Myöhemmin sunnuntaiaamuna näin pitkän unen Walking Deadista. Aluksi olin kerrostaloalueella piilossa pienessä kolossa talon kivijalassa, zombeja kulki koko ajan ohi. Samaan piiloon tuli muitakin ihmisiä ja jotkut zombit huomasivat meidät. Yksi zombie tunki koloon ja joku ampui sitä otsaan.
Myöhemmin kohtasin pariskunnan jonka miehen kasvoille oli tapahtunut jotain ja hän piti siksi metallista pönttöä päässään. Pönttöpää sytytti pönttönsä tuleen ja uhrasi itsensä jotta me muut pääsisimme karkuun. Yritimme päästä tikapuita pitkin kerrostalon katolle. Se oli vaikeaa sillä tikapuiden alin puomi oli niin korkealla. Zombeja oli katollakin, siis miten ne olivat sinne päässeet?
Pari tyyppiä eteni katolla pieneen huoneeseen, toinen niistä oli pönttöpään tyttöystävä. Mutta huoneen seinät alkoivatkin lähestyä toisiaan, he olivat jätepuristimessa. Koko juttu olikin sittenkin vielä elossa olevan pönttöpään kosto pettävälle tyttöystävälleen. He tosin pääsivät elossa pois huoneesta.
Lopuksi mentiin kouluun jossa oli menossa joku viikonloppu-tapahtuma. Siellä olevat ihmiset eivät tienneet ollenkaan zombie-maailmanlopusta. Neuvottiin kaikkia ryhmittymään liikuntasalin takaseinälle ja ottamaan käsiinsä veitsiä ja saksia. Paikalla oli myös isäni.
Vielä ei ole ollut toista yöhikoilu-episodia, sitähän kauhulla odotan.
Amazing Race jatkuu Suomessa sittenkin. Lauantaisin klo 21 2.3. alkaen.
Maanantaiyönä näin unta leffasta Uinu uinu lemmikkini. Olin muutaman viikon ajatellut että pitäisi katsoa se pitkästä aikaa. Ja pakkohan se sitten oli kun näin jo unenkin.
Five incredibly creepy “Pet Sematary” scenes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti