Kutinaa, kipua ja villiä teetä

Toissalauantaina käytiin Introssa. Olin jo ehtinyt ottaa yhden Caipiroskan ennen kuin huomasin hyllyssä uusia Absoluteja. Wild Tea on ajatuksena ällöttänyt aina mutta pitihän sitä maistaa. Yllätys olikin melkoinen kun villi tee oli tosi hyvää. Maistui vahvalle hyvälle teelle, ei edes viinalle. Eikä ollut makeaa niin kuin melkein kaikki muu. Eli lisääkin kelpaisi. Persikka-Absolutia eli Apeachia en ole kai koskaan maistanut, sitä pitää kokeilla seuraavaksi jos joskus Introon pääsen.

Jo vuosia olen halunnut tivoliin, ja helatorstaina se olisikin voinut melkein toteutua kun tivoli Sariola oli Kuopiossa. Mutta se oli jääkiekon MM-kisoissa puolivälieräpäivä, enkä todellakaan halunnut missata yhtäkään ottelua. Paitsi Suomen, LOL? Pelin ratkaisuhetkillä häippäsin kylppäriin ja kuulin sinne naapureiden huudot kun Suomi teki voittomaalin, 9 sekuntia ennen loppua... Se olikin lähes täydellinen jääkiekkopäivä: Slovakia voitti Kanadan, Suomi USA:n ja Tsekki Ruotsin. Valitettavasti Norja ei onnistunut voittamaan Venäjää, vaikka rimpuilikin kauan hyvin mukana.

Jo viikon oli koskenut mahaan mutta sitten iski kenties pahin kipu koskaan. Lauantaina olin ottanut puoleen päivään mennessä jo kolme kertaa särkylääkettä. Yö oli ihan kamala. Kumma kun sitten sunnuntaina ei enää koskenutkaan. Maistoin viimeistä uutta makua viiden Absolut-minipullon kokoelmastani eli vaniljaa. Pahaa oli. Tietysti makeaa ja jotenkin tosi vahvan makuista. Kieli tuntui siltä kuin olisin juonut liian kuumaa teetä. Noista viidestä suosikkini oli sittenkin sitruuna. Nykyään kun tykkään lähinnä vain sitruunan makuisesta vissystä, niin tuo menee hyvin siinä mukana eikä edes maistu viinalta.

Eilisen eli maanantain ostosreissu tuotti hiukan pettymyksiä, vaikka pääasia tulikin hoidettua eli hain passin. Poliisilaitoksella oli ihmisiä enemmän kuin kaksi viikkoa sitten, mutta pääsin silti tiskille aika nopeasti.

Turhaan kävin kirjastossa, kun joudun nyt kuitenkin hakemaan ainakin kaksi varattua kirjaa. Ensimmäisestä eli uusimmasta True Blood-kirjasta Deadlocked viesti oli tullut kun odotin bussia. Sain sitten motivaatiota lukea äkkiä loppuun Stephen Kingin uusimman, The Wind through the keyhole, josta kenties hiukan lisää myöhemmin.

Anttilaan olisi ollut 40% alennuskuponki mutta en löytänyt sieltä trikoocapreja. Ei ollut lasten- eikä naistenosastolla, buu. Tiimarin mainoslehtisestä huomasin silikoniset muffinsivuoat, 12 kpl 6 euroa. Mutta eipä niitä ollut vielä myymälässä, eikä kuulemma ole tietoa milloinka tulevat.

Vasta illalla muistin mitä apteekista olisi pitänyt kaikista eniten ostaa: antihistamiinia ihon kutinaan. Viime viikolla ihottumat levisivät koko kroppaan. Iho on pahimmillaan ollut kuin kuumeessa. Öisin herään siihen että raavin itseäni. Pahoin pelkään että häviän tämän taistelun ja olen pakotettu menemään ihotautilääkärille. Edellisen kerran ihottuma oli pahana vuonna 1997. Eikä silloin ollut näin isossa osassa kroppaa. Nyt on jaloissakin ja keskivartalossa. Silloin oli kyynärpäissä, kainaloissa, kaulassa ja silmäluomissa.

Kuva on varastettu Karkkipäivästä

Meikäpä lähtee sitten elämänsä ensimmäisille festareille. Nuorena eli 90-luvun puolivälissä halusin aina Rantarockiin. Mutta nytpä kutsuu Kuopion oma Rockcock (tämän maailman hävettävimmän nimen keksinyt pitäisi laittaa häpeäpaaluun. Opetelkaa sitä englantia ennen kuin nolaatte koko kaupungin joka vitun vuosi) ja Nightwish, jonka biiseistä olen kuullut noin 4+1. Paras on Sleeping sun.

Olen vähän harkinnut sitäkin että menisi tänä kesänä ensimmäisen kerran Kuopion viinijuhlille. Nimittäin syntymäpäivänäni siellä esiintyisi Chisu, jonka biiseistä olen kuullut peräti 2. Ne ovat ihania: Sama nainen ja Mun koti ei oo täällä. No jaa, ainahan minulla on vaikka mitä suunnitelmia mutta ikinä en mitään lopulta tee.

Tänä aamuna nähtiin ihme kun kissa (Olivia aka Olle) uskaltautui ensimmäisen kerran leikkitunneliin, joka on ollut tyhjänpanttina parvekkeella. Luin kirjaa ja kun nostin katseeni Olle makoilikin siellä tyytyväisenä.

Sokerinsyönti huonontaa muistia