Illan pimein aamu

Työnantaja yllätti positiivisesti, en enää kuulu työterveyshuollon piiriin. Eli kun sairastun niiden paskiaisten on ihan turha pyydellä sairaslomatodistusta, lääkäri maksaisi enemmän kuin palkka olisi. No mutta, saanhan palkkani päälle uuden lisän: 33 senttiä tunnilta! Sillä pääseekin juhlimaan.

Menin sitten lupautumaan töihin toisena kahdesta vapaasta viikonlopustani. Eli minulla on tänä kesänä tasan yksi vapaa viikonloppu. Kun vakkari tuli ihan henkilökohtaisesti kysymään niin en voinut kieltäytyä. Hänellä on kuulemma tärkeä meno. En kehdannut sanoa että niin olisi minullakin: ryyppääminen.

Oli kiva herätä eräänä sunnuntaina jäätelöauton pimputukseen. Ennen puoltapäivää! Monta kertaa. Hauskinta on se että kaikkien jäätelöauton aikataulujen mukaan siihen aikaan sinä päivänä lähin jäätelöauto oli yli kymmenen kilometrin päässä. Miksi se silti kuulosti olevan ihan vieressä? Kummallista. Jokin tai joku bugasi ja pahasti.

Kannattaa mennä keilaamaan juhannuksen aatonaattona, ei ole ryysistä. Tein ennätykseni: Samassa sarjassa 5 kaatoa joista kolme ensimmäistä heittoa, 178 pistettä. Ei varmasti enää koskaan tule yhtä hyvää sarjaa tai ainakaan aloitusta. Taisi olla vasta seitsemännessä heittovuorossa kun jäi jotain keiloja kaatamatta.

Syntymäpäiväni kunniaksi kaupassa oli kotimaista uuden sadon lanttua. Se onkin pehmeää ja kuori irtoaa helposti. Lanttumössöstä (muusi) tuli tosi hyvää ja yhtä täyttävää kuin äidin perunamuussista.

Kokeilin uutta tosi mielenkiintoista yhdistelmää: mansikoita piimän kanssa. Jostain kumman syystä piimä ei vedä vertoja kermalle, maidolle tai mascarbonelle.


Lidlin Cien-kynsilakanpoistoaine on kyllä tosi huonoa ainetta. Tehoa ei ole ollenkaan ja kynnet se saa hajoamaan. Buu.

Yölliset kauhukohtaukset tai paniikkikohtaukset tai mitkälie ovat taas vaivanneet välillä pahasti. Sen haluaisin todella tietää ovatko nämä kaksi täsmälleen sama asia vai ei. Oireeni sopivat kaiketi paremmin paniikkikohtaukseen. Kauhukohtauksen pitäisi tulla vasta kun on nukkunut jo kauan, minulla tulee heti kun nukahdan. Ja kauhukohtausta ei pitäisi muistaa ollenkaan. Monella yöllisestä paniikkikohtauksesta kärsivällä on täsmälleen samat oireet kun minulla: Juuri kun meinaa nukahtaa herää tunteeseen ettei saa henkeä, sydän lyö miljoonaa. Minulla tosin siihen yhdistyy useimmiten se että luulen kuolevani jos vaikkapa hengitän tai nielaisen. Eli --- olen superhullu.

Kuulemma orapihlajauute (hawthorn) voisi auttaa yölliseen paniikkikohtaukseen. Ja tietysti rentoutuminen, hengitysharjoitukset. Oikeastaan hassua että kun pitkästä aikaa luin netistä tästä aiheesta niin paniikkikohtaukset poistuivat moneksi yöksi. Ainakin yritin rentoutua jne. Mutta työ ja univaje tietysti lisäävät... kauhua ja paniikkia. Vitutuksesta nyt puhumattakaan.

Ihmettelin yhtenä päivänä miksi Kuopion kaupungintalon edusta oli täynnä ihmisiä. Meni monta minuuttia ennen kuin tajusin: Prinssi Daniel oli kaupungissa. Vaikka bussini oli myöhässä ehdin onneksi juuri ja juuri alta pois ennen tämän superjulkkiksen saapumista paikalle.

Meni muuten täysin pieleen minun kenkäostosteni ajoitus. NetAnttilaan tuli heti sen jälkeen postikulut pois-tarjous ja Anttilaankin kenkiä kympillä. Cdoniinkin tuli nyt syntymäpäivän vuoksi postikulut pois-tarjous, juuri kun ehdin tilata äidille Vampyyripäiväkirjat-dvd:t.

On se niin kivaa kun jalkani ovat vieläkin punaisillä läiskillä viimevuotisten haavatulehdusten ja kylmänkyhmyjen vuoksi. Tosi nättiä. Tokkopa paranevat enää ollenkaan? Ja lisää on tietysti tulossa, ainakin kylmänkyhmyjä. Samanlaiset jalat kuin äidillä here I come!

Luin Ally Condien paljon kehuja saaneen kirjan Tarkoitettu. Mielestäni kirja oli tosi tylsä. Savon Sanomien arvostelussakin kirjaa hehkutettiin ja väitettiin että se päättyy jännään kohtaan. No ei todellakaan päättynyt. Minua ei kiinnosta tippaakaan lukea tämän kirjasarjan seuraavaa osaa.

Mekkomaniaa

En ole koskaan pitänyt mekoista. Tai no, en ainakaan lapsuuden jälkeen. Olen aina ajatellut etteivät mekot sovi tasapaksulle vartalolle. Ja eivät varmaan sovikaan, mutta olen silti huomannut viime kuukausina innostuvani mekoista ihan liikaa. Tuntuu etten nykyään netissä muuta teekään kuin selailen eBayn mekkovalikoimaa.

Aluksi minulla oli hyvin yksinkertainen tavoite: Löytää mekko mummon 80-vuotissyntymäpäiväjuhlille. Se oli yllättävän vaikeaa kun suurin osa mekoista on malliltaan ihan vääränlaisia. Kun viimein löysin sopivan mekon hävisin siitä käydyn huutokaupan, ja sitäpaitsi se mekko oli kenties kokoa liian iso, niin en viitsinyt kovin paljon edes yrittää.

Olin innoissani kun sitten löysin täsmälleen samanlaisen mekon, ja vieläpä sopivampana eli kokoa pienempänä. Ja tuossa kohteessa oli osta heti-vaihtoehto. Ostin siis mekon itselleni. Kaiken tämän jälkeen on kai aika noloa myöntää etten lopulta edes halunnut laittaa tätä mekkoa päälleni mummon synttäreille. Mekossa sinänsä ei ole mitään vikaa, se vaan tuntuu jotenkin liian... tätimäiseltä. En ole mikään nuori enää mutten myöskään... Sinkkuelämää-Charlotte eli konservatiivinen kotirouva.

*****

Toinen mekko johon ihastuin ja jonka huusin itselleni ei ole tavallista tyyliäni. Siinä on (kissa)eläinkuviota, josta en yleensä pidä ollenkaan. Tällä bilemekolla kesti kuukauden tulla perille, olin jo luopunut kaikesta toivosta. Eräänä sunnuntaina löysin eBaystä toisen samanlaisen mekon, tosin erivärisenä, jonka aioin yrittää huutaa. Ja ihmeiden kautta seuraavana päivänä maanantaina postiin eksynyt mekko saapui perille asti! Ja taas kaiken tämän jälkeen on ikävää todeta että mekko on hiukan liian iso minulle. :( Olen pitänyt UK-kokoa 8 sopivana itselleni, pitääkö minun muka siirtyä kokoon 6? Joka on käsittääkseni XS. No kaipa tuon mekon kuuluukin olla... löysä ja reilu. Minä vaan tykkään enemmän vartalonmyötäisistä. Tästä lähtien pitää kai ostaa vain "bodycon"-mekkoja.

****

Mutta todellinen pakkomiellemekkoni on nyt se, jonka huutoa en onnistunut voittamaan. Vaikka olin seuraillut eBayn mekkotilannetta ahkerasti parisen kuukautta, en silti kunnolla tajunnut miten harvinainen mekko on kyseessä. Olen siis nähnyt kyseisen mekon tänä aikana eBayssä tasan sen yhden kerran. Eniten harmittaa se että voittaja voitti mekon itselleen samansuuruisella huudolla kuin itse tein. Nyt minulla on tavoite löytää tämä mekko vielä joskus Ebaystä ja saada se huudettua itselleni... eBayn seuraaminen käy kyllä kokopäivätyöstä. Kuvaa en mekosta laita sillä olen vainoharhainen, paljastan vain että kyseessä on Asos-mekko. Joku sankasta lukijakunnastanihan saattaisi mennä huutamaan mekon nenäni edestä...

Uusi kiipeilypuu Zooplussalta

Zooplus-tilaus muodostui tällä kertaa kolmesta eri paketista.


Yhdessä paketeista oli Atlas-raapimapuu. Aikamoisen iso rotisko.


Kali löysi heti paikkansa.


Tapsa yritti tunkea Kalin paikalle kukkulan kuninkaaksi, ja sai tassusta.


Tilasin huonolaatuista Purina One-kuivaruokaa, jotta saisin ilmaisen tunnelin. Tuskinpa kelpaa kissoille.


Tavoitteenani on nyt saada Zooplussasta bonuspisteillä Alicante-raapimispuu. Vielä pitäisi saada yli 400 pistettä, ja aikaa on syyskuun loppuun asti. Jostain syystä palkintokaupan beige puu on monta sataa pistettä halvempi kuin harmaa, vaikka itse kaupassa ne ovat tietysti samanhintaisia. Harmaa Alicantehan minulla on jo ja beigestä väristä en tykkää, mutta se on ainut johon on jotain mahiksia. Noh minun onnellani Alicante ehtii häippästä palkintokaupasta.

Zooplussahan huononsi jokin aika sitten ehtojaan. Nyt pitää tilata satasella ennen kuin saa ilmaiset postikulut. Minua se ei haittaa kun tilaan muutenkin aina yli satasella että saisin 5% alennuksen.

Bonuskuva: Ollen pääasiallinen nestelähde on kylppärin lattia.

Viikonloppu pelkkää biletystä

Lauantaina juhlittiin lähes koko suvun turvin mummoni 80-vuotispäivää. En ollutkaan käynyt Siilinjärvellä noin viiteenkymmeneen vuoteen eli olen superhuono lapsenlapsi jne. Maalla oli yllättävän mukavaa, vaikka en ihmisjoukoista pidäkään. Stressasi kamalasti.


Tuon puun juurella lepäävät Nöpöseni sekä sukulaisten lemmikkejä.


Siellä oli kissakin, Rolle. Oli loukannut jalkansa retkillään ja nilkutti ympäriinsä. Ja olihan siellä pari koiraakin, mutta niistä ei kuvia.


Peltoa riittää lapsuuteni maisemissa. Tuolla oli minunkin tarkoitus joskus asua, äiskä omistaa tontin vieläkin.



Veljeni kruunasi päivän haukkumalla minua jo 33-vuotiaaksi ja vanhaksi. Niisk.

Monta päivää oli aurinkoista hellettä. Sunnuntaina syntymäpäiväni koittaessa lämpötila oli laskenut lähes 20 astetta ja kun heräsin alkoi sataa. Kiitti vaan Jumala taas tästäkin arvostuksesi osoituksesta. Oli hiukan kylmä hameessa. Olisi kai pitänyt laittaa villahousut.

Käytiin syömässä Amarillossa. Ruoka (savulohi) oli hyvää ja ennenkaikkea sitä oli tarpeeksi. Ja bataatitkin sai vaihtaa kasviksiin.

Taidan polttaa superhienon halpahallista ostetun synttärikynttiläni vasta sitten kun seuraavan kerran (synttäri)biletän. Mukana kuvissa myös Partyliten musta kissa. Arvokkain omaisuuteni?



Foorumilla sain tällaisen onnittelun.