18. marraskuuta 2006

Flunssaahan se väsymys meinas. Että mä inhoan. Nenä tippuvana tulee aina itsetuhoiset ajatukset mieleen, että säästyisi siltä kärsimykseltä. Harvaa asiaa tässä maailmassa inhoan niin paljon kuin nuhaa. Aaaaaargh. Teetä kului taas noin viisi litraa päivässä. Nyt olikin hiukan erilaisempi tapaus. Räkää oli helkutisti ja se oli älyttömän sitkeää. Yhtenä yönä en voinut nukkua kun niska ja hartiat olivat todella kipeät niistämisen takia. Merkillistä. Eiku vaan pari vuotta vanhaa Nasolinia kaksi litraa... Miksihän myrkyksi se muuttuu vanhetessaan? En todellakaan osta uutta pulloa jokaista flunssaa varten. Mutta toimipa kuitenkin ihanasti. Seuraavana yönä yskä piti hereillä. Kuumetta en mitannut pahimpina päivinä, sillä... "kuumetta ei ole kun sitä ei mittaa." Rehkittyä tuli taas ihan liikaa. Sanoin itselleni että jos pyytävät töihin, kieltäydyn. Mutta kuinkas sitten kävikään? "Joo, kyllä mä voin..." Olin vielä hauskasti juuri äänettömällä olleen puhelimen vieressä... Ensin painoin vastaus-nappia ja sitten vasta selvitin kurkkuni... Hyvä järjestys. Kaksi asiaa joita pelkään (eniten?): antibioottikuuri ja sydänlihastulehdus. Sydämeen koski muutamana päivänä, varmasti oli jotain... Nyt on kai jo parempi. Väsyttää tosin.

Tänään olin torilla juuri ilotulituksen alkaessa. En silti nähny yhtäkään paukkua. Läksin nääs käveltämään kotia kohti enkä kääntynyt katsomaan pauketta. Oli muuten pikkuisen porukkaa. Tuli ihan lapsuus mieleen, kun käytiin iskän kanssa tulitusta kattomassa. Tuli käytyä kaupassa ihan turhaan, ei siellä mitään ollu. Kaikki avokadot olivat mätiä. Eikä ollut kumpaakaan haluamaani jukurttia, byhyy. Tosi köyhä kauppa. Alanko taas boikotin?

Kipeänä ollessa tuli pelattua Gamecuben Sims-peliä. Get a lifen ensimmäisen talon läpäisin ennätysajassa, simini Claire ei ehtinyt edes nukkumaan. Toiseen taloon jumitin pitkäksi aikaa kerämään taitopisteitä, sillä en halunnut asua Mimin kanssa kauaa. Vaikeaa oli... Mimin luona sitten ensimmäisissä bileissä valitsemani uhri ei millään suostunut kämppäkaveriksi, argh. Viimein luovutin ja yritin seuraavana iltana uudelleen. Silloin tyyppi suostuikin heti?! Ja sain vielä ilmoituksen talon nopeasta läpäisystä. Yllättävää, vaikka ne ekat bileet epäonnistuivat. Neljäs talo oli kiva, Claire taisi hankkia rakkaan melkein kaikista viidestä aviomies-ehdokkaasta. Niin, GC-Sims on siitä kiva peli, ettei maailmassa ole muuta mahdollisuutta kuin joku noista viidestä... Nyt Claire asustelee viidennessä talossa aviomiehensä kanssa jonka nimeä en muista. Lapsi Leon on jo A+-oppilas, ja pikku-Jill on vielä vauva. Ensin muistelin etten aikanaan pelannut Play the simssiä ollenkaan, mutta sitten muistin toisin. Harmittaa vietävästi kun kyseinen tallennus ei tunnu toimivan...

Amazing Race kävi viimein Suomessa. Jee. Kiva jakso. Kerrankin Suomea näytettiin kesällä, eikä jääkarhuja kävellytkään kaduilla.

Father Ted oli mahtavan hauska sarja. Minulla taitaa olla nauhalla tasan yksi jakso, Laulu Euroopalle. Siinä Ted ja ihQ-suosikkini Dougal tekevät laulun Euroviisuihin. Ja pääsevät sinne edustamaan Irlantia. My lovely horse.

"My lovely horse,

running through the field.
Where are you going,
with your fetlocks blowing in the wind?

I want to shower you with sugar lumps,
and ride you over fences.
Polish your hooves every single day,
and bring you to the horse dentist.

My lovely horse,
you’re a pony no more.
Running around with a man on your back,
like a train in the night..."

Ei kommentteja: