On se rankkaa joutua heräämään jouluaattona ennen puolta kahtatoista että voi katsoa Lumiukon ja joulurauhan julistuksen. Ja sitten tekemään riisitöntä riisipuuroa...
Oli tarkoitus tehdä joulua edeltävä ruokatilaus Prismasta, mutta yhtäkkiä kaikki kotiinkuljetusajat olivatkin menneet. Olin katsonut tilanteen paria päivää aiemmin mutta se ei riittänyt. Suurin syy miksi näin pääsi käymään oli puolison työmatka. Ihmettelen että kukaan edes tilaa Prismasta kun se kotiinkuljetusmaksu on 20 euroa. Kesti hetken ennen kuin tajusin mikä tulee olemaan pahin puute kun Prisman tilaus jää välistä: Kotimaista-pakasteporkkanat. En vaan enää kestä tuoreiden porkkanoiden kuorimista ja pilkkomista. No onneksi nyt on rosolliaika vuodesta.
Oli siis sitten pakko tilata Citymarketista. Juuri kun valitin sitä etten ole raaskinut ostaa perinteistä (Pirkan) juustolajitelmaa koska se ei ole ollut tarjouksessa niin se tulikin tarjoukseen eli sain joulujuustoni. Tällä kertaa en edes haaveillut (pienen) kinkun paistamisesta vaan katselin vain valmiita joulukinkkuviipaleita. Parina viime vuonna ne ovat olleet ihan syötäviä. Ja vaikka aluksi näytti heikolta niin lopulta sain suklaakonvehtejakin kun Citymarketiin tuli myyntiin Redin sokerittomia konvehteja.
Aloin syödä jouluruokia eli kinkkusiivuja, rosollia ja majoneesia jo torstaina. Laskin että ruuat riittävät kuudeksi päiväksi, eli loppuvat sopivasti tapananinpäivänä.
En ole taaskaan hankkinut yhtäkään joululahjaa. Tulotilanteeni vuoksi en osallistunut edes mummon lahjaan, se kyllä hävettää. Ja tänäkään jouluna en mene äidin luokse koronan takia, obviously olen hirveä tytär. Taas viime aikoina on suuri osa suvusta ollut koronassa.
Kalin tilanteen takia on ollut vaikea keskittyä mihinkään, joten tällä viikolla olen lähinnä pelannut. Red Dead Onlineen ilmestyi tällä kertaa lumi etuajassa. Sain sattumalta tietää siitä 8.12., en tiedä miten paljon lumiaikaa ehdin jo missata. Tosin eipä ole jaksanut hirveästi kiinnostaa enää.
Joulukuusi campissä.
Joulukoristelua moonshine shackissä.
Jouluvalot Saint Denis'ssä.
Kissa lumisessa Saint Denis'ssä.
Tänä jouluna haluan vain yhden lahjan. Sen että Kali syö ja paskoo.
Sain joulun ihmeeni kun Kali perjantai-iltana alkoi syödä. Teki oikeasti mieli itkeä onnesta. Ja sinä yönä ensimmäisen kerran tällä viikolla se tuli suosikkipaikkaansa eli päälleni makaamaan. Huonovointisuutensa aikana se hengaili vain itselleen epätavallisissa paikoissa, etsi kai epätoivoisesti paikkaa jossa olo paranisi. Eilen oli myös ihanaa kun Kali söi täysin vapaaehtoisesti Pegorion-ummetuslääkkeensä kun lisäsin siihen soup-märkäruoan lientä. Toivottavasti tämä trendi jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti