Halloweenin teemaan sopivasti samaa vanhaa paskaa kauhukohtauksistani.
Oli minulla niitä harvoin aikaisemminkin mutta tilanne paheni vuonna 2005 kun aloitin yötyöt. Aluksi kohtaukset liittyivät työvuoroihin mutta nykyään saan (useita) kohtauksia lähes joka yö. Ja jopa päiväunilla, mitä ei aikaisempina vuosina tapahtunut.
Yöllinen paniikkikohtaukseni: Juuri kun nukahdan säpsähdän heti hereille ja luulen kuolevani. Säikähdyksen vuoksi sydän lyö nopeasti. Ennen luulin kohtauksen aikana esimerkiksi tukehtuvani johonkin. Nykyään yleisimmin ajattelen että jos hengitän niin kuolen.
Oman käsitykseni mukaan kohtaukset aiheuttaa kuolemanpelkoni, ja pimeääkin tietysti pelkään. Ennen kohtauksia oli selvästi vähemmän kesäisin valoisaan aikaan. On surkuhupaisaa että kohtaukset lisäävät kuoleman riskiä, ja tietoisuus tästä faktasta lisää kohtauksia. Odotan joka yö kumpi minulta pettää ensin, aivot vai sydän. Sydäri vai aivohalvaus? Jos saan em. niin karppausta on sitten ihan turha syyttää, syynä ovat paniikkikohtaukseni. Verenpaine pilvissä ja sydän hakkaa miljoonaa monta kertaa yössä, ei ole terveellistä.
Tällä hetkellä tilanne on niin paha että kohtaus saattaa alkaa kun olen vielä ainakin lähes hereillä. Eikä mikään auta enää, ei orapihlaja eikä melatoniini. Haluaisin mennä lääkärille pyytämään beetasalpaajaa. Paitsi että niiden sivuvaikutuksena voi olla äkkikuolema, ja tietoisuus siitä vain lisäisi paniikkiani.
Tarvitsisin rentoutumis- ja hengitysharjoituksia (ja kuolemattomuuden).. En nykyään osaa välillä edes hengittää kunnolla, ja silloin sydämen kohdalle sattuu. Valveilla siis.
Tai pitäisi vain suosiolla valvoa yöt, se olisi terveellisempää minulle.. Nukkuminen valoisaan aikaan pelottaisi vähemmän. Minulla on kohtauksia hyvin harvoin aamulla töiden jälkeen. Paitsi että kaikki pahimmat jutut ovat tapahtuneet juuri silloin, kuten tia-kohtaus ja hirvittävä hikoilu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti