En voi mitään sille että tuntuu siltä että koko KAHDENKYMMENEN vuoden Saku Koivu-fanitus on mennyt täysin hukkaan. Tiedän, se on typerää, lapsellista, itsekästä ja epäkiitollista. Mikä on? En tiedä. Kaikki. Kyllä, olen itkenyt.
Halusin vielä tämän yhden. Viimeisen. Nyt se on menetetty. Monet merkit viittasivat siihen jo syksyllä, jo ennen aivotärähdystä, mutta olin eiliseen mennessä unohtanut ne autuaasti. Kun tulin kotiin pomon tavattuani ja uuden työsopimuksen allekirjoitettuani ei tullut pieneen mieleenkään millainen painajainen siitä päivästä vielä muodostuisi.
Kuten Juhani Tamminen totesi, jokin ei nyt vaan täsmää. Viime aikoina Saku on ollut hurjassa vireessä NHL:ssä.
Missä maaailmassa minä oikein elän? Sakun piti olla Sotshissa, ja Janne Ahosen ei. Nyt on päinvastoin.
Goodbye, Saku Koivu. Ja kiitos kaikesta, vaikka se kaikki näin paskasti loppuukin.
Mielenterveyttäni säästääkseni minun ei pitäisi katsoa näitä olympialaisia ollenkaan.
8. tammikuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti