Selkä paskana

Jo muutaman kuukauden minulla on ollut alaselkäkipua. Tähän asti sitä on ollut vain silloin kun nousen ylös istumasta, silloin on pitänyt hetken aikaa kulkea kumarassa ennen kuin on kärsinyt oikaista selän. Alussa ajattelin että selkäkipuni liittyy kuviteltuun endometrioosiini, koska kipu oli samalla puolella alaselkää kuin pahimmat endokivut ovat aina olleet. Viime viikon keskiviikkona kun aloin kävellä keskustaa kohti iski järkytys, kipu tuntui koko ajan kävellessä.

Perjantaina en mennyt töihin. En saanut yöllä nukuttua kun mikään asento ei ollut kivuton. Työterveyshoitaja vaikutti huolestuneelta ja käski menemään lääkäriin. Työterveydessähän en sinne pääse. Onneksi juuri silloin eli klo 12-13 oli soittoaika terveyskeskukseen. Nykyäänhän siellä on takaisinsoittopalvelu, eikä mennyt kauaa kun minulle soitettiiin. Sain viimeisen päivystysajan klo 13. Sain lääkitystä ja sairaslomaa tiistaihin asti.

Enpä tiennyt miten invalidisoivia alaselkäkivut voivat olla. Kun ei esimerkiksi meinaa päästä edes sängystä ylös tai saa sukkia laitettua jalkaan niin ei paljoa naurata. Itkettää kyllä senkin edestä.

Lauantaina otin omaa lihasrelaksanttia kun en lääkäriltä saanut eli viiniä. Viimeisen lasillisen kaadoin vahingossa yöpöydälle ja parketille. Kaukosäätimet kärsivät pahiten mutta onneksi toimivat vielä. Vieressä olleet kirjastonkirjat selvisivät ilman vahinkoja. Olin tajuamattani todella humalassa. Meinattiin lähteä Introon mutta bussipysäkillä muutin onneksi mieleni. Viini auttoi kyllä kipuihin paljon paremmin kuin särkylääkkeet. Sunnuntaiaamuna huomasin vasta toisella vessareissulla että housut on väärinpäin jalassa.

Maanantaina vointi oli ensimmäisen kerran hiukan parempi, mutta eipä se lohduttanut kun tuli tieto että isä on sairaalassa sydäntarkkailussa. Sitten yöllä sain pelkkiä kauhukohtauksia enkä juuri nukkunut.

Sunset Beachin The Moment. Pahan kaksosen tarina on nyt (toistaiseksi) ohi, ja parrasvaloihin pääsee Marian paluu. (sekä hyökyaalto joka ei juurikaan minua kiinnosta)