Spooks are among us

An oldie but goodie.

En ollut ollut Halloween-bileissä tasan viiteen vuoteen. Kannattaako olematonpalkkaisen osa-aikatyön takia missata koko elämä? Ei.

Olin elätellyt toivetta että tänä vuonna tärppäisi, kun oikea Halloween oli lähimpänä vapaata viikonloppuani. Mutta sitten Passion lopetti olemassaolonsa, ja kun kävin läpi Kuopion baareja yhdessäkään ei ollut Halloween-bileitä "oikeana" viikonloppuna.

Kunnes sitten sattumalta sain Facebookissa tietää että Nousuun oli tulossa toisetkin Halloween-bileet, niin olin suunnilleen valmis tekemään kärrynpyöriä. Viisi vuotta, saatana! Ja kuinka monta Halloween-asua käyttämättömänä?!

Mutta sittenpä oli semmonen juttu että ei tiennyt varmaksi ehtiikö mies ajoissa kotiin työmatkalta Englannista. Onneksi brexit ei toteutunutkaan nyt kuunvaihteessa, eivätkä lennot myöhästyneet.

Sain viimein pukeutua ihanaan mustaan mekkoon jonka ostin jo vuosia sitten mutta jota en ollut kertaakaan käyttänyt kun olin odottanut Halloweenia. Ihme kyllä mekko mahtui vielä päälle.

Oltiin käyty Nousussa tasan kerran aikaisemmin, ja silloinhan Savon sanomien toimittaja tuli kyselemään mielipidettä baarien pidennetyistä aukioloajoista. No tällä kertaa viihdyttiin Nousussa hyvin vähän aikaa. Se vaan on aika iso ongelma baarissa kun istumapaikkoja on varattu ehkä noin kymmenelle. En tajua miten kukaan tuolla pystyy ja haluaa viettää aikaa. Ihme kyllä muissakin baareissa näkyi ihmisiä Halloween-asuissa. Minun ehdoton suosikkini oli Nousussa bongattu Handmaid's talen orjattaren asu.

Tämähän selittääkin paljon...

Maailman eläinten päivä

Tapsa, Saku ja pallo.

If it fits I sits.

Peli: The Council

Sisältää juonipaljastuksia!

Viisijaksoisen The Councilin tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1793. Louis de Richet etsii kadonnutta äitiään salaperäisen lordi Mortimerin saarelta, jonne on kutsuttu joukko arvovaltaisia vieraita. Ranskalaiseksi peliksi tätä väittävät, ja arvosteluissa englanninkielistä dubbausta ja ääninäyttelyä on haukuttu.

En tiedä mitä odotin tältä peliltä, mutta en ainakaan tätä. Kun Louisin äiti rupesi horisemaan demoneista toivoin että kyseinen tyyppi olisi sairas, mutta ei. Onko sitä yliluonnollista paskaa ihan pakko tunkea joka reikään? Tässä pelissä demonit ovat totta, mutta ei siinä suinkaan vielä kaikki. Kaikki ovat demoneita. Pääpahis on demoni. Louis itsekin on demoni. Pääpahis on hänen isänsä, ja kaikki muutkin ovat hänen sukulaisiaan. Nainen jonka kanssa Louis harrasti seksiä onkin hänen siskonsa. Ups? Ja ai niin, se "äitikin" paljastui siskoksi.

Lopussa luulin kaiken olevan hyvin. Olin tappanut pääpahiksen ja muut odottivat minua lauturilla. Mutta sitten lyyhistyinkin yhtäkkiä lattialle, enkä tajunnut mitä oikein tapahtui. Vasta lopputeksteistä paljastui että kuolin myrkytykseen. Aha. Taitaapa sitten olla niin että jos tulee myrkytetyksi toiseksiviimeisessä jaksossa niin on screwed teki sitten mitä tahansa.

On muuten aika hiton köyhää että herttuatar omistaa tasan yhden mekon.

Elokuva: SE/IT 2

SE 2 piti mennä katsomaan loppuunmyytyyn näytökseen ensi-iltaviikonloppuna vain siksi koska Downton Abbey-elokuva tulee pian. Taas vaihteeksi sai tuntea itsensä vanhaksi teinilauman keskellä.

SE 2 ei ollut niin huono leffa kuin pelkäsin ja odotin, olin lukenut vain negatiivisia arvosteluita. Etukäteen eniten arvelutti Sen lähes kolmen tunnin kesto, mutta ei Se onneksi liian pitkältä tuntunut enkä tylsistynyt missään vaiheessa. Elokuva oli yllättävän hauska, ensimmäisen osan huumoristahan en tykännyt.

Joitakin ärsyttäviä asioita oli. Tokenien/artefaktien keräily. Se että Pennywise muka palavasti halusi luusereiden palaavan Derryyn. Ja Mike, en tykännyt siitä mitä Miken hahmolle oli tehty molemmissa osissa. Ja (taas) heikko Pennywise, joka vain koulukiusattiin kuoliaaksi. 

Positiivinen yllätys oli Stephen Kingin cameo, en tiennyt siitä mitään etukäteen. Ja NKOTB oli taas mukana x3. Ja onneksi oli myös Kiss me, fat boy! Missasin kyllä totaalisesti Richien salaisuuden.