Tequila-kissa tanssii taas?

Perjantaiaamuna naapuri alkoi porata kymmenen jälkeen, sen jälkeen uni oli aika katkonaista. Aloitin yksin vietetyn viikonlopun tekemällä karppi-pannukakun. Myöhemmin juuri kun olin laittanut porkkanat kiehumaan huomasin sattumalta ampiaisen parvekkeella, kissojen ympäröimänä. Paniikissa yritin hätistää kissat pois parvekkeelta. Avasin lasituksen ja ampiainen löysi onneksi heti tien ulos.

Lauantaina Gloriassa... Löin itseäni päähän vessan ovella, lahjakasta. Erityisen kivaa oli että tapahtumalla oli myös todistajia (luullakseni vieläpä paikan työntekijöitä) ja kuului huuto "auts". Yleensä sattuu tosiaan eniten ylpeyteen..

Lauloin karaokea toisen kerran elämässäni. Enkä tietenkään yksin. Tällä kertaa biisinä oli Britney Spearsin Baby one more time. Meillähän on kunnianhimoisena tavoitteena laulaa duettona Shania Twainin From this moment on. Sitä vaan pitäisi vähän harjoitella etukäteen että menisi lauluosuudet oikein. Sillä ei kai karaoke-duetoissa ole erikseen merkitty naisen ja miehen osuuksia?

Olin kotona noin puoli kolmen aikaan. Krapulaa ei ollut ollenkaan, vaikka join ihan tarpeeksi. Johtunee siitä että söin illan päätteksi ensimmäistä kertaa noin 15 vuoteen kebabia (salaatilla). Annoksen syömisessä kesti puoli tuntia. Hyvää oli ja mausteista. Suu tuntui yhdessä vaiheessa palavan ja niinpä olikin posken limakalvo puhjennut yhdestä kohtaa.

Katsoin viikonlopun aikana NKOTBSB:n Lontoon konsertin kolme kertaa, yhden kerran jokaisena päivänä ja lauantaina vielä pitkälle toistakin. Konsertinhan latasin koneelleni täältä. Kauan meni, mutta kyllä kannatti vaikkei laatu olekaan paras mahdollinen. Ja en edes tykkää tuon konsan ohjauksesta. Monista fanien kuvaamista videoista saa paremman käsityksen tapahtumista.

Nykyinen suosikkibiisini:

Teho-osaston parhaat jaksot

Ja nehän ovat 12. kauden loppu ja 13. kauden alku eli jaksot 12.21-13.2. Matka on ollut pitkä ja uuvuttava, mutta viimein pääsin tänne asti. Kaksi noita edeltävää jaksoa olivat niitä typeriä ja tylsiä Afrikka-jaksoja, voin sanoa etten katsonut niitä edes puolella silmällä. Luin jaksojen pyöriessä kirjaa..

En ollut katsonut jaksoa 12.21 The Gallant Hero & the Tragic Victor varmaan moneen vuoteen. Mutta näköjään olin katsonut sen silloin aikoinaan aika monta kertaa sillä muistin jakson suunnilleen ulkoa. Kaikki oli niin älyttömän tuttua.

Yhteen aikaan katselin jaksoja 12.22 ja 13.1 usein, nehän ne ovat ne parhaat. 12. kauden viimeisessä jaksossa 21 Guns on paras jakson loppu ikinä.

Aikoinaan kun näitä jaksoja katsoi tietysti ilman suomenkielistä teksitystä niin jotkut jutut jäivät mysteereiksi. Jakson 21 Guns lopussa Kerry ihmettelee mitä oikein tapahtui ja Ray vastaa että "OK Corral". Siis mitä ihmettä? Vasta vuosia myöhemmin minulle selvisi mistä on kysymys. Kyseessä on USA:ssa kuuluisa ammuskelu. Kumma kun tuota ei minulle koulussa opetettu ollenkaan. Niin monessa kirjassa, sarjassa ja leffassa tuohon viitataan, ja aina suunnilleen ammuskelun synonyymina.

Musiikkivideoni musiikkina on Snow Patrolin biisi Open your eyes, joka soi 12. kauden viimeisen jakson lopussa ja 13. kauden ensimmäisen jakson Bloodline alussa.



13. kauden ensimmäisessä jaksossa soi myös David Grayn ihana Slow motion, joka on biisinä ihan ensimmäisessä eli Resident Evil 4-videossani.

Stephen King: The wind through the keyhole

The wind through the keyhole on Musta torni-sarjan osa 4.5, eli sijoittuu ajallisesti neljännen ja viidennen kirjan väliin.

En ole koskaan ollut mikään Musta torni-fani. En siis todellakaan ollut etukäteen tippaakaan innoissani tästä kirjasta. Mutta kai se on King-fanina pakko lukea?

Tarina tarinan tarinan sisällä. Kirjassa Roland alkaa kertoa tarinaa, ja siinä tarinassa hän alkaa kertoa toista tarinaa. Plääh. Ajattelin ensin että lastensatu The wind through the keyhole on aika rajua kamaa, mutta tajusin sitten että niinhän ne muutkin sadut ovat, Punahilkasta sun muista alkaen.

Ja olihan se satu ihan kiva, mutta eihän tästä kirjasta voi puhua samana päivänä esimerkiksi 11.23.63:n tai Kuvun alla kanssa. Onneksi kirja ei ollut pituudella pilattu, vain 334 sivua.

Tapsa on parempaa hyvää

Hyvin mahtuu.

Villasukista sai hyvän peiton.

Paperipussin kaksi eri käyttötapaa.

Tapsa vahtii ettei Kali pääse vessaan?

Kutinaa, kipua ja villiä teetä

Toissalauantaina käytiin Introssa. Olin jo ehtinyt ottaa yhden Caipiroskan ennen kuin huomasin hyllyssä uusia Absoluteja. Wild Tea on ajatuksena ällöttänyt aina mutta pitihän sitä maistaa. Yllätys olikin melkoinen kun villi tee oli tosi hyvää. Maistui vahvalle hyvälle teelle, ei edes viinalle. Eikä ollut makeaa niin kuin melkein kaikki muu. Eli lisääkin kelpaisi. Persikka-Absolutia eli Apeachia en ole kai koskaan maistanut, sitä pitää kokeilla seuraavaksi jos joskus Introon pääsen.

Jo vuosia olen halunnut tivoliin, ja helatorstaina se olisikin voinut melkein toteutua kun tivoli Sariola oli Kuopiossa. Mutta se oli jääkiekon MM-kisoissa puolivälieräpäivä, enkä todellakaan halunnut missata yhtäkään ottelua. Paitsi Suomen, LOL? Pelin ratkaisuhetkillä häippäsin kylppäriin ja kuulin sinne naapureiden huudot kun Suomi teki voittomaalin, 9 sekuntia ennen loppua... Se olikin lähes täydellinen jääkiekkopäivä: Slovakia voitti Kanadan, Suomi USA:n ja Tsekki Ruotsin. Valitettavasti Norja ei onnistunut voittamaan Venäjää, vaikka rimpuilikin kauan hyvin mukana.

Jo viikon oli koskenut mahaan mutta sitten iski kenties pahin kipu koskaan. Lauantaina olin ottanut puoleen päivään mennessä jo kolme kertaa särkylääkettä. Yö oli ihan kamala. Kumma kun sitten sunnuntaina ei enää koskenutkaan. Maistoin viimeistä uutta makua viiden Absolut-minipullon kokoelmastani eli vaniljaa. Pahaa oli. Tietysti makeaa ja jotenkin tosi vahvan makuista. Kieli tuntui siltä kuin olisin juonut liian kuumaa teetä. Noista viidestä suosikkini oli sittenkin sitruuna. Nykyään kun tykkään lähinnä vain sitruunan makuisesta vissystä, niin tuo menee hyvin siinä mukana eikä edes maistu viinalta.

Eilisen eli maanantain ostosreissu tuotti hiukan pettymyksiä, vaikka pääasia tulikin hoidettua eli hain passin. Poliisilaitoksella oli ihmisiä enemmän kuin kaksi viikkoa sitten, mutta pääsin silti tiskille aika nopeasti.

Turhaan kävin kirjastossa, kun joudun nyt kuitenkin hakemaan ainakin kaksi varattua kirjaa. Ensimmäisestä eli uusimmasta True Blood-kirjasta Deadlocked viesti oli tullut kun odotin bussia. Sain sitten motivaatiota lukea äkkiä loppuun Stephen Kingin uusimman, The Wind through the keyhole, josta kenties hiukan lisää myöhemmin.

Anttilaan olisi ollut 40% alennuskuponki mutta en löytänyt sieltä trikoocapreja. Ei ollut lasten- eikä naistenosastolla, buu. Tiimarin mainoslehtisestä huomasin silikoniset muffinsivuoat, 12 kpl 6 euroa. Mutta eipä niitä ollut vielä myymälässä, eikä kuulemma ole tietoa milloinka tulevat.

Vasta illalla muistin mitä apteekista olisi pitänyt kaikista eniten ostaa: antihistamiinia ihon kutinaan. Viime viikolla ihottumat levisivät koko kroppaan. Iho on pahimmillaan ollut kuin kuumeessa. Öisin herään siihen että raavin itseäni. Pahoin pelkään että häviän tämän taistelun ja olen pakotettu menemään ihotautilääkärille. Edellisen kerran ihottuma oli pahana vuonna 1997. Eikä silloin ollut näin isossa osassa kroppaa. Nyt on jaloissakin ja keskivartalossa. Silloin oli kyynärpäissä, kainaloissa, kaulassa ja silmäluomissa.

Kuva on varastettu Karkkipäivästä

Meikäpä lähtee sitten elämänsä ensimmäisille festareille. Nuorena eli 90-luvun puolivälissä halusin aina Rantarockiin. Mutta nytpä kutsuu Kuopion oma Rockcock (tämän maailman hävettävimmän nimen keksinyt pitäisi laittaa häpeäpaaluun. Opetelkaa sitä englantia ennen kuin nolaatte koko kaupungin joka vitun vuosi) ja Nightwish, jonka biiseistä olen kuullut noin 4+1. Paras on Sleeping sun.

Olen vähän harkinnut sitäkin että menisi tänä kesänä ensimmäisen kerran Kuopion viinijuhlille. Nimittäin syntymäpäivänäni siellä esiintyisi Chisu, jonka biiseistä olen kuullut peräti 2. Ne ovat ihania: Sama nainen ja Mun koti ei oo täällä. No jaa, ainahan minulla on vaikka mitä suunnitelmia mutta ikinä en mitään lopulta tee.

Tänä aamuna nähtiin ihme kun kissa (Olivia aka Olle) uskaltautui ensimmäisen kerran leikkitunneliin, joka on ollut tyhjänpanttina parvekkeella. Luin kirjaa ja kun nostin katseeni Olle makoilikin siellä tyytyväisenä.

Sokerinsyönti huonontaa muistia

Kamala Jersey Shore

Nykyinen suosikkisarjani/pakkomielteeni on MTV:n Jersey Shore. Ihan parasta viihdettä. Kahta ensimmäistä kautta en ole nähnyt ollenkaan ja kolmattakin vain vähän, eli olen nähnyt lähinnä vain neljättä ja viidettä.

Jersey Shoressa ihaninta on Seaside Heightsin rantakatu. Baareja, huvipuistoja, kaikkea kivaa. Miksi ihmeessä Kuopiossa ei ole vastavaa? Sarja saa haluamaan matkustamista jonnekin ihmeen Jerseyhin... Neva hörd.

Sarjan aiheena on ihmiskunnan rappio: Viinaa joka päivä aamusta seuraavaan aamuun, turvavöitä ei käytetä autossa ikinä, toiset ihmiset (naiset) ovat pelkkiä kulutushyödykkeitä. Mike on harvinaisen oksettava tyyppi ja on todellinen ihme jos Snookin lapsi syntyy ilman FASia.

Karppinen Sitruunamuffinssi

Aina aikaisemmin olen joutunut pettymään. Kaikki karppileivät ovat täynnä vehnää ja vehnägluteenia. Karppinen sitruunamuffinsi on positiivinen yllätys. Tätä minäkin voisin syödä. Ei ole viljaa eikä sokeria. Ihme että jauhoina on käytetty mantelia ja soijaa. Toki sitruuna ja voi ovat vain aromeina, buu.

Ainesosaluettelo:
Kananmuna, mantelijauhe, kasviöljyt ja -rasvat (rypsi, palmu, kookos), soijajauho, vesi, nostatusaineet (E450, E500), emulgointiaine (E471), makeutusaineet (E950, E951), aromit (sitruuna, voi), säilöntäaineet (E281, E282), suola, elintarvikeväri (E100).

EDIT: Nyt on sitruunamuffinsit testattu ja tykkään tosi paljon. Ei liian makeaa.

Parveke täynnä muurahaisia

Köyhä ei ole mikään oikea jääkiekkofani

Kuopio säästää ja antaa katujen pöllytä
Se idiootti jonka mielestä ihmisten terveysongelmien lisääminen tuottaa säästöjä ansaitsisi mitalin tyhmyydestä.

Eilen Tapsa-raukka jäi vaatehuoneen vangiksi moneksi tunniksi. Puoli seitsemän aikaan siivosin kissojen vessoja ja huomasin että Tapsa meni vaatehuonetta kohti, mutta unohdin sen samantien. Yhdeksältä tulin suihkusta ja ihmettelin raapivaa ääntä. Tuli mieleen että ei kai vaan Tapsa ole vaatehuoneessa, mutta en päässyt juuri silloin tutkimaan asiaa ja unohdin koko jutun heti. Vasta kun ääni kuului uudestaan menin katsomaan onko Tapsa vaatehuoneessa, ja siellähän se oli. Yritti päästä pois heti pienestä ovenraosta ja meinasi jäädä jumiin. Kun kissa tunkee itsensä vaatehuoneen oven rakoon sitä ovea ei sitten saa avattua enempää. Suorastaan hengenvaarallista kissalle. Pitää yrittää erilaista ovenavaamistaktiikkaa seuraavalla kerralla.

Tapsan nykyinen suosikkipaikka vaatehuoneessa on autoradan päällä. Toivottavasti se oli tällä kertaa rauhassa sen päällä makoilemassa suurimman osan ajasta... Heti päästyään pois vaatehuoneesta Tapsa meni ensimmäiseksi vessaan, voi raukkaa. :(

Viime viikolla keskiviikkoaamuna herätys oli kiva kun Tapsa yritti syödä poninhäntääni. Muutamaa hetkeä myöhemmin se oksensi kaksi kertaa, toisen kerran eteisen matolle. Iltapäivällä huomasin sattumalta kaksi oksennusta tietokonetuolillani. Ei se mitään, hetkeä myöhemmin olin jo unohtanut ja istuin tuolille. Tuolilla ollut viltti lähti pesuun. Olin pitkään halunnut pestä villavaatteita mutta ei niitä ollut tarpeeksi täyttämään konetta. Harmi vaan että vasta kun pesukone oli lähes valmis muistin mitä muuta minun olisi pitänyt laittaa pesuun: Jalassani olleet villasukat.

Jouduin soittelemaan KYSille aika monta viikkoa ja aika monta kymmentä kertaa ennen kuin sain peruttua aikani. Sitä en ymmärrä miksi virallisena soittoaikana kuuluu vain nauhoite joka kertoo milloin se virallinen soittoaika on. Tarkoittaako se sitä että kukaan ei ole paikalla vastaamassa puheluihin vaikka pitäisi?

Maanantaina kävin työkkärissä. Edellisellä kerralla riitti yksi vuoronumero ja yksi jonotus. Nyt oli taas niin kuin aikaisemmin eli ensimmäisestä paikasta annettiin toinen vuoronumero. Todella typerä systeemi.

Uskaltauduin myös viimein poliisiasemalle hakemaan passia, turvatarkastus pelotti hitosti. Törkeästi vanha passini otettiin uutta hakiessa pois, eli olen nyt kokonaan ilman henkkaria. Uusi passi on jo saapunut, kolmessa päivässä. En tiedä milloin pystyn hakemaan sen, ehkä muutaman vuoden päästä.

Kokkikartanolta on tullut kaksi uutta vähähiilarista mikroruokaa. Kokeilin Lihapullat & kukkakaalimuusi kerma-tomaattikastikkeessa. En tykännyt, liha oli ällön huonolaatuista. Lisäksi noiden ruokien hinta on noussut, S-marketissa 5.15€ eli ihan liian kallista.

Kilpailusta voittamani Karpin ateriakirja on osoittautunut positiiviseksi yllätykseksi. Ruokaohjeita riittää ja erityisesti leivonnaisia joiden tekemistä haluaisin kokeilla on paljon. Kirjan uusimpiin painoksiin on lisätty jopa drinkki-osio, jipii.  Eipä tarvitsekaan ostaa kirjaa Karpin ABC, jonka olisin halunnut melkein pelkästään juoma-ohjeiden takia.

Olen nyt tehnyt pari kertaa kirjan ohjeista vadelmamuffinseja, toisella kerralla laitoin tosin mustikoita. Harmi vaan että Fairy Platinum pilasi silikoniset muffinsivuokani. Nyt on kaikki kokeiltu ja luovutan, muffinsit maistuvat edelleen Fairyltä. Vuoat menevät roskiin. Kiitti vaan vitusti, Fairy. Uudet vuoat ostan vasta kun Lidlissä taas on, halvalla.

Täällä muurahaiset kävelevät jopa seinillä. Yksi kiipeili kylppärissä suihkugeelipullon päällä. Ja yksi halusi tehdä itsarin kissojen vesikuppiin.

Vitsaus 3: Yö ikuinen

Yö ikuinen on Vitsaus-vampyyritrilogian viimeinen osa

Totuuden nimessä on myönnettävä etten edes muistanut mihin edellinen Vitsaus-kirja Lankeemus päättyi. Tai edes sitä mitä siinä oli muutenkaan tapahtunut. Muistutuksia menneestä tuli tietysti tarpeeksi. 

En tykkää kirjoista tai kirjasarjoista joissa hypätään yhtäkkiä ajassa eteenpäin. Niin tapahtuu nyt, toisen ja kolmannen Vitsaus-kirjan välissä on kulunut kaksi vuotta. Ja paljon on muuttunut. Enkä minä tietenkään pysty muutoksia hyväksymään. Ehkä ne henkilösuhteissa tapahtuneet muutokset ovat ihan ymmärrettäviä. Ja näin kirjan luettuani täytyy todeta että aika pakollisia. Ja pakotettuja?

Mitä tapahtuu maailmanlopun jälkeen? Minä olen aina luullut että maailmanloppu on maailmanloppu. Mutta joissakin viime aikoina lukemissani kirjoissa niin ei olekaan ollut. (Ja vielä vähemmän tv-sarjassa Supernatural) Kun ihmettelen, miten tarina muka voisi tästä jatkua niin ei se "maailmanloppuna" mainostettu olekaan ollut mikään oikea maailmanloppu.

Tosin joissakin tilanteissa on ihmeteltävä että onko ihmisten selviäminen hengissä niissä oloissa kovin uskottavaa. Ehkä. Mutta se ärsyttää että päähenkilöt selviävät hengissä vaikka mistä. Ja sivuhenkilöt kuolevat sitten tietysti ns. tärkeysjärjestyksessä. Eihän päähenkilö voi kuolla keskellä kirjaa? Ehei, turhat pois tieltä ensin.


Monet eivät ole tykänneet tästä kirjasta. Joidenkin mielestä se jopa pilaa koko trilogian. Tylsyys, hahmojen ärsyttävyys ja tietyt juonenkäänteet eivät ole miellyttäneet. 

Trilogian lopusta ei voi muuta sanoa kuin että olisihan se pitänyt arvata... Eihän tämmöinen sarja voi päättyä onnellisesti? Tuli vähän mieleen Nälkäpeli-trilogian loppu. Osittain onnellinen loppu mutta ei sitten kuitenkaan. Tai no, kaipa sekin on mielipidekysymys.
 
Mielenkiintoinen yksityiskohta on se että kirjassa mainitaan Suomi ja Kotka... Jee, hyvä Suomi, hyvä me?!

Noh, leffat/sarja tänne heti kiitos...

Vuosipäivä, kahvia ja pullaa

Pitäisköhän pistää pileet pystyyn? 7.5.1995.

Kotikisat

Kotikisojen aikaisempina kertoina on meikäläisellä ollut hiukan erilainen ääni kellossa.

1997: Messias Koivu saapui Suomeen. Saksa-ottelu alkoi seitsemältä. Tulin kotiin iltalukiosta vähän seitsemän jälkeen, ja Saku oli jo ehtinyt tehdä maalin. Ensimmäisessä vaihdossaan.

2003: Se kaikkien aikojen kamalin ottelu.

Pitää hyväksyä karmeat tosiasiat: Saku Koivu ei enää koskaan... Ole Suomen kapteeni. Ole Suomen ykköskentässä. Tai edes pelaa maajoukkueessa? Itse taisi jossain haastattelussa haaveilla Sotshista 2014, MUTTA pah. Milloin Saku on edellisen kerran onnistunut maajoukkueessa?

Tälläkin kertaa niin kamalasti toivoin että Saku tulisi kisoihin. Ja toisaalta niin kamalasti toivoin että EI tulisi. Sillä se olisi ollut kamalaa, jäädä toiseksi väärälle Koivulle. Kukapa olisi silloin 1995 uskonut että pikkuveli vie joskus kaiken kunnian ja gloorian? Se on niin katkeraa. Minulle kun on olemassa vain se yksi ainoa oikea, eikä mitään syrjähyppyjä sallita. Jääkiekko = Saku Koivu. Eli minulle jääkiekko on menneen talven lumia.

Tai no, Suomen menestys ei kiinnosta minua kun Sakua ei ole. Jääkiekko kiinnostaa ja olen toki katsonut otteluita. Laittomasti ilmaiseksi netissä, HAH. Turhaan yritätte laittaa köyhät kyykkyyn. Onpahan ainakin tarpeeksi eksoottista katsoa ottelua venäjän- tai ranskankielisellä selostuksella.


Surkuhupaisa kotikisojen katastrofi - ei tule köyhät häiritsemään
 

Saku on silti last man standing minun kolmesta suosikistani...

NKOTBSB:n konsa hyvällä laadulla

Lontoon konsertti täällä. Konsertin voi ladata omalle koneelle täältä.

Vaputon vappu

Vapun kunniaksi tilasin NetAnttilasta kahdet työkengät. Hintaa yhteensä 49 euroa, kamalan kallista. Tilasin (vain) siksi kun postikuluja ei tarvinnut maksaa. On taas yhdet kengät hajalla kantapäästä, en ala. Ja sitten kantapää siksi hajalla. Ikäänkuin entinenkään reikä ei vielä siellä olisi.

Vappuaattona piti sitten tuhlata kallisarvoista elämäänsä pelaamalla. Ensin pelasin Resident Evil 4:ää. Millään ei meinannut miltään muistikortilta löytyä talletuksia. Olisin halunnut aloittaa pelin ihan alusta mutta eipä ollut tilaa. Piti ottaa joku vanha pro-talletus. Kuolin heti ensimmäiseen lohkareeseen ja lopetin.

Animal Crossingin Madridissa olin viimeksi vieraillut 32 kuukautta sitten. Suurin osa asukkaista valitti ettei ollut nähnyt minua 40 kuukauteen. Siinäkin on taas yksi peli jota pelasin joskus joka päivä. Vielä pitäisi jaksaa eksyä Harvest Moonin Paskalaan (?) asti.

Viikko pääsiäisen jälkeen alkoi kananmunapula tosissaan näkyä. S-marketissakaan ei ollut enää kuin luomukananmunia. Kamalaa. 10 kpl 4.40e. Kuolen kai kohta nälkään. Hesarin mukaan tilanne paranee vasta syksyllä. En tajua mitä hiton pula-aikaa me muka eletään, kun ruoka loppuu kaupoista? Ensin voi ja sitten kananmunat. Mikä ihmeen köyhä luuserivaltio Suomi oikein on kun ruokaa ei riitä?

Joitakin viikkoja sitten Sokoksella oli kampanja jossa sai kaupanpäällisiä monelle tuotteelle. Esimerkiksi tietyn hiusvärin ostaja sai kynsilakan kaupan päälle. Totta kai myyjä yritti huijata, niitä kaupanpäällisiä piti erikseen vaatia ja pyytää. Viimeiseen asti odotin että olisi luuserihuijarimyyjä niitä itse tarjonnut.

Myöskin viikkoja sitten etsin pellavansiemenrouhetta monesta paikasta. Sitten onneksi huomasin Veljmiehessä 400 gr pussin vain 1.42e. Ja vielä suomalaista, Risettiä.


Äskettäin luin Robin Cookin uusimman suomennetun kirjan Kantasolu. En tiedä onko vika minussa vai Cookissa kun kirja tuntui niin huonolta. Ovatko Cookin kirjat olleet aina näin huonoja? Vai onko hän vasta vanhettuaan ruvennut kirjoittamaan huonommin? Pitäisi kai lukea uudestaan Cookin vanhoja kirjoja, tykkäsin niistä teininä. Mutta tykkäisinkö vieläkin?