Yö oli ollut vaikea. Olin noin viidellä ensimmäisellä nukahtamiskerralla herännyt heti kohtaukseen. Sitten kun viimein sain nukuttua heräsin kuitenkin jossain vaiheessa. Ja sitten kun avasin silmäni vaikutti siltä että joku tai jokin peitti silmäni käsillään tai jollain. Säikähdin hitosti ja kirkaisin.
Siinä sitä sitten yrittää keskellä yötä rauhoittua ja vakuuttaa itselleen ettei kyse ollut mistään yliluonnollisesta.
Eihän yöllisissä harhoissa sinänsä mitään uutta ole. Nuorempana näin mm. käärmeitä lattialla, kirjoitusta seinällä, henkiolennon katossa.
Nukkuminen on muutenkin vaikeaa kun stressaan koronan pitkäaikaisvaikutuksia kropassani ja mahdollista äkkikuolemaa, ja herään jatkuvasti rytmihäiriöihin. Ja stressi lisää rytmihäiriöitä, endokipuja ja muita oireita.
Satun kuulumaan siihen uskontokuntaan joka uskoo siihen että korona tappaa lopulta jokaisen sen saaneen, ennemmin tai myöhemmin, oli pysyviä/pitkäkestoisia oireita tai ei. Se tekee ajan myötä tuhojaan elimistössä ja aiheuttaa sitten esim. veritulpan, sydärin tai syövän. Ihmiskunnan eliniänodote tulee tippumaan kymmenillä vuosilla.
Jokainen jalkakipu on tietysti veritulppa. Oudot uudet kallon pinnalla tuntuvat päänsäryt kertovat tietysti tulevasta koronan aiheuttamasta aivojutusta. Jokainen oire ja muhkura on tietysti koronan aiheuttamaa syöpää. Eikä syöpäpelkoa vähennä se että ryyppään liian usein.
En pysty nykyään nukkumaan edes humalassa. Ainahan minä herään krapulassa aikaisin aamulla ja joudun sitten kärsimään kun en saa nukuttua. Mutta parina viime kertana olen herännyt keskellä yötä, varmaan aika pian nukahtamisen jälkeen enkä ole meinannut saada enää unen päästä kiinni. Pitäisikö juoda enemmän että sammuisi kunnolla vai mitä ihmettä.
Alaselkäänkin koskee jostain kumman syystä. Ja niskakin kipeytyi kun jäin koukkuun Valhallaan, mutta siitä lisää myöhemmin.
