On jäänyt raportoimatta varmaan montakin biletysreissua. Ennen Helsingin matkaa oli ainakin yksi. Ja syyskuussa oli yksi puolikas. Nyt viime viikoloppuna taas. Ja Halloween on kohta. Ei vaan millään jaksaisi. Jotenkin ei nyt biletys kiinnosta. Ei ryyppääminen. Ei edes tanssiminen. Olen kyllästynyt Caipiroskaankin, kevytsiidereistä nyt puhumattakaan.
Oltiin siis lauantaina taas Armaassa. Ihan liikaa porukkaa. Ei tule mitään. Hirveät jonot jokaiselle tiskille, vessaan, istumaan. Kas kun ei jo tanssilattiallekin. Ei vaan ole enää mitään kivaa ei-teinipaikkaa jossa käydä.
Olen niin vanha. Tai ainakin vanhan näköinen. Taas kysyttiin vain kaverilta paperit, ei minulta. Luulin jo että minulta, ja sanoinkin pokelle miten törkeää olikin että ei. Fakta on se ettei minulta tulla enää koskaan kysymään papereita. Olen jo sen viimeisen kerran kokenut. Turha siis pitää enää koskaan passia missään mukana. Turhaa painolastia ja tilanvientiä. Kaapin kätköihin kävi passin tie.
Krapulaa ei ollut ollenkaan. Edellisellä kerralla oli päänsärkyä. Nyt ei sillä en juonut paljoa: 3 siideriä ja alle kaksi Caipiroskaa. Uni kyllä maittoi, nukuin iltapäivällä neljästä seitsemään. Eikä muuten yöllä ollut paniikkikohtauksia, joten minun täytyy niiltä välttyäkseni juoda itseni känniin ihan joka ilta. Good idea is a good idea.
Olin Helsingin matkasta innoissani monta kuukautta etukäteen, mutta jo muutama päivä ENNEN matkaa iski masennus ja tyhjyys. Yleensä tuollainen tulee vasta sen jonkin odotetun asian jälkeen. Mutta kun nyt silleen tiesi että sen jälkeen ei ole mitään. Ei mitään mitä odottaa. Aina seuraa pelkkä tyhjyys eikä elämä ikinä sen kummallisemmaksi muutu.
Oli taas tänään postipojalla hommaa raahata tänne kolme Zooplus-pakettia: 15 kiloa, 23 kiloa ja 30 kiloa kissanhiekkaa. Ja itehän en tilannu noiden hiekkojen lisäksi kuin muutaman ruuan: mm. Shebaa, Bozitan uusia pienempiä Sterilised-tetroja, Schmusyn uusia Nature's menu-tölkkejä. Saa nähdä kelpaako nirsoilijoille. Ja nyt haluaisin kokeilla Royal Caninin Oral-kuivaruokaa, mutta Zooplussalla ei ole sitä kuin 8 kilon säkissä.
Ostin tulostimeen mustetta. Kyllä kannatti. Tulostin on rikki. The story of my life. Tulostaa oikein hyvin automaattisia testipaskojaan, mutta mitään muuta ei suostu tulostamaan kun mukamas värikasetti on väärin asennettu. Ja paskat on. Just testipaskoillas todistat että kaikki on ok.
Taas uutisoitiin siitä miten vitamiinipillerit ovat hengenvaarallisia. Kiva tietää että kuolen siksi koska esimerkiksi magnesium auttaa rytmihäiriöihini ja suonenvetoihini. Rauta on kuulemma yksi vaarallisimmista. Olin siis tietämättäni oikeassa kun halusin monivitamiinin jossa ei ole rautaa. Hesarin jutun mukaan vaarallisia ovat myös A- ja E-vitamiinit. E-vitamiinista olinkin kuullut vastaavaa aikaisemminkin. Luulin että A-vitamiinin suhteen beetakaroteeni olisi vähän turvallisempaa, mutta eipä kai sittenkään.
****
Niin, muuten... ELOKUUSSA
Yksin vietetyn viikonlopun kunniaksi perjantaina siivosin. Kului muutama tunti lattioiden pesusta kun kissa oksensi. Mistä tulikin mieleeni että Hesan matkan jälkeen lattioilla oli oksennuksia. Tietysti. Ennen matkaa ei oltu oksenneltu viikkoihin.
Lauantaina ostin vahingossa puolalaisia mustikoita. Enkä edes huomannut että myynnissä olin kahden kokoisia rasioita, otin sen isomman vaikka pienempikin olisi riittänyt. Päätin että pitäähän ne ulkomaalaiset myrkkimustikat keittää. Keitos kiehui yli ja mustikkaa oli kaikkialla. Mutta täytyy myöntää että se mustikkarahka oli älyttömän hyvää.
Ketä kiinnostaa? No minua. Pakko raportoida kaikki pierutkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti