"Missä on Tapsa kun sitä kaipaa?"
Kuten lakanoita vaihdettaessa.
Näin äskettäin unen kissoista. Kalilla oli turvonnut massu, niin kuin ennen kuolemaansa. Mutta sitten Tapsa tuli paikalle, vaatien huomiota ja puski minua.
Kun Tapsa lopetti syömisen luultiin että se johtuu sen kroonisesta nuhasta. Ei vain pystynyt hyväksymään sitä että kissa kuolisi tukkoisen nenän takia, se olisi ollut liian epäreilua. Mutta sitten paljastui että Tapsalla oli kasvain keuhkojen lähellä. Joten jälkikäteen oli selvää että sen vuoksi Tapsalla oli jo niin huono olo ettei se halunnut enää syödä.
Oudointa on että Tapsa alkoi vielä syödä eläinsairaalan jälkeen. Ei sillä ollut mitään syytä tehdä niin. Tietysti tuntuu pahalta että Tapsa joutui sen tehohoidon kokemaan, mutta ilman sitä meille ihmisille olisi jäänyt liikaa jossiteltavaa. Mitä tulee kissojen loppuaikoihin niin epätietoisuus on pahinta.
Ja turha hammaslääkärireissu kuukautta ennen Tapsan kuolemaa harmittaa vieläkin. Ei se edes poistanut Tapsan syömisongelmaa (video, kuvattu vain muutama päivä ennen Tapsan kuolemaa). Mutta eipä arvattu että kuolema on lähellä.
Tapsa oli esikoiseni, ja siksi minulle niin rakas.
Haluan taas tämän päivän "kunniaksi" pelata jotain kissapeliä. Tai laittaa jonkun muun pelaamaan puolestani. Valinta on varmaankin Little Kitty, Big City. En tiedä onko olemassa mitään (konsoli)peliä jossa pelataan mustavalkoisena kissana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti