Vuonna 2023 katsottuja sarjoja ja elokuvia

Spiral: From the Book of Saw on harvinaisen paska leffa alkaen pääosanesittäjästä ja Jigsawn äänestä. Mutta pakkohan se oli katsoa vain kuullaakseen ikonisen musiikin. Mukana on myös suosikkini Samuel L. Jackson. Syyllinen oli selvä heti alusta alkaen sillä niinhän kyseisen näyttelijän hahmot aina on? Ja varsinkin kun kyseisen hahmon "kuolemaa" ei näytetty, eikä edes perhettä. Sitäpaitsi ns. pahis oli oikeassa! Ja Saw-leffa ilman Tobin Belliä on pyhäinhäväistys. Ps. Saw X tuli jo.. ja siinä on mukana aito ja alkuperäinen Jigsaw.

 

Alice in Borderland (Netflix) on kuin Squid Gamen kopio paitsi että Alice oli ensin. Joukko nuoria joutuu todellisuuteen jossa pelataan tappavia pelejä joihin on pakko osallistua. Pääseekö tästä uudesta maailmasta mitenkään pois? Tykkäsin tästä sarjasta yllättävän paljon, jännitystä riitti.

 

Bullet Train (Viaplay) on toimintakomedia joka on elokuvien suosikkigenreni. Harva toimintakomedia on hauska tai viihdyttävä, mutta Bullet Train on sitä tarpeeksi. Brad Pitt esittää rikollista joka menee luotijunaan tekemään simppeliä varkaustehtävää, mutta eihän siinä lopulta mitään yksinkertaista olekaan. Varoitus: leffassa on käärme isossa roolissa.

Firestarter (2022) on uudelleenfilmatisointi Stephen Kingin romaanista, ja se syyllistyy suurimpaan mahdolliseen syntiin: viattoman kissan kamala kärsimys ja kuolema. Uusintaversioiden ongelma on aina se että niiden on "pakko" tehdä asioita erilailla kuin alkuperäisessä ja siksi juoni siirtyy liian kauaksi lähdemateriaalista. En tosin muista olenko koskaan nähnyt ekaa Firestarter-leffaa, mutta se(kin) on haukuttu.

 

Huomasin ihan sattumalta tv:n aloitusnäytöllä Ghostfacen, ja piti palata siihen nopeasti. Olin yllättynyt siitä että Scream 6 oli jo ilmestynyt Netflixiin. Tykkäsin elokuvasta yllättävän paljon. Siinä oli todella paljon viittauksia aikaisempiin Screameihin ja muihin kauhuelokuviin. Olin lukenut juonikuvauksenkin joskus, mutta en muistanut siitä mitään. Paitsi sen että eräs tietty tyyppi ei kuole. Hauskaa oli tietysti se että hahmo nimeltä Jason katsoi F13-elokuvaa.

 

Rupesin katsomaan Ruudun ilmaisesta Pluto tv:stä Melrose Placea, josta olin ajatellut vuosia että se olisi kiva nähdä uudestaan, olin nähnyt sen aikaisemmin kai vain kerran. Noh ensin jouduin pettymään kun toiseksiviimeisen eli kuudennen kauden jälkeen alkoi ensimmäinen kausi eli viimeinen seitsemäs kausi puuttui kokonaan! Ja sitten ensimmäisellä kaudella hypättiin yhdessä kohdassa yhtäkkiä noin neljä jaksoa eteenpäin. Eli eipä mitään järkeä jos jaksoja kerran puuttuu eikä kaikkea näytetä. Itse sarjahan on kivan tapahtumarikas, ainakin ensimmäisen kauden jälkeen. Noh myöhemmin Plutoon oli onneksi ilmestynyt myös MP:n viimeinen kausi.

Lokakuussa rupesin katsomaan Areenasta sarjaa Kaikki hänen salaisuutensa, koska se oli sattuneesta syystä ollut esillä mediassa ja olin nähnyt siitä pätkiä aamuisin Ylellä. Jo heti alussa tajusin että olen katsonut sitä aikaisemminkin, mutta luulin että vain ensimmäisen jakson. Mutta ensimmäisen kauden lopussa tajusin että olin katsonut sen kokonaan. Vain toinen kausi oli uutta, ja se olikin mielestäni parempi. Hiukan ihmettelin yhden hahmon muuttunutta ulkonäköä, mutta näyttelijä olikin jostain syystä vaihtunut. Tämän sarjan pääosassahan on Downton Abbeyn Laura Carmichael. 

 

Kuolema Niilillä on yksi harvoista Agatha Christien kirjoista jonka olen lukenut Idän pikajunan ohella, ja molemmat vieläpä useamman kerran, tosin vuosikymmeniä sitten. En siis muistanut kuka tässä kuolee ja kuka on murhaaja. Mutta tätä 2022 tullutta leffaa katsoessani mietin että kirjassa ei varmasti ollut lesboilua. Ja että kuoliko kirjassa muka viisi tyyppiä? Ja tajusin vasta leffan jälkeen että siinä on Arnie Hammer, jos olisin tiennyt sen etukäteen en olisi leffaa katsonut. Ja sitten muistinkin lukeneeni aiheesta aiemmin.

 

 

Loppuvuodesta Disney plus oli tarjouksessa ja katsoin sieltä sitten 24:ää. Aloitin nyt kolmannesta kaudesta. Viimeksi katselin toista kautta, mutta en loppuun asti. Viidennen kauden olen nähnyt kaikista useimmin, siinähän ne järisyttävimmät jutut tapahtuu ja se onkin kuulemma yleisen mielipiteen mukaan 24:n paras kausi. Kuudennesta kaudesta eteenpäin en oikeastaan haluaisi edes katsoa. En kestä kun Curtis kuolee, se on minulle se ns. jump the shark-hetki. Curtisin kuolemasta kuulemma sanotaan että Curtis on out of character. Chloe se vasta onkin kuudennella kaudella out of character. Korkkarit ja hame, siis mitä hittoa?!

 

Odotin innolla Netflixin realityä Squid Game - Haaste. Ainakin aluksi se sai vain negatiivisia arvosteluita. Mutta minun mielestäni draaman kaari oli kohdillaan, täysin lätsähtänyttä loppua lukuunottamatta. Oikeasti lopetin katselun kun viimeistä jaksoa oli jäljellä 14 minuuttia. Ja kun sen voittajan pystyi arvaamaan pelkästään sen vuoksi että erään kilpailijan ulkonäkö oli kisan jälkeen muuttunut tunnistamattomaksi. Ja en muista että olisin koskaan vihannut minkään reality shown kilpailijaa niin paljon kuin erästä tämän sarjan tyyppiä. Toivoin vain että kyseinen tyyppi ei pääsisi finaaliin. Onneksi ei päässyt, vaikka tosi lähellä se olikin.

 

Unipäiväkirjani 2023

Muiden unet eivät kuulemma kiinnosta ketään. Siispä sitäkin suuremmalla syyllä tässä kuvauksia vuoden 2023 oudoimmista ja mieleenpainuvimmista unistani. Nuorimmasta vanhimpaan.

 

 

Oudonmallinen litteä ja leveä lentokone oli koelennolla, mutta putosi sitten nokka alaspäin maahan. Jotain pahempaakin oli tekeillä, maailmanloppu oli tulossa mutta siitä ei moni tiennyt. Perheeni haluttiin vangita jotta emme levittäisi tietoa. Yritin puhumalla saada vangitsijani vapauttamaan minut. Että on liian myöhäistä joka tapauksessa, että kohta kaikki saavat tietää kuitenkin. 

Ällöttävässä unessa silmäluomeni irtosi. Yritin epätoivoisesti laittaa sen takaisin ja saada sen pysymään. Mutta ei, lääkärin piti ommella se takaisin kiinni. Mietin surkeana miten voin jatkossa puhdistaa silmäni kun eihän luomeni näköjään sellaista rääkkiä enää kestä.

 

Olin F13-pelin Adam. Unen lopussa lensin ympäriinsä liitopuvun avulla ja kurkin ihmisten koteihin. 

Yritin tappaa kissani Ollen hakkaamalla sitä selkään sorkkaraudalla, sen oli tarkoitus olla armomurha. Mutta ei se vaan kuollut joten oli pakko jättää se henkiin entistäkin heikommassa kunnossa. Se ei ollut vihainen minulle, antoi silittää. Karmea uni. 

 

 

Unen lopussa olin menossa Myytinmurtajien pitämälle oppitunnille. Yritin paeta paikalta hiipimällä ottamaan takkini ja kenkäni ja lähtemällä ne kädessäni pois. Minua kuitenkin seurattiin ja yritin sanoa että haluan olla yksin koska traumatisoiduin siitä mitä minulle unessa aiemmin tapahtui. Ja mitä minulle tapahtui? Olin hengenvaarallisessa valokuvaussessiossa johon liittyi semmoinen katujyrä/asfaltin tasoituskone. Minulla oli jostain syystä olkavarren ympärillä piikkilankaa ja sitä alkoi joutua katujyrän alle. Valokuvaaja yritti pelastaa henkeni sahaamalla käteni poikki sillä piikkilangalla, mutta onneksi lopulta selvisin pelkällä haavalla olkavarressani. 

Olin töissä Resident Evilin Umbrellalla. Tuli käsky evakuointiin, ja yritin päästä kotiin mutta en löytänyt sitä kauppakeskusmaisesta pilvenpiirtäjästä. Kohtasin erään miehen joka kysyi olenko tehnyt töitä zombiviruksen parissa. En vaan retroviruksen. Mies sanoi että zombivirus on se retrovirus...! 

Olin menossa Havaijille ja jotenkin onnistuin pääsemään sinne lentämättä. Mutta perillä odotti ikävä yllätys, pakollinen lyhyt ja paikallinen lento. Heräsin lapsuudenkodin makuuhuoneessani ja kysyin veljeltäni joko olemme laskeutuneet. Veli valehteli että ei, oikeasti olimme jo onnellisesti ja hengissä perillä. Näen siis usein lentokoneisiin ja lentämiseen liittyviä painajaisia, oikeasti en ole koskaan ollut lentokoneessa.

Kaverini härkki ampiaispesää, mutta ampiaiset luulivat että minä olen syyllinen ja kävivät päälleni. Ampiaisia tunki koko ajan nenääni ja yritin epätoivoisesti saada niitä pois sieltä.

 

Olin menossa leffaan ja autoin toista leffaanmenijää etsimään maasta pudonnutta elokuvalippua. Lippu löytyi ja oli Barbie-teeman mukaisesti vaaleanpunainen, mutta se oli silti Screamiin jonnne olin itsekin menossa. Olin iloisesti yllättänyt että joku muukin menee katsomaan Screamia eikä niitä kahta muuta. 

Minut huumattiin ja niskaani laitettiin jotain. Tiesin että minua haluttiin käyttää itsemurhaiskuun julkisella paikalla. Ajattelin että minun täytyy mennä yksin metsään räjähtämään siellä. Mutta sitten juttu saatiin pois niskastani, ja pahiksille järjestettiin väijytys. Olin parvekkeen kaiteen takana piilossa. Lähdin muiden tavoin jahtaamaan karkuun yrittäviä pahiksia kun kello soi. 

Venäjä hyökkäsi Kuopioon. Tiputti hävittäjiä tyyliin pihallemme. Unen lopussa sanoin että tämä on pahempaa kuin painajaisessa, onkohan tämä unta?

 

Juttelin Hengenvaarallisesti lihava-sarjan tohtori Now'n kanssa Suomen ja USA:n lääkärikoulutusten eroista. (ja "tietämykseni" aiheesta on tietysti sarjasta Teho-osasto) 

 

Kuuluin Kovan lain poliiseihin. Jakso oli jo loppumassa ja kaiken piti olla selvää kun poliisiasemalle tuli vieras aseen kanssa. Ei hän sillä mitenkään uhkaillut mutta ihmettelin miten hän oli päässyt turvatarkastuksesta läpi sen kanssa. Sanoin hänelle että hänet ammutaan jos hänet nähdään aseen kanssa ja otin sen. Vein aseen turvatarkastukseen poliisille joka otti sen käteensä ja ampui sillä minua vahingossa rintaan. Tuo tumpelo poliisi yritti soittaa ambulanssia mutta ei onnistunut. Kaaoksessa aseen tuonut tyyppi aloitti panttivankitilanteen ja aikoi ampua minut ja yritin puhumalla estää sen. "Eikö me olla kavereita kun estin sen että sinut olisi ammuttu" jne. 

Lentokoneita tippui maahan jatkuvasti. Lentäjien tavoitteena oli tappaa mahdollisimman paljon maassa olevia ihmisiä. Ensimmäisen koneen näin kodin ikkunasta osuvan viereiseen lähiöön. Viimeinen osui lentokentälle. Onnistuttuani väistämään sen yritin päästä pois lentokentältä, mutta en tietenkään löytänyt uloskäyntiä. 

 

Paettiin Nurse Jackien mieshoitsun kanssa rasittavaa pyörätuolipotilasta. Ensin mentiin hissillä neljänteen kerrokseen, ja sitten toisella hissillä katolle. 

Kuuluin Tom Cruisen Mission Impossible-porukkaan. Meidän piti hypätä tosi pitkä hyppy ilman laskuvarjoa, laskeutumispaikkana oli vesiallas jossa olikin sitten tietysti anakondia. Mutta taitavana MI-tyyppinä pistin tietysti anakondan kirjaimellisesti solmuun.

Joku mies kuristi minua. Paikalla oli muitakin ihmisiä ja pyysin heidän apuaan, mutta he olivatkin samassa juonessa mukana. 

 

Olin yöllä nukkuessani ostanut Twitchissä 40 gift subia. Striimi oli ollut päällä sängyssä olevalla tabletilla ja olin nukkuessani vahingossa painellut nappeja. Itkeskelin koska tiesin etten saisi rahoja takaisin vaikka kuinka yrittäisin Paypalille selitellä. Vasta unen lopussa paljastui että veljeni olikin syyllinen, hän oli katsonut striimiä yöllä tabletiltani.

Joulun jälkeiset jätökset

Sain joululahjani kun Kali teki jouluaattona kolme isoa ja löysää pökälettä... ja jatkoi paskomista ja lopulta ripuloimista koko illan. Tää on siis taas se klassinen tapaus varo mitä toivot. Ja suo siellä vetelä täällä jne. Ilmeisesti vähempikin määrä laksatiivia riittää Kalille. Yleinen ohjehan kissoille on 0,5 ml Pegorionia per painokilo joka toinen päivä.

 

 

Vielä pitäisi mieluusti aika nopeasti löytää Kalille jokin munuaisten vajaatoiminnan vastainen aine, mieluusti sellainen joka kelpaisi sille vapaaehtoisesti. Olin tilannut Zooplussasta herkkumuodossa olevaa Easypill Renalia, eipä kelvannut Kalille eikä Ollelle. Miksi ihmeessä herkut nyt kissoille kelpaisikaan?

 

Tekisi mieli kokeilla Ipakitinea, joka kelpasi hyvin Ollelle mutta aiheutti sisältämänsä laktoosin vuoksi sille ripulin. Toinen vaihtoehto on nestemäinen Pronefra, jota minulla oli yksi avattu pieni ja kaksi avaamatonta isoa pulloa, kaikki menneet vanhaksi koska Olle sanoi yäk. D'oh. Renataa kokeilin, ei todellakaan kelvannut Kalillekaan enkä yhtään ihmettele sitä, se haisee pahalle. Yllättäen Kali on pari kertaa ottanut vapaaehtoisesti WeNefroa, soup-märkäruoan liemeen sekoitettuna. Ollellahan käytän Porus Onea, mutta en ole oikein vakuuttunut sen tehosta kun se on niin erilainen kuin muut vastaavat aineet.

 

Pitäisi myös löytää joku (viljaton) ja mieluusti pieninappulainen munuaiskuivaruoka joka kelpaisi Kalille hyvin. Ollellehan yksikään niistä ei ole kelvannut enää alun jälkeen. Ja Kalihan ei juurikaan syö märkäruokaa, joten kuivaruoka on tärkeämpi. Olenkin nyt sekoittanut Animonda Integra protect niereniä Orijen kittenin sekaan, ja hyvin on kelvannut molemmille.

Tässähän on syyllisyys siitä että Kalin munuaisten vajaatoiminta olisi pitänyt havaita aikaisemmin. On tässä jo tyyliin vuosia tullut ajateltua että Kalilta olisi hyvä ottaa seniorikissan verikokeet. Kalihan kävi viime vuonna eläinlääkärissä, mutta verikokeita ei otettu. Olisi pitänyt tajuta pyytää niitä itse.

 

Saa nähdä milloin Kali lopettaa taas syömisen. Pelottaa mitä tapahtuu kun kahden viikon kuuri Miratazia loppuu.

 

Onneksi Ollella oli parempi vaihe Kalin sairastaessa. Aiemmin Ollen tilanne vaikutti huonolta kun edes Kaopekt ei enää tuntunut auttavan sen ripuliin. Mutta sitten tapahtui jotain outoa. Olle oli ilman ripulilääkettä monta päivää ja ei ripuloinut. Päinvastoin mitä pidempi aika ripulilääkkeestä kului sitä kiinteämpää sen uloste oli. Oikeasti sen ripulissa ei tunnu olevan enää mitään logiikkaa. Ei voi ymmärtää. Mutta noin viikon ripulilääkkeettömän ajan jälkeen täysin nestemäinen ripuli palasi taas. Sen jälkeenkin on ollut vähän niin että Kaopekt auttaa paremmin harvemmin annettuna.

Ollekin pitäisi siis viedä eläinlääkäriin, mutta ei voi tietää mikä Kuopion eläinlääkäri oikeasti tekisi asialle jotain. Pitäisi tutkia mistä ripuli johtuu. Ja ainakin yksi juttu mikä sen tutkimiseksi pitäisi tehdä on sen ulosteen tutkiminen. Pitäisi myös selvittää onko sillä joku bakteeri. Edellinen eläinlääkäri ei tutkinut mitään ja nosti kädet pystyyn. Turha eläinlääkärireissu ilman että mitään oikeasti tutkitaan tai että mitään apua oikeasti saadaan on viimeinen asia mitä tässä tilanteessa haluan. Mutta kun tiedetään että Ollella on munuaisten vajaatoiminta ja maksa-arvokin pielessä niin onko olemassa mitään toivoa sen suhteen että sen ripuli voisi joskus parantua?

 

 

Onneksi voin itsekin suht hyvin Kalin sairastaessa. Aiemmin joulukuussa vointini oli surkea viikon verran. Kivut alkoivat leuasta ja sen alta, leuan ja kaulan välimaastosta. Levisivät myös kasvoihin. Oikeasti kun pidin kättä vasten poskea muutaman sekunnin se aiheutti kovaa kipua poskeen pidemmäksi aikaa. Sitten levisikin kamala tulehtunut tunne suunnilleen koko kroppaan. Sitten endokivut, nivelkivut, oksetus, niskakivut. Mutta eniten hämäsi se leuan alla ollut tulehtunut tunne. En voi tietää mistä se johtui. Kuumetta ei todellakaan ollut, mittasin lämmön huvikseni yhtenä iltana ja se oli 35,7. Aiemmin vaivasivat "pelkät" pahat endokivut, enkä käynyt edes ulkona varmaan yli pariin viikkoon.

 

Ja mitä siihen jouluun tulee niin se oli harvinaisen jouluton joulu jopa minun mittapuullani. Ei joululaulujen kuuntelua, perinteinen jouluelokuva Yksin kotona 2 jäi alle puoleen tuntiin, ei lautapelejä, ei edes tonttulakkia. Ostin itselleni lahjaksi Casino-nettiarvan, minulla kun on tapana ostaa itselleni arpa synttärinä ja jouluna. Voitin 6 euron panoksella 10 euroa, sillähän juhlitaankin uuttavuotta! 

 

Joulun ihme?

On se rankkaa joutua heräämään jouluaattona ennen puolta kahtatoista että voi katsoa Lumiukon ja joulurauhan julistuksen. Ja sitten tekemään riisitöntä riisipuuroa...

Oli tarkoitus tehdä joulua edeltävä ruokatilaus Prismasta, mutta yhtäkkiä kaikki kotiinkuljetusajat olivatkin menneet. Olin katsonut tilanteen paria päivää aiemmin mutta se ei riittänyt. Suurin syy miksi näin pääsi käymään oli puolison työmatka. Ihmettelen että kukaan edes tilaa Prismasta kun se kotiinkuljetusmaksu on 20 euroa. Kesti hetken ennen kuin tajusin mikä tulee olemaan pahin puute kun Prisman tilaus jää välistä: Kotimaista-pakasteporkkanat. En vaan enää kestä tuoreiden porkkanoiden kuorimista ja pilkkomista. No onneksi nyt on rosolliaika vuodesta.

 

Oli siis sitten pakko tilata Citymarketista. Juuri kun valitin sitä etten ole raaskinut ostaa perinteistä (Pirkan) juustolajitelmaa koska se ei ole ollut tarjouksessa niin se tulikin tarjoukseen eli sain joulujuustoni. Tällä kertaa en edes haaveillut (pienen) kinkun paistamisesta vaan katselin vain valmiita joulukinkkuviipaleita. Parina viime vuonna ne ovat olleet ihan syötäviä. Ja vaikka aluksi näytti heikolta niin lopulta sain suklaakonvehtejakin kun Citymarketiin tuli myyntiin Redin sokerittomia konvehteja.

 

 

Aloin syödä jouluruokia eli kinkkusiivuja, rosollia ja majoneesia jo torstaina. Laskin että ruuat riittävät kuudeksi päiväksi, eli loppuvat sopivasti tapananinpäivänä. 

En ole taaskaan hankkinut yhtäkään joululahjaa. Tulotilanteeni vuoksi en osallistunut edes mummon lahjaan, se kyllä hävettää. Ja tänäkään jouluna en mene äidin luokse koronan takia, obviously olen hirveä tytär. Taas viime aikoina on suuri osa suvusta ollut koronassa.

 

Kalin tilanteen takia on ollut vaikea keskittyä mihinkään, joten tällä viikolla olen lähinnä pelannut. Red Dead Onlineen ilmestyi tällä kertaa lumi etuajassa. Sain sattumalta tietää siitä 8.12., en tiedä miten paljon lumiaikaa ehdin jo missata. Tosin eipä ole jaksanut hirveästi kiinnostaa enää.

 

Joulukuusi campissä.

 

Joulukoristelua moonshine shackissä.

Jouluvalot Saint Denis'ssä.

Kissa lumisessa Saint Denis'ssä.

 

Tänä jouluna haluan vain yhden lahjan. Sen että Kali syö ja paskoo. 

 

 

Sain joulun ihmeeni kun Kali perjantai-iltana alkoi syödä. Teki oikeasti mieli itkeä onnesta. Ja sinä yönä ensimmäisen kerran tällä viikolla se tuli suosikkipaikkaansa eli päälleni makaamaan. Huonovointisuutensa aikana se hengaili vain itselleen epätavallisissa paikoissa, etsi kai epätoivoisesti paikkaa jossa olo paranisi. Eilen oli myös ihanaa kun Kali söi täysin vapaaehtoisesti Pegorion-ummetuslääkkeensä kun lisäsin siihen soup-märkäruoan lientä. Toivottavasti tämä trendi jatkuu.

 

 

Kipeä kissa Kali

Tässä kun on ollut kaksi sairasta kissaa hoidettavana niin on tuntunut siltä että se "tervein" ja vanhin eli 18-vuotias Kali on jäänyt vähän paitsioon. No ei jää enää.

 

Heräsin maanantaiaamuna kai joskus kuuden jälkeen. Uni oli ollut katkonaista koska kissat olivat oksennelleet. Pian heräämiseni jälkeen joku oksensi taas. Koska Tapsa oli vieressäni yöpöydällä ja Kali makuuhuoneen raapimapuussa tiesin että oksentaja oli Olle.

 

 

Kesti hetken aikaa tajuta että Kali ei yrityksestä huolimatta onnistu paskomaan ja että se on yrittänyt paskoa jo yöllä. Se myös oksenteli useasti nestettä. Ei syönyt eikä juonut. Suolitukoskin kävi mielessä.

Koska Kalin pylly oli ilmiselvästi täynnä paskaa yritin antaa sille aamupäivällä Microlaxin, mutta se kai meni pieleen koska tulosta ei syntynyt. Iltapäivällä uusi yritys joka mielestäni onnistui, mutta silti ei tulosta. Annettiin sitten Kalille parafiiniöljyä.

 

Illalla Kali joi vettä, makoili tiskialtaassa ja onnistui sitten paskomaan jonkin verran, pari pökälettä. Vessasta sen märkiin tassuihin tarttui paljon hiekkaa jota oli sitten mm. sängyssä. Yritin paniikissa saada märkää hiekkaa pois sen tassuista ettei se söisi hiekkaa. 

 

Annettiin sitten Kalille toinen annos parafiiniöljyä, tai ainakin yritettiin. Taisteluvammoja eli haavoja tuli. Tuon kerran jälkeen onkin otettu vähän suojausta käyttöön, mm. hanskat.

Seuraavana aamuna Kali pissi, mutta ei yrityksestä huolimatta onnistunut paskomaan. Hiukan se yritti närppiä märkäruokaansa, mutta annoin sille silti Nutriplussaa. Tai ainakin yritin, sitä oli sen leualla ja jalassa. Iltapäivällä se taas joi ja vietti laatuaikaa tiskialtaassa. Iltapäiväruoka ei kiinnostanut (eikä kiinnostanut ketään muutakaan!), eikä edes kissanmallas-herkku joten toinen annos Nutriplussaa. Illalla se sai pienen pökäleen tehtyä.

 

Tilanne on pysynyt sitkeästi samana. Kissa ei syö, ei onnistu paskomaan kuin välillä ja vähän, ja on kipeän oloinen. Eli eläinlääkäri kutsui, kun on joulukin ja pitkät pyhät tulossa.

Eläinlääkärissä paljastuikin yllätyksiä. Suolessa ei ollut mitään (olin jo pelännyt kasvainta), mutta Kalilla on munuaisten vajaatoiminta (kuten tyttärellään Olivialla). Ruokahalua herättelemään Kali sai kortisonipiikin ja Miratazia (joka on kuulemma monesta apteekista loppu). Diagnoosi munuaisten vajaatoiminnasta on yllätys. Kali kyllä juo paljon mutta ei pissi paljon niin kuin Olivia jonka munuaisarvo (221) oli toukokuussa parempi kuin Kalilla nyt (287).

 

Kun Kali kärsii ummetuksesta ja sen tyttärellä Olivialla on krooninen ripuli niin... olen haaveillut ulosteensiirrosta. 

 

Miksi Kalilla sitten on paskomisvaikeuksia? Jotkut väittävät että ummetus on munuaisten vajaatoiminnan oire. No Olle ei selkeästi ole saanut sitä memoa. Yksi mahdollinen osatekijä on se että Kali ei hirveästi suostu syömään märkäruokaa. Sitä kyllä tarjotaan sille 3 kertaa päivässä. Kuten olen todennut Kali elää lähinnä Bilanxin energy snaxeilla. Ja Orijenin kuivaruualla. Edes kissanmallasta sisältävät herkut eivät oikein ole enää viime aikoina kelvanneet sille. Fakta on se että Kalille olisi pitänyt aloittaa säännöllinen laksatiivin antaminen jo ajat sitten, viimeistään silloin kun se alkoi hylkiä kissanmallasherkkuja.

 

No nyt oli apteekin ostoslistalla mm. Pegorionia (kaveri jolla on pitkä kokemus kissan kroonisesta ummetuksesta väitti että ell määräämä Levolac ei ole hyvä koska voi kuivattaa suolistoa) ja kissanmallasta. On selvää että parhaassakin tapauksessa Kali tulee tarvitsemaan ummetuksen vastaista lääkitystä koko loppuelämänsä. Ja nyt pitäisi vielä ruveta antamaan sille jotain ainetta munuaisia tukemaan. No niitä löytyy noin kaapillinen, kiitos Ollen.

 

Neljä vuotta sitten käytin Tapsaa eläinlääkärissä juuri ennen joulua ja se sai siltä reissulta virustartunnan. Tapsa ja Kali olivat silloin viisi päivää syömättä ja niitä piti yrittää pitää hengissä pakkojuottamalla ja -syöttämällä. Silloin Kali oli hoitomyönteisempi, mutta nyt se on taistellut vastaan kaikin voimin tehden yrityksestä pitää se hengissä todella vaikeaa. Mutta sitten sen vointi selkeästi heikkeni ja vastarinta alkoikin olla vähäisempää. :(

 

Saa nähdä saanko joulun ihmeen eli rupeaako Kali syömään, vai oliko tämä tässä. Ja nyt sille pitäisi vielä ruveta antamaan munuaisruokia. Noh Kali on siinä vaiheessa elämäänsä että syö tasan sitä mikä sille sattuu kelpaamaan.

Löysin itseni netistä

Oli aivan helvetin järkyttävää löytää itsensä kirjailijana Goodreadsista. Olen ilmeisesti ollut siellä tietämättäni pitkään. Tein siis joitakin vuosia sitten sen virheen että julkaisin novellejani Amazonin kautta, mutta poistin ne sieltä pian. Miten olen voinut päätyä Goodreadsiin kun en todellakaan ole itse laittanut itseäni sinne? Noh selvitin nyt sen että Amazon osti Goodreadsin jo 10 vuotta sitten, joten se selittää miksi olen siellä, koska pakosti kyseessä on jokin automaattinen juttu. Enkä kai saa itseäni pois sieltä mitenkään... Joku on kai joskus väittänyt että kaikki minkä nettiin laittaa pysyy siellä ikuisesti?

 

 

Ja nyt sitten haluaisin julkaista juttujani omakustanteena Books on demandin kautta koska heidän kauttaan voi saada kirjansa suomalaisiin kirjakauppoihin ja kirjastoihin. Mutta ongelma on se että heidän nettisivunsa ovat surkeat eikä sieltä löydy vastauksia kysymyksiini. Tuntuu siltä että tietyt asiat selviäisivät vain julkaisemalla ensimmäisen kerran heidän kauttaan.

 

Minunhan piti marraskuun ajan keskittyä editoimaan esikoisromaaniani, mutta enpä sitä saanut tehtyä. Rupesinkin miettimään novellikokoelmaani kun tuota Books on demandia pitäisi kai "kokeilla" jollakin tekeleellä. Mutta vaikka poistin novellini Amazonista niin Goodreadsissa ne näköjään vielä roikkuu, kenties ikuisesti.

 

Etsin nyt siis tietokoneeltani novellejani ja niihin liittyviä muita tiedostoja kuten kansikuvia, mutta eipä niitä kuvia löytynytkään. Mietin että pakkohan niitä on olla kun aikoinaan niitä Amazonissa julkaisin. Jotenkin päädyin sitten nettiin etsimään "itseäni".

Yksi iso ongelma omakustanteena julkaisemisessa onkin juuri nuo kansikuvat, kun ne pitää itse tehdä jos ilmaiseksi haluaa. Ja minähän en todellakaan ole mikään graafikko tai visuaalisesti lahjakas. Enkä kyllä kirjallisestikaan lahjakas, mutta en anna sen estää itseäni.

 

 

Nykypäivänä onkin ihanaa kun ei tarvitse olla riippuvainen kustantajista. Kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa omakustanteena ja täysin ilmaiseksikin.

Paskapäiväkirjat

Vaiko paska päiväkirja? All of the above. 

 

 

Olle paskoo nyt jatkuvasti lattioille. Ripulilääkkeestä johtuen sillä on kerran ollut ummetustakin. Yhtenä iltana se ei ensin saanut kissanvessassa mitään aikaiseksi. Sitten se paskoi makkarin lattialle ison pökäleen. Ja noin tunnin päästä siitä se ripuloi makkarin lattialle. Ummetuksesta ripuliin sekunnissa... Olen muutenkin uskaltanut antaa Ollelle ummetuksen pelossa uuden annoksen ripulilääkettä aina vasta sitten kun uloste on taas löysää. Pylly on kipeä, pyyhkiessä on kerran näkynyt vertakin. Alkaa olla aika selvää ettei viljaton ruokavalio auta Ollen ripuliin. Ainoastaan Kaopekt auttaa.

 

Ollea pitäisi nyt vahtia aina kun se on valveilla, ettei vain paskoisi lattioille. Mutta nukkuessa ei voi vahtia. Kolmena peräkkäisenä aamuna löytyi pökäle makkarin tai eteisen lattialta. Neljäntenä aamuna satuin olemaan hereillä kun Olle etsi paskomispaikkaa ja sain sen laitettua kissanvessaan.

 

 

Joo, satuin olemaan valveilla kun heräsin kuuden maissa hirveään oloon. Sydän hakkasi liian lujaa, kivut, en tiennyt kummasta päästä tulee ensimmäisenä tavaraa. Olisin halunnut mennä keittiöön ottamaan särkylääkettä ja muuta, mutta jouduin jäämään vessan lattialle kun pelkäsin että oksennan.

 

Noh yhtenä aamuna itkin ja olin lähellä oksentaa. Herättiin ennen viittä Ollen oksentamiseen, ja makkarin lattialla oli paskaa. Olle tuli pyyhkimään perseensä lakanaani, ja joku tunki siivoamansa paskat nokkani alle haisteltavaksi.

 

Kävin taas Tapsan kanssa vaa'alla. Tapsan paino on pysynyt samana, mutta minun on tippunut. Luulin että fyysisesti raskaan työn päättyessä kävisi päinvastoin. Mutta olen ruvennut lihotuskuurille eli sipsejä syömään. Ne ovat halpoja ja niissä on paljon kaloreita.

Nyt kun joudun ulkoilemaan liikuntaa saadakseni olen pakkasilla tajunnut että tarvitsisin vähän parempaa vaatetusta. 8 astetta pakkasta ja jaloissa kolme kerrosta vaatetta ja silti oli jalat punaiset lenkin jälkeen. Toppahousut olisi kiva, ja myöskin pidempi toppa/untuvatakki. Vaikka nykyinen takki on lantiolle asti niin se tuntuu päästävän kylmän ilman ikävästi juuri vyötärön alle.

Kylläpä taas kannatti tilata Kivuton.fi-nettikaupasta. Tarvitsin Ollelle nopeasti lisää ripulilääkettä. Tiesin kyllä että Kivuton olisi riski sen suhteen. Lupaavat nopeaa 1-3 päivän pikatoimitusta, mutta kaksi kertaa kolmesta tilauksen tulossa on kestänyt monta viikkoa. Nytkin viikon kuluttua tilauksesta ei ollut kuulunut mitään, joten oli pakko tilata Kaopektiä Mustista ja mirristä. Ja niinhän siinä sitten kävi että molemmat ripulilääkepaketit tulivat samana päivänä.