Tärkeintä pelissä on päästä naimisiin, muuten tulee game over. Alusta asti kolmesta morsianehdokkaasta minua kiinnosti eniten Nami nimensä ja vaikeutensa takia. Namin vuoksi Mikael vietti kaikki aamupäivät kaivauksilla jotta saisi fossiileja joista Nami pitää. Viimein Mikael oppi tekemään turnipseista pikkelsiä ja siitäkös riemu repesi. Ainoastaan pikkelsi saa hymyn Namin huulille.
Viimein sekä Namilla että Muffyllä oli neljä sydäntä. Celialla niitä oli vain kaksi, ja jostain syystä hän alkoi siksi kiinnostaa enemmän... Ajattelin etten saisi hankittua neljää sydäntä talven loppuun mennessä. Mutta se onnistuikin äkkiä ja helposti. Tuntui siltä että Nami ja Muffy ovat ääripäitä ja Celia on mukavasti siinä keskellä. Niinpä Mikael antoi sinisen höyhenen Celialle.
Yksi pelissä tekemäni moka itkettää vieläkin. Ihmettelin kun kanat eivät olleet munineet pariin päivään. Vasta sitten tajusin että niiden ruoka oli loppunut. Voi kana-raukkoja. :(
Harvest Moon on hyvin paljon samankaltainen peli kuin Animal Crossing. Maisemat ovat komeat, mutta joka päivä toistuvat rutiinit alkavat nopeasti tylsistyttää. Jossain väitettiin että uudelleenpelaamisarvo on korkea, mutta itse en voi kuvitella pelaavani peliä läpi useammin kuin kerran. Todennäköisesti pistän pelin myyntiin kun olen päässyt sen läpi.
Harmi kyllä sikoja ei pelissä ole. Kissankin saa vasta toisena vuotena jos on ystävystynyt erään vanhan rouvan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti