Mitä naapureihin tulee... suo siellä vetelä täällä.
Viime viikon torstaina iltapäivällä vähän ennen kolmea (juuri kun olympialaisissa olisi ollut kolmelta 400 metrin finaali... onneksi siis suosikkejani ei sinne asti eksynyt) naapurista alkoi kuulua palovaroittimen ääni. Ja haista palaneen ruuan käry.
Yleensä kun ihmisillä palovaroittimet huutavat niin ne myös laitetaan nopeasti pois päältä. Mutta tämä ujellus vain jatkui ja alkoi käydä selväksi että ei siellä kyseisessä asunnossa ole ainakaan ketään tajuissaan olevaa. Niinpä soitin hätänumeroon elämäni toisen kerran.
Hätäkeskuspäivystäjä käski minut rappukäytävään ottamaan selvää mistä asunnosta palovaroittimen ääni tulee, ja se olikin vaikeaa. Kyseessä oli kerrosta alempana oleva asunto, ei tosin suoraan alapuolellamme oleva. Ei mitään reaktiota vaikka kuinka soitin ovikelloa ja hakkasin ovea. Jouduin myös käymään avaamassa alaoven palomiehille, se kun on lukossa päiväsaikaankin. Vaikka savua ei rappukäytävässä ollut kurkussani tuntui ikävältä pitkään.
Palomiesten tullessa paikalle kyseisen asunnon yläpuolella asuvat kertoivat näkevänsä savua parvekkeeltaan, ja sitä kävi palomieskin katsomassa. Lopulta palomiehet ilmeisesti saivat asukkaan hereille, ovea ei tarvinnut hajottaa. Naapureiden mukaan kyseessä on kuulemma juoppo joka oli sammunut ruokaa laittaessaan. Täytyy olla ammattilainen jos sammuu arki-iltapäivänä.
Turha kai toivoa että hän olisi oppinut tästä jotain. On joitakin asioita joita ei kännissä tehdä, kuten ruuan laittaminen ja suihkussa käyminen. Saattavat joutua viattomat naapuritkin kärsimään.
Se on selvää että kissojen pelastaminen tulipalosta olisi vaikeaa. Kun otin kantokopat varmuuden vuoksi esille Tapsa ryntäsi heti piiloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti