The Sims

Olen viime aikoina pelannut taas vaihteeksi Simsiä ja sen Get a life-moodia. Olen pelannut Get a lifen läpi kerran aikaisemmin. Tuon pelimuodon kolmas talo on aina ollut minulle vaikein. Nytkin jouduin pitämään kolmet bileet ennen kuin sain jonkun suostumaan kämppäkaverikseni. Outoja juttuja tapahtui...

Ensimmäisten bileiden jälkeen kaksi vierasta jäi taloon, eivät siis lähteneet pois vaikka olisivat voineet, en ollut edes poistanut ovia niin kuin joskus :D Nämä kaksi vierasta kusivat alleen, olivat ruokaa vailla ja kaatuivat koko ajan maahan umpiväsyneinä. Luulin että ne eivät lähtisi pois ollenkaan vaan kuolisivat talooni, typerykset. Mutta jossain vaiheessa toisten bileiden jälkeen huomasin että nuo kaksi olivatkin häipyneet, hyvä niin.

Poliisihan tulee bileisiin noin kello 10/11 illalla. Luulin että jos vierasta pyytää liian myöhään kämppäkaveriksi, vastaus on kielteinen. Olinkin eilen todella ihmeissäni kun pyysin yhtä vierasta kämppäkaveriksi klo 1.30 yöllä, ja vastaus oli myönteinen!! :D Kannattaa näköjään aina yrittää.

CV

Olen parina viime päivänä pelannut Code Veronicaa ensimmäisen kerran sen jälkeen kun tuon pelin läpi pääsin. Tosin olen pelannut vain battle modea... Kertaakaan en ole päässyt loppuun asti vaan olen kuollut koko ajan. Toisella Clairella ja Chrisillä olen päässyt kaksi kertaa lopariin asti, mutta sitten joko tyrant on tiputtanut minut katolta tai Alexia tappanut... Stevellä en ole päässyt kovin pitkälle, hänen aseensa eivät ole kovin hyvät. Mielestäni tuossa battle modessa ei ole paljoakaan järkeä kun aseissa on loppumattomat ammukset.

Pääsiäisen aikaan ajattelin pelata Code Veronican lisäksi Zeroa ja Simsiä. Saas nähdä pelaanko sittenkään... Olen niin laiska etten yleensä suunnitelmistani huolimatta jaksa pelata vaan katselen mieluummin töllöä. Tekisi hirveästi mieli pelata Resident Evil 2:sta, mutta se edellyttäisi Pleikkarin asentamista Gamecuben paikalle... Ei jaksa.

Eilen poltin itselleni cd-levyllisen Sarah Connorin biisejä. I-H-A-N-A-A musiikkia. Nyt hurahdin täysillä "Just one last dance"-biisiin...

Just one last dance
before we say goodbye
when we sway and turn round and round and round
it's like the first time

Just one more chance
hold me tight and keep me warm
cause the night is getting cold
and I don't know where I belong...

but I know, tomorrow I'll lose the one I love...

Nyyh.

Läpi!

Pääsin sitten Code Veronican läpi... Ja pelinhän piti olla pisin ja vaikein Ressa?! Kuolin pelin aikana ehkä viisi kertaa, ja niistäkin vain kerran johonkin monsteriin, nimittäin noin toiseksi viimeiseen Alexiaan... Kuolin kerran kaasuun, noin kolme kertaa murskauduin ansan alle (hyvä minä!!). Ammukset loppuivat yhdessä vaiheessa, kun saavuin Chrisinä Antarktikselle. Olin pienessä kusessa kun piti päästä seinälonkeroiden ohi, mutta pääsinpä kuitenkin ohi.

Peli oli siis pettymys, sen voin sanoa. Jos verrataan vaikkapa Zeroon, niin sitä peliä pelasin yhä uudelleen ja uudelleen ja olin siitä todella innoissani. Samaa ei todellakaan voi sanoa Code Veronicasta. Missään vaiheessa ei tullut mitään innostumista tuon pelin suhteen. Tällä hetkellä sanoisin että Code Veronica on kaikista huonoin Ressa. En voi uskoa että odotin tätä peliä monta vuotta...

Pelasin jo battle gamenkin läpi Clairena, mutta se ei todellakaan ollut vaikeaa loppumattomilla ammuksilla...

Arvosanani oli D ja aika 9.52:40. Tuli vähän haahuiltua ympäriinsä... Luulin tosissaan että Alexia olisi paha vastus... Mutta kun olin kuollut siihen kerran tajusin että parempi ampua ne pikkuörkitkin, ja sitten en ehtinyt edes vaihtaa magnumiin kun Alexia jo "kuoli"... Se vihoviimeinen vaihe eli linear launcherilla ampuminen olikin sitten vaikeampaa. Luulin etten ikinä osuisi... Mutta osuinpa kuitenkin!

Antarktis...

Tuli pelattua taas Codea (yllätys yllätys). Olin tulostanut vain muutaman ensimmäisen sivun läpipeluuohjeesta, ja jouduinkin sitten pakenemaan saarelta ihan ilman ohjetta. Olen oikeasti yllättynyt että onnistuin pakenemaan sieltä ihan omin avuin. :O

Weskerikin tuli tavattua, punaisine silmineen... Luulisi että Claire olisi saanut pahojakin vammoja siitä höykytyksestä.

Ensimmäinen tyrant oli naurettavan helppo (tyrantiinhan kannattaa käyttää bow gunin powderilla terästettyjä nuolia). Toinen, lentokoneessa oleva, olikin sitten jo vähän vaikeampi. Monet ovat jääneet tuohon kohtaa jumiin, siksi olinkin yllättynyt kun en kuollut. Hilkulla se tosin oli... Olin käyttänyt kaikki parannusvälineet ja olin cautionilla kun laatikko oli viimein valmis. Tyrant iski minua vielä pari kertaa ennen kuin osuin nappiin... Mutta osuinpa kuitenkin!

Nyt Antarktiksella olen haahuillut ilman ohjetta sinne tänne, ja olen ollut koko ajan poisonilla. Tein vielä riskaabelin homman ja tallensin poisonilla ollessani, toivottavasti blue herbejä on vielä jäljellä... Tulostin nimittäin nyt läpipeluuohjeen. Olisi vain pitänyt tajuta ampua nuo myrkyttävät ötökät jo ajat sitten...

Olen siis jo toisella disketillä eli ilmeisesti yli puolenvälin.