28. syyskuuta 2008

Totuuden kieltämistä

Kun kävin tänään äidin luona sunnuntaibrunssilla (neljä päivää kanankoipia putkeen, jee) äiti huomasi tatuointini. Kieltäytyi pontevasti uskomasta että se on aito. En sanonut mitään. Lupasin lähteä Kalpa-Jokerit matsiin joka on joskus ens kuussa.

Töissä oli yhtä ihanaa kuin aina saada valitus toisen ihmisen virheen vuoksi. Kestovituttaa noi kolleegat jotka ovat idiootteja ja joiden virheistä saan kärsiä nonstoppina. Pari kännikalaa seuraili ja kyseli missä on katu se-ja-se. No joo, ihan toisessa kaupunginosassa ja aika monen kilsan päässä. Ambulanssin luona seisoskellut nainen pyysi "kessua". Olin että täh? Kuten aina.

Lauantaina oli hiukkasen outoa kun Savon Sanomat oli tullut normaalisti. Ja sitten seitsemältä joku toi minulle varmuuden vuoksi vielä toisen kipaleen. Tosi tosi outoa. Viikko sittenhän lehti ei tullut ollenkaan. Soitin ennen puolta kymmentä jakelupäivystykseen, ja lehti tuli yhdentoista jälkeen.

Yhtenä yönä heräsin pari kertaa johonkin ääneen. Totesin ettei se ainakaan herätyskello ole ja jatkoin unia. Se ääni oli muuten tekstari-piippaus.

Perjantaina kun käytiin äitylin ja veljen kanssa Sittarissa möläytin että eräs transu kyselee aina olenko vielä hetero. Äiti oli ihan että "sehän on nainen. Ja liian vanha sinulle". Totesin että "niin, minunhan pitäisi transun mielestä kääntyä lesboksi". Myöhemmin äitiä nauratti tää juttu ja kertoi sitten minulle parista tuntemastaan vapaasta miehestä. Äiti taitaa alkaa olla turhan epätoivoinen, ei se ole aiemmin noin tehnyt. Tai ehkä se pelkää että mä tosissaan harkitsen lesboilua.

Kunpa kaikki maailman käärmeet tajuaisivat tehdä noin.

Ei kommentteja: