.

 

En ollut pitänyt korkkareita viiteen vuoteen, pelotti tosissaan että murran nilkkani. Jalat kipeytyivät heti alusta asti, pitää siis luopua noista kengistä. Ja nyt pelottaa että vika ei ollutkaan noissa kengissä, vaan mitä jos kaikki korkkarit sattuu jalkoihin?

 

No sain viimein ulkoiluttaa pinkkiä kukkamekkoani. Ostin sen Ebaystä syksyllä 2019, big mistake koska korona iski. Mekko on polyesteriä eli muovia, ja siinä on vuori. Eli se on päällä kuin kaksinkertainen muovikuori. Eikä se edes istu minulle kunnolla, olen liian laiha.

 

 

Ja sitten yhtenä yönä minulla oli yöllinen kohtaukseni, jossa näin päivämäärän 13.8. ja ajattelin heti sen olevan kuolinpäiväni. Aamulla otti sydämestä, ja tajusin että sehän oli Tapsan kuolinpäivä.

 

Juhannus? 

 

Uskaltauduin seuraavan kerran ulos vasta juhannusaattona, onneksi jalkoihin koski vain vähän. Ensimmäisen kerran koskaan näin Puijon metsässä jonkin eläimen. Se taisi olla metsäkauris tai peura. 

 

 

 

Sydänoireita

Viime viikon tiistaina pelasin liikaa kirjastosta lainaamaani Dreamlight Valleytä. Puolenyön jälkeen söin sipsipussin jämiä kun iski huono olo. Vasen käsi puutui ja sydän hakkasi. Niska tietysti paskana. Puoli viideltä aamulla heräsin ja sydän hakkasi niin että oli pakko ottaa pillereitä. Aspiriinia, orapihlajaa ja magnesiumia.

 

 

Sydämeni on ollut pitkään ok, enkä tiedä mistä tuo johtui. Tuollaista on yleensä ryyppäämisen jälkeen, ja sitähän en ole tänä vuonna tehnyt. Kun tietää että vasemman käden puutumisen aiheuttajana on joko sydäri tai niskajumi. Toisaalta hammaskiven poisto ja ikenien verenvuoto/tulehdus voi aiheuttaa vaikka mitä.

 

Tulee mieleen kuuden vuoden takainen huonoimman olon kauteni, joka alkoi periaatteessa juhannusaattona ja kesti yli syntymäpäiväni. Silloin minulle tuli lopulta ilmarinta, ja olin kirjaimellisesti niin heikossa hapessa etten päässyt 40-vuotissyntymäpäivänäni edes ulos syömään. 

 

Otin pitkästä aikaa muutamana päivänä NACia koska endon aiheuttama persekipu vaivasi. Tuskin se liittyy mihinkään mitenkään.

 

 

 

Meridol-suuvesi 

 

Olen käyttänyt vuosikymmeniä silloin tällöin Meridol-suuvettä. Nyt huomasin että sen koostumusta on muutettu lisäämällä siihen montaa eri ainetta. Yhtenä niistä makeutusainetta, en ymmärrä miksi kun ksylitolia siinä oli jo. Käytön jälkeen suuta poltti, on vaikea tietää mikä uusista aineista sen aiheutti. Eli heippa Meridolille. Huomasin myös että muissakin suuvesissä käytetään paljon makeutusaineita. Vaikeaa löytää suuvettä kun siinä ei saa olla myöskään esimerkiksi alkoholia tai sorbitolia, ja kun sen suuveden pitäisi olla tarkoitettu nimenomaan ikenien hyvinvoinnille.  

 

VANHA Meridol-suuvesi
Aqua, Xylitol, PVP, PEG-40 Hydrogenated Castor Oil, Olaflur, Aroma, Stannous Fluoride, Sodium Saccharin, CL 42051.

UUSI Meridol-suuvesi
AQUA, GLYCERIN, XYLITOL, PVP, ZINC LACTATE, OLAFLUR, POLYGLYCERYL-4 CAPRATE, AROMA, SODIUM FLUORIDE, SACCHARIN, SUCRALOSE, CL 42051.

 

 

 

Resident Evil 9

 

Hiukan vituttaa. Kuinka monta peliohjelmaa katselin vuosien varrella vain siksi että halusin nähdä kun RE9 julkistetaan? Kuinka monta tuntia?

 

Viime viikon perjantain ja lauantain välisenä yönä keskiyöllä Suomen aikaa alkoi Summer Game Fest. Klo 1.15 luovutin. Noin tuntia myöhemmin minulle selvisi että juuri silloin kun en katsonut RE9 julkistettiin. Eli itkupotkuraivareiden paikka.

 

Mitä tästä opin? Älä katso peliohjelmia, turhaa se on kuitenkin. 

 

 

 

Tyhmä puhelin 

 

Jos vielä elän niin joutuu kai luopumaan puhelimen käytöstä. Väittävät että ei-älypuhelimet eivät kohta enää toimi. Syrjäytyminen on siis todellista. No mihinkä sillan alla puhelinta tarviisikaan.

 

 

Kissaani Kalia muistellen

Viime lokakuussa kuollut vanhin kissani Kali olisi täyttänyt tänään 20 vuotta. 

Kali muutti luokseni lokakuussa 2009 nelivuotiaana. Se oli saanut edellisen omistajan luona kolme pentuetta, joista esikoinen Olle asusti jo luonani.

 

 

Kalin ottaminen oli väärin, kolme kissaa oli liikaa pienessä asunnossa. Vaikka muutettiin isompiin asuntoihin niin vuosien varrella tuli monta kertaa mietittyä Kalin antamista toiseen kotiin. Tapsa ei koskaan Kalista tykännyt, kuten ei muistakaan kissoista. 

 

Kalia ei oltu vielä silloin steriloitu, ja ensimmäisen kiimansa aikana se yritti tarjota itseään tyttärelleen Ollelle.

 

 

Kali ei osannut käyttää ovellisia kissanvessoja, ja aluksi otin oven pois vain yhdestä vessasta. Kali ei siitä tykännyt, ja pissi vääriin paikkoihin.

 

Kali oli pienikokoinen, kiltti ja sosiaalinen kissa. Siksi oli erityisen ikävää että se jäi elonsa lopussa ainoaksi kissaksi.

 

 

Ennen kuolemaansa Kali halusi jatkuvasti parvekkeelle, mutta siellä oli liian kylmä. Nyt on taas kesä, mutta Kali ei ole enää täällä nauttimassa siitä. (parvekekuvat ovat huhtikuulta 2011)

 

 

Elämäni kissana 2

Outoa elämää. Ei ryyppäämistä, ei pelaamista. Pleikkaria ei avattu pitkään aikaan. Normaalisti se olisi joka päivä päällä. Huomasin että elämässä on paljon luppoaikaa kun ei pelaa.

 

Mutta sitten jysähti uutispommi. Josta sain tietää vasta monta viikkoa jälkikäteen. Olin odottanut vuoden (!) että kissapeli Little Kitty, Big City tulisi Pleikkarille. Ja sain tietää siitä kaksi viikkoa julkaisupäivän jälkeen. Tuli kiire ostaa se. Ja pelata läpi kaksi kertaa. Ihana peli, toki hiukan kallis laajuuteensa nähden.

 

 

Ja kun ei ole koulukursseja tehtävänä niin tyhjää on ollut. Pitäisi kirjoittaa, ja niin oli tarkoituskin tehdä. Mutta pitäisi yrittää suojella silmiä ylirasitukselta. Silmiin koskee ja ne tuntuu tosi kuivilta. 

 

Noh kun viimein sain aikaiseksi aloittaa niin esikoisromaanini editoiminen on edennyt hyvin. Otin jonkinlaiseksi tavoitteeksi saada tuo kierros päätökseen syntymäpäivääni mennessä, että voisin sen jälkeen keskittyä toiseksi (kolmanneksi) uusimpaan romaani-ideaani. Siihen jonka haluaisin eniten saada valmiiksi. Siinä onkin näköjään tällä hetkellä vajaat 27000 sanaa eli työnsarkaa riittäisi. Toki novelli-ideoita tulee edelleen liikaa. 

 

 

Vain minä osaan tuhota keittiön maton kalaa ostamalla. Kalan rasvaa tippui matolle ja sitten se lemusi niin että koko kämppä lemusi. 

 

Sain viimein käytyä suuhygienistillä, kun edellisellä kerralla aika peruttiin. Halusin olla juomatta teetä etteivät hampaat värjäytyisi heti uudestaan. Addiktin on vaikeaa lopettaa teen juonti cold turkey. Muutamaa päivää myöhemmin totesin ettei elämä ilman teetä ole elämisen arvoista. Ja iski kurkkukipukin, mistä sain tekosyyn palata teen juomiseen.

 

Tuli samalla reissulla käytyä passikuvassa, ja passi on tilattu. Haluaisin kesällä baariin, ja sille risteilylle. Mutta miten sen jaksaisi? Pelkästään junamatkalla jalat turpoaisivat ja kipeytyisivät, kaikista muista kivuista ja väsymyksestä nyt puhumattakaan. 

 

 

Kesäsuunnitelmia?

Wonders never cease. -Jackson Rippner, Red Eye

 

Viime viikolla pääsin yllättäen uusintatentin läpi. Olin luopunut toivosta, koska opettajaa ei kiinnostanut opettaminen tai opiskelijoiden hätä. Noh olihan opettaja laittanut tenttiin peräti 5 minuuttia lisää aikaa.

 

Juhliakseni tentin läpipääsyä join vodkashotin kurkkukivun vuoksi, ja katsoin kirjastosta lainaamani Saw X-elokuvan. 

 

 

Jalat ovat vaivanneet niin kuin olisi syksy. Välillä kuumat, välillä kylmät. Ja kesäloman kunniaksi tein muutamassa tunnissa avoimen AMK:n viiden opintopisteen kurssin. Siitäpä ei silmät tykänneet. Nyt on jatkuneet ikävät silmä- ja niskakivut monta päivää. Tuolla kurssilla olikin muuten tasokas loppukoe.

 

 

 

Kävin Citymarketissa Mammuttimarkkinoilla, kun lenkkarit olivat tarjouksessa. Olin pettynyt siitä että halpoja kenkiä ei ollut juurikaan. Haluamissani lenkkareissa oli tasan yksi pari jäljellä kokoani. Luulin että minulla olisi plussarahaa yli 30 euroa, ja ihmettelin miten sitä olikin vain 3 euroa. Olin myös budjetoinut ostavani grillatun broilerin, mutta ei niitä ollutkaan. Buu.

 

MM95-joukkeella oli tapaaminen Tukholmassa, ja katsoivat Suomi-Ruotsi ottelun. Onneksi näin Viaplayllä Sakun haastattelun ennen ottelua.

 

Sain myös tietää MM95-risteilystä kisoihin. Siellä katsottiin yökerhossa MM95 loppuottelu. Tuo risteily olisi maksanut yli 400 euroa per lärvi, plus liput otteluihin. 

 

 

Olenkin haaveillut risteilystä tänä kesänä. Olin edellisen kerran risteilyllä vuonna 2016. Silloin Helsingin satamassa iski rytmihäiriö joka meinasi viedä tajun/hengen, enkä sen jälkeen ole uskaltanut.

 

 

Mutta sitä varten pitäisi hommata passi. Ja käydä passikuvassa, oh the horror. 

Bileviikko

Hienosti alkoi MM 95-juhlapäivä. Ohjelman Missä olit kun Suomi voitti MM-kultaa  nauhoitus sisältikin jotain ihan muuta ohjelmaa kuin sitä mitä piti. Ja kun yritin katsoa VHS:ää niin se ei toiminut. Paljastui että nauhuri oli "syönyt" nauhan! Ovatko nauha ja nauhuri molemmat mennyttä?! Miten nyt katson VHS-kasettejani?

 

Noh onneksi Youtubesta löytyi tuon Maailmanmestarit 1995-VHS:n sisältö. Lopussa tuli itku. Osaan tuon dokkarin suunnilleen ulkoa koska sitä tuli aikoinaan katsottua paljon, tosin nyt edellisestä kerrasta oli tosi pitkä aika. Taas kerran täytyy todeta että muistan ysärijutut hyvin, mutta viimeisestä 25 vuodesta en muista mitään.

 

Illalla Ylen "suorassa" finaalilähetyksessä ei ollut ollenkaan pukukoppijuhlia. No onneksi Youtuben versiossa on. 

 

Totuuden nimessä iski jo MM95 yliannostus...

 

Vietin yhden päivän etsien vaatehuoneesta sieltä kadonnutta huulikiiltoa. Ajattelin että koko kesä on pilalla ilman huulikiiltoa. Vasta myöhemmin tajusin että muutakin on hukassa. Ja vasta yöllä suostuin tarkistamaan erään pahvilaatikon sisällön, ja sieltähän ne löytyi. Sinne olin laittanut tavaraa valmistautuessani muuttoon.

 

Kokeilin myös päälleni vaatteita, ja totesin ettei minulla ole mitään päällepantavaa. Paidat ovat joko liian lyhyitä tai läpinäkyviä (miksi niin suuri osa naisten vaatteista on??) tai roikkuvat päälläni kuin jätesäkki. Enkä ole koskaan oppinut yhdistelemään paitoja ja hameita "oikein". Minkävärinen paita sopii vaaleansinisen hameen kanssa?

 

 

 

Fairy on näköjään lopettanut hajustamattoman käsitiskiaineen teon, ei ainakaan löydy Citymarketista eikä Prismasta. Good riddance? Minullahan on ikuiset traumat siitä kun Fairyn konetiskiaine jäi haisemaan astioihin niin että ruoatkin maistuivat Fairylle. Ja viimeisimpänähän Fairy muutti pulloaan niin että siitä ei enää saa otettua pientä määrää kerralla, väkisin tulee ainetta paljon. Ovela tapa lisätä tiskiaineen kulutusta. Tuo viimeisin pullo on kulunut hirveän nopeaa tahtia aikaisempaan verrattuna.

 

 

 

Lidlin reissu oli turha. Kukkoa viinissä sisältääkin riisiä, ja silmänympärysvoide oli loppu. Lidlin luonnonkosmetiikkasarja oli hyvä ja halpa, harmi että se poistui valikoimasta. Nyt jos haluaisi silmänympärysvoidetta niin joutuisi maksamaan moninkertaisen hinnan.

 

 

Yksin vietetyn bileviikon torstaina alkoi koskea alaselkään ja perjantaiaamuna heräsin kamalan lonkkakivun kanssa. Ja kun oli tarkoitus lähteä (taas) kirjastoon alkoi sataa. Kirjastossa olisin halunnut lainata yhden pelin. Vasta etsittyäni sen huomasin että tiskillä oli kyltti että "ei asiakaspalvelua klo 12-13". Nykyään kun ne pelien levyt pitää hakea tiskiltä.

Olen odottanut vuosikymmeniä Stephen Kingin kirjaan The Long Walk (Pitkä marssi) perustuvaa elokuvaa, ja tänä syksynä se viimein tulee. Tuntuu vaan siltä että tuosta lähdemateriaalista tulee pakosti tylsä leffa. Ihmetyttää sekin miksi trailerissa on kissa. Ja harmittaa ettei kirjastossa ole näköjään ollenkaan tuota kirjaa.

 

 

Eli Kingin kirjoista toivelistallani ovat nyt:

-Lohikäärmeen silmät (The eyes of the dragon)

-Pitkä marssi (Richard Bachmanin nimellä julkaistu)

-22.11.63

Miljoonan muun asian ohella avoinna oleva vaatehuoneen ovi muistuttaa koko ajan siitä että kissoja ei enää ole. Pitäisi kai sulkea se.

 

 

 

Nevö foget 30 vuotta

Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruutensa 7.5.1995, eli siitä tulee tänään kuluneeksi tasan 30 vuotta. 

Päätin järjestää itse itselleni juhlapäivän kun luulin että Yle ei sitä tarjoa. Toivoin että Yle näyttäisi tänään (taas) loppuottelun "suorana" lähetyksenä, mutta Yle esittää tänään telkkarissa vain ohjelman Jääkiekkoilun MM-1995 - Se on siinä. 

Mutta sitten paljastui että Yle näyttää finaalin sentään Areenassa. Sitä vähän toivoinkin.

 

 

 

Kiireinen juhlapäivä tulee. Huhtikuussa otin MTV3:lta nauhalle ohjelman Missä olit, kun Suomi voitti maailmanmestaruuden? 

 

Ja minulla on VHS nimeltä Maailmanmestarit 1995, pitää yrittää katsoa se.

 

 

Ja luen tietysti jääkiekkokirjan Suomi Maailmanmestari.

 

 

Päälle laitan kotikisojen MM97-paidan. 95-paitaa minulla ei valitettavasti enää ole.

 

 

 

Kesäloma

Lopetin maaliskuun alussa Elisan puhelinliittymäni, ja huhtikuun lopussa Osuuspankin tilini. Väärinhän se meni, kun vappuaattona Elisa ilmoitti minulle että e-lasku Osuuspankin tililtä ei onnistu. Luulin hoitaneeni kaiken Osuuspankin tiliin liittyvän, mutta ei. Ei tullut mieleenkään että minulla olisi vielä maksettavaa Elisalle. Nyt sitten joudun maksamaan ekstraa paperilaskusta. Ja en tiedä mihin kuseen vielä joudunkaan, kun maksoin tuon laskun jo OmaElisassa, mutta siihen ei vielä oltu lisätty paperilaskun hintaa. Joudun vielä ikuiseen looppiin maksamaan aina uuden paperilaskun paperilaskusta.

 

Juhlistin vappuaattoa tekemällä valmiiksi esseen ja PowerPoint-esityksen. Ne olivatkin kevätlukukauden viimeiset tehtävät, jos ei oteta lukuun paskan open paskaa uusintatenttiä. Eli se on kesä loma nyt! Toki jotain kesäkursseja haluaisin ottaa.

 

Oli "pakko" syödä sipsejä vapun kunniaksi kun huomasin että iso pussi niitä oli vanhentunut. Noh kyllähän ne kermaviilin kanssa menee, mutta enpä taida enää ostaa niitä. 

 

Viimeksi löysin vaatehuoneesta 7 paria lenkkareita, joista vain yksiä oli käytetty. Arvasin että täytyi olla jokin syy miksi niiden yksien käyttäminen oli lopetettu "kesken". Laitoin ne lenkkarit jalkaan vappukävelylle, ja totuus paljastui. Kävelyn jälkeen sukat oli rikki nilkoista. Toisessa jalassa nilkassa iso vesirakkula, ja toisessa pikkuvarpaassa. Eli ei jatkoon. On kai pakko heittää nuo kengät roskiin pelkästään siksi koska rikkovat yhdet sukat per kävely, kallista kävelyä. 

 

Oli tarkoitus aloittaa kesäloman kunniaksi esikoisromaanini editoiminen. Jo aikaisemmalla editointikierroksella vaihdoin "vääriä" lainausmerkkejä oikeisiin. Mutta nyt oli ongelmana se että LibreOffice Writer vaihtoi kai joskus viime vuonna lainausmerkit vääriksi eli suoriksi, enkä tätä ennen ollut jaksanut tarpeeksi yrittää selvittää mistä se johtuu. Niinpä meni nyt sitten hermot ja olin valmis itkemään kun tappelin tuntikausia Writerin asetusten kanssa. Olen jo kirjoittanut noin 13 novellia "väärillä" lainausmerkeillä. Noh lopulta minulle selvisi että mikään muu asetus Writerissa tai edes näppäimistössä ei merkitse mitään jos asetus automaattinen korjaus --> kirjoitettaessa ei ole päällä. Eli jos en halua automaattista korjausta niin olen tuomittu vääriin lainausmerkkeihin. 

 

Ja vasta nyt sitten tajusin senkin että englanninkielessä ja suomessa käytetään lainausmerkkejä eri tavalla. Englannissa vasemmanpuoleinen ja oikeanpuoleinen ovat erilaisia, toisin kuin suomessa. Kiva. Minä kun saatan haluta kirjoittaa samaan aikaan suomenkielistä ja englanninkielistä dokumenttiä. Pitäisi siis koko ajan vaihtaa lainausmerkkien asetuksia, jos haluaisi että ne menevät oikein. No väärin ne on menneet tähänkin asti. Enkä esimerkiksi voi sietää sitä että englannissa pitäisi laittaa pilkku ennen lainausmerkkiä.

 

 

Kevään kohokohta on aina tietysti se kun lehmät lasketaan laitumelle. Tällä kertaa Yle Areena näytti tämän tapahtuman. Livelähetys pätki pahasti. MTV3:n video toimii paremmin.

 

 

Raivon voimalla

Kaikki kenkäni sitten hajosivat yhdellä kertaa. Olin lähdössä kirjastoon ja oli tarkoitus laittaa jalkaan kesälenkkarini. No niissä olikin jo vähän liian iso reikä, valkoinen sukka pilkotti liikaa. Laitoin sitten toiset, vuosikymmeniä vanhat, Anttilasta ostetut lenkkarit jalkaan ja lähdin jo ovesta ulos. Sitten onneksi rappukäytävässä huomasin että toisesta kengästä alkaa pohja irrota. Oli pakko laittaa talvikenkäni, joissa on molemmilla puolilla molemmissa kengissä reikiä, vähän hirvitti että kestävätkö koko matkan.

 

Katselin jo Citymarketin halpaa Kiinakenkävalikoimaa sillä silmällä, mutta löysin sitten vaatehuoneen kaapista 7 (!!) paria lenkkareita, joista 6 käyttämättömiä. Tiesin noista ehkä kahdesta parista... Luulin että minulla on lähinnä korkkareita, mutta näköjään lenkkareitakin löytyy. Olen siis joskus ostanut halpoja kenkiä varastoon, lenkkarit ei työssäni koskaan kauaa kestäneet.

 

 

Lainasin sitten kirjastosta kirjan jonka olen jo lukenut. Nyt kun rupesin pitkästä aikaa taas käymään kirjastossa niin jo kerran aikaisemminkin meinaisi käydä noin. Ja silloinkin kyseessä oli Tess Gerritsenin kirja... mitä se kertoo? En pysyisi ilman Goodreadsia kärryillä siitä mitä kirjoja olen lukenut.

 

Aikaisemmin luin aina Stephen Kingin kirjat englanninkielisinä tuoreeltaan, nyt olen niin perässä että suomennoksetkin ovat jo ehtineet ilmestyä. Ei vaan inspiroi Holly, eikä edes King itse. Lakkasinhan hänen seuraamisensa Twitterissä koronarokotekiiman ollessa kuumimmillaan. 

 

 

Ja niinhän siinä sitten kävi että vika ei ollutkaan minussa kun en päässyt tenttiä läpi. Juuri kukaan ei päässyt, vaikka olisi saanut harjoitustenteistä täydet pisteet kuten minäkin. Mutta opettaja ei silti näe itsessään tai tentissä mitään vikaa. Noh ainakin olen sitten luusereiden enemmistössä, enkä ole ainoa joka stressaa hitosti uusintatenttiä. Sanoin jo ääneen että opinnot loppuvat jos en pääse tuota uusintatenttiä läpi, koska kyseessä on pakollinen kurssi enkä omasta mielestäni voisi osata tuon osion asioita paremmin vaikka kävisin koko kurssin uudelleen.

 

 

Vapun kunniaksi kuva vuoden ikäisestä ilmapallosta. Enpä vuosi sitten arvannut että se tulisi olemaan olemassa pidempään kuin kissani. Ei ole enää kissoja joita kiusata ilmapalloilla, ne kun pelkäsivät niitä.

 

 

Ei jaksa

Niinhän siinä taas kävi että viime viikolla kun olin matkalla suuhygienistin vastaanotolle niin sain viestin että aika on peruttu laitteiston rikkoutumisen takia. Ei ole ensimmäinen kerta kun minulle käy näin. Hajoaako ne laitteet tosiaan niin usein, vai onko minut kirottu? Uutta aikaa varatessa ei aikoja ollut ensin ollenkaan. Sitten oli vain sille päivälle jona minulla oli tentti. Ja seuraavat mahdolliset vasta yli kuukauden päässä siitä. Jotenkin tuntuu siltä että jokin bugaa. Ja nyt en sitten päässyt kyseistä tenttiä läpi... ja uusintatentti on juuri samana päivänä kuin aika suuhygienistille. Eipä sillä että olisi mitään mahdollisuutta päästä läpi uusintaakaan.

 

Oli taas jo liian lämpimiä ilmoja. Jos en meinaa kestää +16 astetta niin mitä kesästä tulee? Vihaan sitä kun tulee hiki ja huono olo. Ja sitä että on pakko mennä suihkuun heti kun tulee kotiin. Ja sitä että joutuu käyttämään hitosti rahaa vissyyn/kivennäisveteen. Ihokin paloi jo.

 

 

 

Pääsiäinen?

 

Katsoin tosiaan sen Tuulen viemän, on se vaan edelleen eeppinen elokuva. Ja olikin sitten pakko aloittaa sen kirjan lukeminen taas. "Scarlett O'Hara ei ollut kaunis..."

 

Pitkäperjantaina söin liikaa, kun laitoin parsakaalin sekaan (maissi)pastaa, ja söin vielä jäätelönkin. Vielä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä meinasi oksettaa sen takia. Sunnuntaina oksetti nälkä, ja sitten syömisen jälkeen oksetti oksettava ruoka (mureke). Kaikki ruuat, varsinkin lihat on mun mielestä niin ällöjä nykyään. Ainoastaan jotkut välipalat kiinnostaisi, eli suklaa, jäätelö ja jotkut jogurtit/rahkat. Mutta ns. oikea ruoka? Ei kiitos.

 

Hiukkasen harmittaa se että olen idioottina maksanut Osuuspankille palvelumaksuja vuosikymmenten ajan. Olisi pitänyt lopettaa OP:n tili silloin kun hommasin S-pankin.

 

7.5. tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta Suomen ensimmäisestä jääkiekon maailmanmestaruudesta. Elin toivossa että Yle esittäisi sen kunniaksi (taas) loppuottelun "livenä" (laitoin Ylelle tästä toiveenkin), mutta ei. Esittävät vain dokkarin Jääkiekkoilun MM-1995 - Se on siinä.

 

 

Kissaani Tapsaa muistellen

Tänään olisi ollut viime elokuussa kuolleen Tapsan syntymäpäivä. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat elokuulta 2007 jolloin sain Tapsan.

 

Ensimmäinen kosketukseni Tapsaan oli kun kuulin sen naukuvan asuntoni ulko-oven takana, jo ennen kuin kaverini ehti soittaa ovikelloa. Tapsa oli aina kova kantokopassa huutaja.

 

 

Kaverini tiesi, että haluan kissan, ja hänen kaverillaan oli pari vapaata kissanpentua. Minun piti vain päättää että haluanko tytön vai pojan. Halusin tytön, ja niin Tabitha eli Tapsa tuli minulle. Tabitha-nimen otin kirjasta Kissaperheen elämää. Mutta ajan myötä Tabithasta vain tuli Tapsa, ja sitä jaksoivat eläinlääkärit ihmetellä. Tyttö nimeltä Tapsa!

 

 

 

Miten lie kävi Tapsan veljelle? Tiedän vain sen että Tapsan lapsuudenkodissa oli koira. Ja ilmeisesti raapimapuuta ei ollut, koska Tapsa ei osannut sellaista käyttää. Tapsaa ei myöskään oltu sosiaalistettu, joten se pelkäsi tuntemattomia ihmisiä eikä tykännyt muista kissoista.

 

 

Tapsa viihtyi kodin ainoana kissana. Olisi pitänyt tajuta olla koskaan hankkimatta lisää kissoja.