Biletystä

Olin jo vuosia halunnut vetää seitinohuen päiväkännin muulloinkin kuin syntymäpäivänäni, mutta aiemmin en ollut saanut aikaiseksi tehdä niin. Nyt minulla oli rosekuohuviiniä, jota en ollut koskaan aiemmin juonut. Ei siitä niin kovin kauan ole kuin sain vasta tietää tuollaisen viinityypin olemassaolosta. 

 

 

Halusin bilettämään jo kuukausi sitten, mutta silloin olin huonovointinen. Nytkin odotin koko ajan että milloinka oksetus iskee.

 

Olin halunnut Amarilloon syömään sen jälkeen kun sen ruokalista vaihtui muutama kuukausi sitten. Nyt tuli sitten sopivasti lokakuun kestävä tarjous, kaksi pääruokaa yhden hinnalla S-ryhmän ravintoloissa. 

 

Kahdeksan aikaan lauantai-iltana Amarillo oli täysi, onneksi meillä oli pöytävaraus. Ruokaa joutui odottamaan yli tunnin. Flank steak oli ihan syötävää. En yleensä uskalla tilata ravintolassa pihviä, koska ne liian usein eivät ole tarpeeksi mureita.

 

Gloriassakin oli minun makuuni liian paljon porukkaa heti kymmenen jälkeen. Vaikka olin juonut jo kotona ehkä noin 2/3 viinipullosta ja Amarillossa vajaan viinilasillisen ja Gloriassa sitten kolme Caipiroskaa niin en meinannut millään tulla humalaan. Sen siitä saa kun ei harrasta kännireksiaa.

 

Caipiroskan hinta oli Gloriassa kesän jälkeen jo noussut, se maksaa nyt 11 euroa. 

 

Kun lähdettiin kotiin yhden jälkeen yöllä niin minua rupesi naurattamaan kun Joleneen oli pitkä jono. Vasta myöhemmin tuli mieleen että olenkohan minä edes koskaan käynyt Jolenessa? Mitähän minulla on sitä vastaan?

 

Hiukan satoi, mutta onneksi se ei haitannut.

 

 

Krapulaa ei varsinaisesti ollut, mitä nyt tietysti sydän hakkasi niin että nukkuminen oli vaikeaa. Mutta ei oksettanut.

 

Nyt on sitten Vararengasravintoloilla muutosneuvottelut, toivottavasti Gloriaa ei uhkaa sulkeminen. 

Maailman eläinten päivä: Aurinkokissa

Minulla oli aiemmin tapana julkaista kuvia kissoistani Maailman eläinten päivän kunniaksi. 

 

Edesmennyt kissani Tapsa (syys)auringossa.

 

 

 

 

I miss my Tapsa. 💔

 

 

Kun näin tarjouslehdessä otsikon "Lokakuu on lemmikkien kuukausi" tuli itku.

 

Turha ja itkettävä elämä

Olen elämässäni siinä vaiheessa missä kaikki on turhaa, ja itkettävää. Tosin olen ruvennut ihmettelemään miksi kaikki ihmiset eivät itke kaiken aikaa.

 

Aamulla voi todeta että mikä tänään on pielessä. Yhtenä aamuna ei netti toiminut telkkarissa. Seuraavana aamuna Star oli kadonnut kanavista, ihmettelin miksi telkkari oli BBC News kanavalla. Ja telkkari valitti että se on täynnä. Miksi se kysyi vapautetaanko tallennustilaa nyt, kun oli valittavana vain yksi vaihtoehto, "nyt"? 

 

Ja sitten iski nivelkivut, esimerkiksi lonkissa ja jaloissa. En meinaa saada edes jalkoja nostettua pöydälle kun olen tietokoneella. Ihmettelen miten tietynikäiset naiset pystyvät tekemään työnsä, hoitamaan perheensä ja niin edelleen. Tämä hupihan on minulla vasta alkamassa. Tosin en voi varmaksi tietää johtuuko tämä vaihdevuosista vai sukuni vahvoista reumageeneistä.

 

 

September 28th, daylight

 

Arvasin että jokin menee pieleen September 28th, daylight. Kun rupesin muuntamaan mp4-tiedostoa aviksi, ohjelma jota olen aiemmin käyttänyt ei enää suostunutkaan tekemään sitä. Niinköhän päivityksen myötä mikään ei enää toimikaan tuossa ohjelmassa ilmaiseksi, en tiedä. 

 

Joka tapauksessa olen oppinut sen että mitään ohjelmaa ei kannata koskaan päivittää, koska sen jälkeen sitä ohjelmaa ei enää pysty käyttämään.

 

Eli jouduin alkamaan etsiä uutta ohjelmaa tuohon tarkoitukseen. Ensimmäinen jota kokeilin jätti watermarkin keskelle kuvaa eli ei kelpaa. Mutta sitten löytyi semmoinen ohjelma kuin Prime Video Converter. Tekee sen mitä täytyy eikä jätä vesileimaa.

 

Mutta sitten kun yritin jatkaa RE3:n pelaamista niin peli kaatuu aina. Kun lataa minkä tahansa tallennuksen, tai vaikka aloittaa pelin alusta. Ainoastaan normaali, ei satunnaistettu RE3 toimii. Eli näköjään en enää pysty pelaamaan ollenkaan RE3 Biorandia. Shevan seikkailu jäi kesken, eli Sheva ei pelastunut? Ei onnistunut pelastamaan itse itseään (koska Sheva oli sekä Jill että Carlos). 

 

 

 

Teho-osaston nauhoitukset

 

Ajastan aina viikonloppuna seuraavan viikon Teho-osaston jaksojen tallennukset. Maanantaina huomasin sattumalta että lähetysaikoja oli muutettu. Ennen Teho-osaston jaksot alkoivat aina klo 19.55, nyt vasta 20.00. Sen vuoksi telkkari oli viisaudessaan siirtänyt tallennukset alkamaan vasta klo 21. Eli piti ajastaa uusiksi. 

 

Ja seuraavana päivänä DNA teki kanavamuutoksia, ja jouduin siksi ajastamaan samat nauhoitukset kolmannen kerran. 

 

Kivoja suomennoksia muuten Teho-osastossa. Kerry on jatkuvasti Carrie. Ja hahmon nimi Lucien on "kuule". 

 

 

 

Hesari vahvisti sen minkä jo tiesinkin: minä en ole aikuinen. Voin siis vapaasti perseillä loppuelämäni.

 

 

Kannattaa muuten tsekata Disneyn uudet leffat.

 

Ps. Yhtenä aamuna viikkoja sitten herättiin kamalaan pamahdukseen. Luulin että nyt se oikeasti tapahtuu, maailmanloppu. Tai Venäjän hyökkäys. Mutta se olikin vain ukkonen.

 

 

Streamlabs vs. OBS Studio

September 28th, daylight

 

Rupesi hiukkasen harmittamaan kun tajusin etten pysty pelaamaan Resident Evil-pelien randomizer modia eli Biorandia tietokoneellani. Tai siis en pysty tallentamaan pelaamistani, eli sama asia. Kun Streamlabs ei tunnista Biorandia peliksi. 

 

Eli ajattelin että missaan tänään "September 28th, daylight"! 

 

Oli jo puhetta että pistäisin puolison pelaamaan puolestani, tai pelaisin itse puolison koneella.

 

 

Sitten tein sen virheen että viimein annoin Streamlabsin asentaa päivityksen. Iso virhe. Tuon päivityksen jälkeen Streamlabs käyttäytyy jokaisella avaamiskerralla niin kuin sen käynnistäisi ensimmäisen kerran. Eli kaikki asetukset pitäisi laittaa uusiksi joka kerta. Eli päivitys oli vain ilkeä suunnitelma pakottaa käyttäjät rekisteröitymään/kirjautumaan. Minulla meni hermot. Muutenkin Streamlabsin pelinauhoitukset ovat alkaneet olla aika ikävän nykiviä.

 

Asensin sitten vaihtoehtona OBS Studion, ja aloin kokeilla sitä. Sillä ei tarvitse tehdä hirveää säätöä tallennusikkunan kanssa, vaan se toimii automaattisesti! Valitettavasti OBS:kään ei tunnista Biorandia... tai niin minä luulin. Vaihdoin asetuksen pelin tallennuksesta ikkunan tallennukseen, ja Biorandin tallentaminen toimiikin!

 

JA... Toisin kuin Streamlabsillä, pelitallennus ei ole nykivä vaan sulavaa menoa. Eli Streamlabs menee roskiin?

 

Eli pääsen ehkä sittenkin pelaamaan tänään September 28th, daylight pelin Resident Evil 3: Nemesis alun. Sitten 29.9. Resident Evil 2 kokonaan, ja sitten RE3 loppuun.

 

Luulin jo että minun pitäisi hankkia uusi näytönohjain, että voisin tallentaa Biorandia ja saada Fridaystä parempaa pelivideota.

 

Ja rupesin miettimään sitäkin että miten paljon olen maksanut Fridayn pelaamisesta? Playstationille en ostanut itse peliä ollenkaan, vaan pelkät parin euron DLC:t. Okei, myöhemmin ostin varmuuden vuoksi levyversion "muistoksi". Muutaman vuoden Playstation plussat, ovat olleet eniten Fridayn pelaamisen takia. PC:lle ostin pelin ja lisärit. Nykyinen Resurrected ei tietysti maksa mitään. 

 

Tähän jos olisi lisännyt uuden näytönohjaimen hinnan niin... Ja kuulemma jos hankkisi uuden näytönohjaimen niin nykyinen näyttökään ei toimisi sen kanssa.

 

Paluu peliin

Suosikkipelini Friday the 13th: The Game periaatteessa kuoli vuodenvaihteessa, mutta käytännössä sitä on silti vieläkin mahdollista pelata PC:llä ja Pleikkarilla. 

 

Minua peloteltiin että tietokoneeni nykyinen näytönohjain ei välttämättä tätä peliä pyörittäisi. Edellinen näytönohjain kun hajosi, ja nyt on käytössä vain vanhempi hätävara. Silti latasin PC:lle F13:n Resurrected-modin, jossa on mukana kaikkea kivaa mitä ei virallisesti ehditty julkaista. Kuten viimein jotain parempaa ja mielenkiintoisempaa vaatetusta Adamille...

 

 

Aloin tehdä kokeiluja, offline challengeilla ja bottimatseilla. Kaikki muu on toiminut ok paitsi toinen challenge, se on jostain syystä lähes täysin pimeä. Pystyn näkemään jotain vain senseä käytettäessä.

 

Nykyinen näytönohjaimeni ei tue tiettyä tapaa tallentaa pelaamista, mutta Streamlabsillä tallentaminen onneksi toimii. Sillä minähän en suostu pelaamaan Fridaytä ilman pelaamiseni tallentamista.

 

"Daily challengena" rollasin kesäkuussa monta viikkoa perkkejä, koska joka päivä saa login bonuksena cp:tä. Tuntuu siltä että Resurrectedissä legendaarisia ja eeppisiä perkkejä tulee paljon useammin kuin alkuperäisessä pelissä. Outoa on että viikkokausiin ei kertaakaan tullut marathonia. Ja sitten kun tuli niin se oli surkea. Lopulta iski jättipotti, legendaarinen marathon. Sellaista minulla ei ole ollut koskaan aiemmin.

 

 

Suurimmaksi ongelmaksi muodostui kuitenkin ohjain. Minun on pakko pelata ohjaimella, ja PS5-ohjainten kanssa on aina suuria ongelmia latausjohdon pysyvyyden kanssa. Eli yhteys ohjaimeen voi katketa milloin vaan, kesken matsin.

 

Kun viimein menin ensimmäisen kerran online-matsiin niin eihän siitä mitään tullut. Yhteys ohjaimeen katkeili koko ajan. Mutta kun vaihdoin tilalle PS4-ohjaimen niin johan alkoi pelittää.

 

Mutta sitten tuo toinen ongelma eli näytönohjain. Yritin vaihtaa grafiikka-asetuksiin low, mutta seuraava matsi olikin aivan hirveän takkuista menoa. Syykin siihen paljastui. Asetukset olivatkin high. Kun vaihtoi oikeasti low, niin sen jälkeen onkin kaikki toiminut hyvin.

 

Eli kaikki toimii ihan ok ja pystyn taas pelaamaan suosikkipeliäni! Paitsi että aina kun avaan pelin asetukset ovat automaattisesti high. Eli se pitäisi aina muistaa vaihtaa, muuten ei pelitä.

 

Olen nyt päässyt pelaamaan myös PS5-ohjaimella, kun saatiin uusi kännykän latausjohto joka toimii myös tuossa tarkoituksessa ja joka ihme kyllä pysyy kunnolla kiinni ohjaimessa. 

 

 

 

Kuinka monta vuotta olin odottanut sitä että saisin pelata esimerkiksi enkeliasuisena Victoriana? 

 

Resurrected-modissa on niin paljon kaikkea uutta verrattuna alkuperäiseen peliin. Uusia hahmoja pelattavaksi, uusia karttoja, asuja, emoteja ja aseita. Tosin Chadin legendaarinen Shake it-emote puuttuu, joten koko peli on pilalla. Tosin jostain syystä minulla se emote on, defaultina Chadille laitettuna... en vaan ymmärrä. Mutta muilla hahmoilla sitä ei voi käyttää. 

 

 

Yksi lisätyistä hahmoista on pelin alkuvideossa kuoleva Rob. Olin innoissani koska kyseisellä hahmolla on repair-hahmoista paras stamina. Mutta sitten paljastui että Rob on rikki. Jason ei voi vahingoittaa häntä slashäämällä tai veitsillä. Eli Robina pelaaminen on tällä hetkellä cheatingiä. Toivon että korjaisivat tai poistaisivat hänet tuosta Resurrected modista.

 

 

Ennen kun pelasin Fridaytä pleikkarilla tavoitteena oli yleensä 5-6 tunnin pelisessio. Nyt tietokoneella pelatessa se ei tietenkään ole mahdollista koska kroppa ei kestä istumista.

 

Jokin aika sitten kerrottiin että Friday-peli saa "jatko-osan"... mutta ei mitään tietoa siitä millaisen. Onko se yksinpeli vai moninpeli? Saapa nähdä.

 

Mutta sitä ennen on tulossa Halloween-peli, joka on moninpeli. 

 

Friday-unia 

 

Pelasin Fridaytä Giggelin kanssa joka oli Jason. Giggeli heitteli veitsiä ja jouduin jatkuvasti käyttämään spraytä. Lopulta kuolin ja palasin Tommynä. Menin exitiin vaikka pollareita ei ollut kutsuttu. Rupesin tanssimaan ja Jason vain katsoi Tommyn tanssimista. Onhan se kieltämättä aika ihmeellistä nähtävää kun se ei alkuperäisessä pelissä ollut mahdollista. 

 

Toisessa unessa pelasin Pingviinin ja Paskapään kanssa. Paskapää oli Jason, pelasin hippinä. Jason tuli heti minun perääni mutta selvisin yllättävän pitkään hengissä, 8 minuuttia. Palasin Tommynä. Pingviini ja toinen pelaaja olivat veneessä jota jouduin sitten Tommynä työntämään kuivien maakohtien yli. Se oli rankkaa ja ajattelin pyytää että joku veneessä olija voisi välillä työntää, mutta ei. 

 

 

 

Yleisurheilun MM-kisat 2025 Tokiossa

Ihmettelen miksi kukaan haluaisi asua Tokiossa? Kymmeniä miljoonia asukkaita. Olisi ihan painajaismaista.

 

Oli taas rankka viikko penkkiurheilijalla. Aamukilpailut jäi suureksi osaksi näkemättä koska ne olivat yöllä Suomen aikaa. 

 

Heti kisojen alussa Belgia onnistui saamaan pronssia sekaviestissä. Joukkueessa olivat Dylan ja Doom. Niin surullista että kaksosten lopetettua uransa Dylan on nyt ainoa Borlee jäljellä.

 

 

Sekä pitkien että lyhyiden viestien alkuerissä riitti draamaa. Pikaviestissä Torttu ei ollut Italian joukkueessa. Ihmettelin että miksi ei, mutta syyksi paljastui lihasrevähdys. Jacobs törmäili Etelä-Afrikan juoksijan kanssa, ja Italia ei päässyt finaaliin. Mutta sitten sain tietää skandaalista Torttuun liittyen. Enpä ole onnistunut näkemään Suomen mediassa yhtäkään uutista tästä. Mikäli olen ymmärtänyt oikein (tai siis jos konekäännökset ovat oikeassa) Tortun veljeä syytetään salakuuntelusta Jacobsiin liittyen. Kamalaa draamaa.

 

 

 

 

Miesten pitkän viestin finaalin esittelyissä sain taas ikävän yllätyksen: Dylan ei ollut joukkueessa. Belgian joukkue ilman yhtäkään Borleeta! Mitenhän kauan edellisestä kerrasta on? Oli pakko tarkistaa onko todella kyse Dylanin huonoudesta (kun kerran mahtui sekaviestijoukkueeseen), ja paljastui että Dylanilla on takareisivamma. USA pääsi takaportista finaaliin, ja sehän merkitsi tietysti sitä että Belgia jäi taas neljänneksi. Onneksi Botswana onnistui voittamaan. Juuri kun sanoin ääneen että Botswanan ankkuri hyytyy niin tämähän totesikin että "hold my beer".

 

Kisat päättyivät sadeskandaaliin. Tuli itsekin mietittyä että eikö nuo kiekkoringit ja vastaavat voisi olla katettuja. 

 

Mummon hautajaiset

Olin ollut edellisen kerran hautajaissa kai 24 vuotta sitten kun ukkini kuoli, mutta en kyllä muista niistä hautajaisista mitään. 

 

Mummoni hautajaiset olivat viime viikon perjantaina Siilinjärven kirkossa. Paikalla piti olla klo 9.30, eli herätys oli jo seitsemän jälkeen. Se oli ensimmäinen kertani kirkossa kirkosta eroamisen jälkeen. Jostain syystä en syttynyt tuleen ovella. Ehkä se rangaistus tulee sitten myöhemmin.

 

Alkusoittona oli Bachin Air, ja ihmettelin mistä se on minulle tuttu. Myöhemmin tajusin että kyseessä on Sweetboxin 1990-luvun biisi Everything's gonna be alright.

 

Pahin hetki minulle oli juuri musiikin alkaessa kun sain rytmihäiriöitä, varmaan siksi kun tiesin että heti sen jälkeen on kukkien lasku ja värssyjen lukeminen. Joidenkin mielestä vanhimman lapsen pitäisi hoitaa tuo lukeminen, mutta enpä ole semmoista löytänyt mistään virallisista hautajaisohjeista. Onneksi nuorempi pikkuveljeni suostui tekemään sen.

 

Papin puhuessa alkoi itkettää. Minulla on tosin tapana itkeä aina kirkossa, myös häissäkin. Erityisen paha se oli silloin kun olin kaasona, ja piti yrittää nieleskellä kyyneleitä alttarilla. 

 

Kiinnostaisi tietää mikä ikä on se raja milloin pappi sanoo "Olet antanut NN:lle pitkän elämän"?

 

Sää oli kaunis mutta tuulinen. Juuri kun arkkua laskettiin hautaan alkoi sataa neulasia ja muuta vastaavaa, ja niitä päätyi sitten hiuksissa ja kengänpohjissa kotiin asti. 

 

 

Niinsanottuun muistotilaisuuteen ei jostain syystä pappia haluttu. Se järjestettiin Kuopiossa Jynkän ravintola Käskynkän Wanhassa kirjastossa. Alunperin ruokailu olisi ollut vasta 13.30, mutta onneksi edellinen varaaja perui. Päästiin siis syömään jo klo 12. Minulle oli omat ruuat, tai lihat ilman kastiketta. Vähänkö hävetti. Onneksi minulla ei ollut oksetusta kuten viikkoa aiemmin.

 

Kotona oltiin jo kahden jälkeen, mutta kylläpä väsytti. 

 

 

Jos eläisin yhtä vanhaksi kuin mummo olisin nyt elämäni puolivälissä. Ja tajusin senkin että olen nyt virallisesti mummoiässä, koska mummoni oli ikäiseni eli 47-vuotias tullessaan mummoksi. 

 

 

Ps. Tuon ravintola Käskynkän vieressä on eläinlääkäri jossa vieläkin odottaisivat Ollen ilmaiset verikokeet, ja joka käytti markkinoinnissaan Ollen kuvaa lupaa kysymättä... sekin tuli vastaan kun etsin kuvia tätä postausta varten. 

Ruokarobottien kauhu

Vietin viime viikon yksin kotona, ja se oli viimeinen viikko ennen koulun lukuvuoden alkua. Sen kunniaksi kirjoitin, etsin kansikuvia ja pelasin. 

 

Alkuviikosta kirjoittaminen sujui ihan hyvin, mutta sitten tein sen virheen että aloin etsiä kansikuvia kirjoituksilleni Pixabaysta, erityisesti juuri tuolle nyt työstämälleni jonka haluaisin eniten saada valmiiksi. Jonka työnimenä on Viimeisellä rannalla, mutta joka on pakko vaihtaa koska sen niminen kuuluisa kirja jo on. 

 

Kun kävin lävitse kymmeniätuhansia kuvia niin silmät ei tykänneet. Oli lopulta pakko lopettaa kun olosta tuli niin surkea. Harmittaa muutenkin kun tuo kuvien etsimiseen käytetty aika on pois kirjoittamisesta. 

 

Elikkäs kärsin ensin silmäkivusta, niskakivusta ja pääkivusta. Ja seuraavana päivänä alkoi kamala oksetus. Näin untakin että oksensin. 

 

Että sopivasti koulun lukuvuoden alkaessa voisinkin olla sairaslomakunnossa.

 

 

Eli kun siis oksettaa jo muutenkin, niin mitä syödä kun ruokakin oksettaa? Mistä saada proteiinia ja rautaa nollahiilareilla, kun kaikki liha ällöttää? Ja tyhjä maha vielä lisää oksetusta.

 

Torstaina kiirehdin kirjastoon ennen sulkemisaikaa, hakemaan varatut kirjat. Hiukan ärsytti että en voinut varata yhtä kirjaa koska se oli pääkirjaston hyllyssä, ja oli vielä edellisenä yönä. Mutta heti aamulla joku oli ehtinyt lainata sen. Otin poikkeuksellisesti ilmaishyllystä 3 kirjaa joista yksi oli listallani.

 

Ja kiire oli että ehtisin samalla reissulla myös ostamaan sukkia, kun Clas Ohlsonkin menee kiinni jo seitsemältä. Ehkä ei olisi kannattanut, lämpösukkien hinta oli juuri noussut 3 euroa. 26 euroa kahdesta parista Heat Holders-sukkia.

 

 

Kotiin tullessa vastaan tuli pelottava näky: ruokarobotti. Se pysähtyi tietysti minun takiani, vaikka yritin kulkea tien toisessa reunassa. Eihän siitä montaa kuukautta ole kun robo seurasi minua koko matkan kotiin asti, se ei uskaltanut mennä ohitseni missään vaiheessa. Aika hidasta ruokatoimitusta jos minun kävelyvauhdillani tulee. Ruokarobotit ovat niin säälittäviä että en tajua miten kukaan voi niitä hyväksikäyttää.

 

Lauantaina olisin halunnut juhlistaa esikoisromaanini julkaisua, eli se olisi sit kai ollut kirjajulkkarit, mutta huono vointi ja oksettava olo esti sen. Oli suuret suunnitelmat: Rosekuohuviinipullon aukaisu, päiväkännit ja baarin meno, mutta ei.

 

 

 

Luulin että minulta ei onnistuisi pelin Tomb Raider 2 Remastered pelaaminen ilman cheatteja. Olin aina aiemmin pelannut kyseistä (alkuperäistä) peliä vain cheattien avulla. Alussa olikin suuria vaikeuksia kontrollien kanssa. Vaihdoin moderneihin kontrolleihin kun en voinut hyväksyä sitä että hyppynäppäin oli kuutio. Sitten piti jatkuvasti googlettaa että millä näppäimellä jokin asia tapahtuu, kuten reunaan tarttuminen tai sukeltaminen. Kun pääsin Opera housen läpi niin lopetin ainakin toistaiseksi. Ihme että pääsin edes sinne asti.

 

Syksyn mekkomania

Syksy tuli rytinällä. Oli kirjaimellisesti viimeinen hetki lähteä risteilylle jos halusi mennä kesätamineissa. Päiväkin myöhemmin niin ei olisi enää onnistunut.

 

Ja täsmälleen sama juttu oman voinnin suhteen. Ihmettelin matkan jälkeen vatsan turvotusta, ja päivä pari myöhemmin iski kovat endokivut. 

 

Tietokoneen näyttö on alkanut pelotella. Välillä se pimenee yllättäen, ja tokenee vasta kun sen sulkee ja avaa uudestaan.

 

Mekkoja 

 

Ostin mekkoja huuto.netistä. Kaksi mekkoa samalta myyjältä niin säästi postikuluissa, itse mekot maksoivat vain yhden ja kaksi euroa. Nämä olivat myynnissä pitkään mutta ei vaan kelvannut kellekään. Musta juhlamekko (koko 38) ja violetinharmaa kotelomekko (38).

 

Mutta sitten kun yritin ostaa kolmatta mekkoa (musta kotelomekko, koko 36) niin huutis ei antanutkaan tehdä niin. Joka kerta tuli vaan viesti "Tarjouksen tekeminen epäonnistui. Tarkista syöttämäsi tiedot ja yritä uudelleen." Kyseinen tuote oli myynnissä Huuto Turvalla. Tosi turvallista ostamista kun ei pysty ostamaan ollenkaan. Kävin sitten kirjeenvaihtoa huuto netin asiakaspalvelun kanssa, ja lopulta mekon ostaminen onnistui.

 

 

Sitten olikin ikävää todeta että kaikki nämä mekot ovat liian isoja minulle. Se tavallinen tarina, vaatteita on paljon mutta ei mitään päällepantavaa. Liian pieniä, liian isoja, läpinäkyviä, liian lyhyitä, huonosti istuvia. En vieläkään tiedä mitä laittaisin päälle mummon hautajaisiin.

 

Elokuvia 

 

Tänä syksynä haluaisin tehdä monia asioita, mutta ne kaikki maksaa (liikaa).

 

Kirja Pitkä marssi (The Long Walk) on yksi suosikeistani Stephen Kingin tuotannossa. Olen odottanut vuosikymmeniä että siitä tehtäisiin elokuva. Ja nyt se tulee ensi-iltaan mummoni hautajaispäivänä. Siitä on monta vuotta kun olen viimeksi käynyt elokuvissa, vieläköhän lippuja saa ostettua samalla tavalla kuin ennen? Eli ostaa netistä ja hakea kassalta? Mutta leffaliput maksavat nykyään kuulemma 20 euroa...

 

Samana päivänä tulee ensi-iltaan myös viimeinen Downton Abbey-elokuva. Mutta minähän vihaan erästä DA-hahmoa niin paljon että en kestä. Tappoi Sybilin, stna.

 

 

Perjantaina 12.9.: mummoni hautajaiset, Pitkän marssin ja Downton Abbeyn ensi-illat, Borderlands 4-pelin julkaisupäivä, yleisurheilun MM-kisat alkavat.

 

Kuopion kaupunginteatterissa esitetään tänä syksynä näytelmä Idän pikajunan arvoitus, joka aina kyllä kiinnostaisi. Mutta liput maksavat yli 40 euroa. Vähänkö harmittaa että minulla ei ole opiskelijakorttia, moniin juttuihin voisi saada alennusta.

 

Hohtokeilaamaankin olisi kiva mennä. En ole koskaan käynyt Kuopion uudessa keilahallissa. 

 

Tallinnan risteily Tallink Victorialla

Yhdeksän vuotta edellisestä risteilystä ja junamatkasta. Nyt otettiin äkkilähtö, torstaina ostettiin liput maanantain 18.8. risteilylle.

 

Jo junassa selkäni kipeytyi ja pelotti miten se reagoi perillä. Otin särkylääkettä eikä mitään ongelmaa sitten onneksi ollutkaan. 

 

 

Minun kropassahan on sellainenkin "hauska" ominaisuus että hampaani voivat ruveta kalisemaan yhteen niin kuin olisi kylmä vaikka ei olisi kylmä, siis pelkästään henkisten syiden takia. Nyt niin tapahtui kun astuttiin Helsingissä ulos junasta, ja se johtui siis ihmispaljoudesta. Tiesin jo etukäteen että se ahdistaisi minua. Onneksi tuo meni aika nopeasti ohi, mutta seuraavana päivänä oli suu kipeä ja olin purrut poskeen.

 

Ensimmäiseksi mentiin Ruohonjuureen koska halusin Urtekramin Rasul-shampoota. Sen saatavuus on aika heikkoa, sitä ei ole niissä nettikaupoissa joista yleensä tilaan. 

 

Ei oltu koskaan aiemmin oltu Tallink Victorialla. Laivalla ei ollut paljon ihmisiä. On vasta elokuu ja näin vähän porukkaa? No olihan kyseessä tietysti maanantailähtö. 

 

Hyttinä oli deluxe plus. "Tavalliset" deluxet sijaitsevat laivan keulassa kannella 8. Nämä plussat ovat laivan sivuilla kannella 9, ja ovat hiukan isompia.

 

  

 

Victorian minibaarin juomat. Lisäksi hytin hintaan kuuluu myös suklaalevy, ja tietysti erikoisaamiainen.

 

 

Minulla on ollut tapana olla ulkona kannella laivan lähtöhetkellä. Tällä kertaa niin ei voinut tehdä koska ainoa buffet-kattaus oli samaan aikaan. Päästiin tosin onneksi istumaan ravintolassa keulaan, eli oli hyvät maisemat. Laivan valkoviini sattuu olemaan tällä hetkellä minulle sopivaa eli tarpeeksi vähäsokerista. En sitten tiedä onko se välttämättä hyvä asia...

 

Ulkona ei kärsinyt olla montaa sekuntia koska oli hiukan kylmä ja tuulista.

 

Yökerhossa neljä baarimikkoa odotti toimettomina. Caipiroska maksoi järkyttävät 12 euroa. Sain myös tietää uudesta minulle sopivasta drinkistä nimeltä Skinny Bitch. Olihan tuo vähän oudon makuista kun on tottunut Caipiroskaan.

 

 

Kun bändi lähti tauolle alkoi soida Tapsan biisi... 💔

 

Erikoisaamiainen meni osaltani harakoille kun oli vähän huono olo. Minulle tärkeintä ruokaa eli munavoita kyllä oli valikoimassa, mutta se oli oudon makuista. Victorian erikoisaamiaisella olisi mahdollista tilata myös lämmin ruokavaihtoehto, munakkaita oli tarjolla kolme erilaista. Haudutetusta teestä joutuisi nykyään maksamaan ekstraa, buu.

 

Tallinnassa käytiin vain sataman ostoskeskuksen Rimissä, Superalkot jäi tällä kertaa väliin. Vähän harmittaa etten jaksanut katsastaa kenkäkaupan loppuunmyyntiä.

 

 

Mustan tikarin veljeskunta-vampyyrikirjasarjan vuoksi olen pitkään halunnut Grey Goose-vodkaa. Nyt se oli laivalla tarjouksessa, "vain" 50 euroa. No ei sitä tuon halvemmalla saa enää mistään, joten mukaan lähti.

 

 

Junan lähtöä odotellessa käytiin UFFilla, ja sitten hengailtiin Oodissa. Sieltä löytyikin mielenkiintoinen kirja, Kalin laulu, joka pääsi listalleni.  

 

Kokemus on osoittanut ettei yksi kirja riitä matkalle. Nyt minulla oli mukana pokkarina Kissa, joka pyydysti tappajan, ja säästellenkin sain sen luettua liian aikaisin, jo ennen paluumatkaa. 

Maanantaina oli vielä lämmin kesäpäivä, mutta tiistai-iltana kotiintullessa Kuopiossa oli 11 astetta ja tuuli. Hiukan palelsi hameessa, eli hampaat löivät loukkua oikean kylmyyden vuoksi. Oltiin ainoat bussissa.

 

Reissu oli minulle rankka mutta yllättävän vähäkipuinen. Kotiin tultua järkytyin siitä miten turpeessa mahani on. En tiennyt pitäisikö olla huolissaan.

 

 

Auttaako Pycnogenol jalkojen turvotukseen?

Yritin tehdä ihmiskokeen itselläni. Aina junamatkalla jalkani turpoavat ja kipeytyvät. Nyt otin sunnuntai-iltana yhden Pycnogenol-pillerin, ja aamulla ennen junaa kaksi. Perillä oli ihmeellistä todeta että jalat eivät olleet turvoksissa eikä kipeät. 

 

Auttoiko Pycnogenol oikeasti? Paluumatkalle en ottanut Pycnogenolia, ja silti jalat eivät  turvonneet eivätkä kipeytyneet. Vaikuttiko aiemmin otettu Pycnogenol vielä silloinkin, vai eikö sillä ollut sittenkään oikeasti mitään vaikutusta? En voi tietää.

 

Eli ihmiskoe taisi epäonnistua. Aion kyllä jatkossa ottaa Pycnogenolia jos veri ei tunnu kiertävän jaloissa.

 

Viime viikko

Tiistaina 12.8. oli suuhygienisti. Ihme kyllä ikenet ovat kuulemma hyvässä kunnossa, eli olivat ehtineet parantua lihan järsimisen jäljiltä. Samana päivänä sain esikoisromaanini valmiiksi, ja lähetin sen hyväksyttäväksi Books on Demandille. Tästä lisää myöhemmin.

 

Tapsan kuoleman vuosipäivänä 13.8. 94-vuotias mummoni kuoli. Pari päivää ennen näin unen josta en ollut varma oliko se uni, vai jättikö mummo jäähyväisiä. En ole koskaan pystynyt hyväksymään sitä että kuolema on väistämätön osa elämää. 

 

 

 

Torstaina tehtiin rankka lenkki Konttiin, en edes tiennyt että se on nykyään Hermannissa. Halusin viedä sinne vaatteita. Mitään kivaa ostettavaa sieltä tai kirpparilta ei tietenkään löytynyt. Olen ruvennut haaveilemaan klassisesta pikkumustasta tai mustasta kotelomekosta. Ilmakin oli tuolle reissulle liian lämmin.

 

Kävin läpi Ebay-ostohistoriaani enkä muista joitakin vaatteista ollenkaan. Ihan 2018 ja 2019 ostettujakin, ei ole mitään muistikuvaa että minulla olisi sellaisia joskus ollut. Missä ne vaatteet oikein ovat? Lahjoitettu pois samantien?

 

Sitten kunnostauduin pesemällä pyykkiä. Pesen niin harvoin ns. parempia vaatteita, ja laitoin kaikki tietysti samaan koneelliseen. Noh valkoiset ja vaaleat värjäytyivät tummemmiksi. Eniten pelotti vaalean kukkamekkoni kohtalo, se on yksi suosikeistani ja sen halusin laittaa päälle risteilylle.

 

 

 

Sitten oli aika lähteä risteilylle. Pelkäsin etten tule sieltä hengissä kotiin. Edellinen risteily oli 9 vuotta sitten, ja silloin sain rytmihäiriön joka vei lähes tajun ja hengen.

 

 

 

Pekonin kosto

Miten monella tavalla päätös ostaa pekonia ja paistaa se uunissa voi purra ihmistä perseeseen?

 

Ostin toista kertaa koskaan sian kylkiviipaleita aikomuksena tehdä ne uunissa koska en jaksa paistaa niitä pannulla ties kuinka monessa erässä. Netti on täynnä ohjeita pekonin tekemiseen uunissa, ja jokaisessa on eri lämpötila ja paistoaika. No ei niistä kypsiä tullut vaikka pidin varmaan kaksinkertaisen ajan. Minun pekonini pitää olla rapeaa eli palanutta.

 

Siitä jäi kiva siivo, leivinpaperi lainehti rasvassa ja uunipelti samoin. En tiedä miten sen voisi puhdistaa. 

 

Ja sitten kipeytyi suu koska järsin sitä lihaa kolme päivää. Ei ole koskaan ollut suu niin laaja-alaisesti kipeä. Juuri sopivasti kun oli tiedossa käynti suuhygienistillä ja ikenet eivät saisi olla turvonneet. Syöminen oli vaikeaa, ja eläminen samoin. Kasvot ja imusolmukkeetkin kipeät. Yhtenä päivänä halusin itkeä kun sähköiskumaiset kivut korvassa ja kasvoilla säikäyttelivät. En kestä enää tätä paskaa kroppaa jossa aina on jotain vialla. 

 

 

Silti jotenkin hammasta purren (kirjaimellisesti) onnistuin editoimaan esikoisromaaniani. Ei voi tajuta mitä virheitä siitä vieläkin löytyi: esimerkiksi kesken jäänyt lause, ja hieno jatkuvuusvirhe jossa ensin ovat hotellissa mutta seuraavassa sekunnissa kotonaan. D'oh! Mitä hittoa olen oikein ajatellut? Vastaus: en mitään. Luulisi hitto tuon huomanneen jo vuosia tai vuosikymmeniä sitten.

 

Sandaalit siis hajosivat ja otin käyttöön toiset, lähes samanlaiset. Harmi vaan että ne aiheuttavat jalkoihin kipua, rakkuloita ja jos käyttäisi pidempään niin varmaan iho menisi rikki. Ei voi ymmärtää. Ne edelliset olivat niin hyvät. Jos ostaisi uudet sandaalit niin ei voisi mitenkään tietää voiko niillä kävellä pidempiä matkoja. Vaikea löytää hyviä ja halpoja kenkiä. Tarvitsisin oikeasti leveälestiset kengät.

Mielenkiintoinen ilmiö. Tulen lenkiltä kotiin hikisenä, mutta kädet ovat niin jäässä että eivät meinaa toimia. Tokihan 20 astetta lämmintä, tuulinen ja pilvinen sää on syy käsille reagoida noin.

Vuosi ilman Tapsaa

"Missä on Tapsa kun sitä kaipaa?" 

 

Kuten lakanoita vaihdettaessa. 

 

Näin äskettäin unen kissoista. Kalilla oli turvonnut massu, niin kuin ennen kuolemaansa. Mutta sitten Tapsa tuli paikalle, vaatien huomiota ja puski minua. 

 

 

Kun Tapsa lopetti syömisen luultiin että se johtuu sen kroonisesta nuhasta. Ei vain pystynyt hyväksymään sitä että kissa kuolisi tukkoisen nenän takia, se olisi ollut liian epäreilua. Mutta sitten paljastui että Tapsalla oli kasvain keuhkojen lähellä. Joten jälkikäteen oli selvää että sen vuoksi Tapsalla oli jo niin huono olo ettei se halunnut enää syödä.

 

 

Oudointa on että Tapsa alkoi vielä syödä eläinsairaalan jälkeen. Ei sillä ollut mitään syytä tehdä niin. Tietysti tuntuu pahalta että Tapsa joutui sen tehohoidon kokemaan, mutta ilman sitä meille ihmisille olisi jäänyt liikaa jossiteltavaa. Mitä tulee kissojen loppuaikoihin niin epätietoisuus on pahinta.

 

 

Ja turha hammaslääkärireissu kuukautta ennen Tapsan kuolemaa harmittaa vieläkin. Ei se edes poistanut Tapsan syömisongelmaa (video, kuvattu vain muutama päivä ennen Tapsan kuolemaa). Mutta eipä arvattu että kuolema on lähellä.

 

 

Tapsa oli esikoiseni, ja siksi minulle niin rakas.

 

Haluan taas tämän päivän "kunniaksi" pelata jotain kissapeliä. Tai laittaa jonkun muun pelaamaan puolestani. Valinta on varmaankin Little Kitty, Big City. En tiedä onko olemassa mitään (konsoli)peliä jossa pelataan mustavalkoisena kissana.

 

 

 

Big mistake

Meni hermot jatkuviin helteisiin ja siihen että se estää minua käymästä kirjastossa. Varasin muutaman kirjan. Big mistake.

 

No sitten iski oksettava olo, ja sydänkin on tykyttänyt liian nopeasti. Seuraavaksi tulivat endokivut.

 

 

Ja taas yhdet kengät hajosivat, sandaalit. Hyvin kestivät Siilinjärveltä ja Lidlistä kotiin asti ja hajosivat lopullisesti vasta rappukäytävässä. Pohjat halki molemmista kengistä, ja pohjan palasia tippui käytävään. 

 

Kun oli aika lähteä kirjastoon heräsin kurkku kipeänä ja helteistä huolimatta palelin. Vain yksi kolmesta varaamastani kirjasta oli saapunut. Mutta pakko oli silti mennä koska tiesin että olisin tulevina päivinä vieläkin huonovointisempi. Kun palasin kirjastosta kotiin olin saanut ilmoitukset että ne kaksi muutakin kirjaa on saapunut. Ei vituttanut ei. Laitoin vahingon kiertämään, ja varasin lisää kirjoja. Meinasin myös varata saman kirjan jo uudestaankin...

 

Parin päivän päästä uusi yritys, vasta illalla kun on kylmempää, eli lähes 32 astetta lämmintä... Luulin että lintu on paskonut päälleni kun jotain kylmää valui jatkuvasti niskassani niin että säikähtelin, mutta ei, omaa hikeä vain.

 

Ei jaksa tehdä mitään, väsyttää. On alkanut kypsyä päätös lopettaa opinnot turhina ja kannattamattomina. Ei vain voi jatkaa tätä kituuttamista, kesälläkin tulot 0 euroa. Järjetöntähän se aloittaminenkin oli.

 

Kirjoittaminen 

En taida koskaan valmiiksi toista romaaniani, en vaikka eläisin vielä 50 vuotta. Kuukauden aikana sanamäärä lisääntyi vain 4000, eli on nyt 31000. Eikä tuo tarina jaksa edes kiinnostaa minua, olen ihan kyllästynyt. Ennen ajattelin että tuo on paras tarinani, mutta enpä ole enää samaa mieltä.

 

Vielä pitäisi saada se esikoisromaani julkaisukuntoon, kun ISBN-numeronkin jo varasin kun aloitin kirjaprojektin Books on Demandilla, ja siinä on aikaraja kolme kuukautta. Halusin itkeä onnesta kun BoDin kansityökalu EasyCover hyväksyi viimein kanteni. Tein kaiken samalla tavalla kuin aiemminkin, ja tällä kertaa onnistui. Vaikeaa on tietää missä mättää varsinkin kun ne virheilmoitukset ovat saksankielisiä.

 

Pahaltahan se tuntuu lähettää lapsensa maailmalle, vuosikymmenten jälkeen. Ajatuskin siitä ettei enää saisi koskaan tehdä yhtäkään muutosta tekstiin... Ja tietysti hävettää jokainen lause jonka olen koskaan kirjoittanut.