Kirjasta tuli jotenkin likainen olo heti aivan alusta asti. Kun yritettiin niin kovasti todistella että kyllä ne introvertit eivät ihan kaikki ole täysin vähä-älyisiä. Kas kummaa kun ei ole koskaan tullut pieneen mieleenkään pitää itseään jotenkin muita vähempiarvoisena vain pelkän hiljaisen ja ujon luonteen takia! En suosittele tätä kirjaa jos tunnet olosi hyväksi ja normaaliksi introverttina, paha olo tästä vain tulee. Ilmeisesti elän suojatuissa ympyröissä kun ei tarvitse koko ajan miettiä omaa "huonouttaan" ja "tyhmyyttään" introverttina.
Miksi pitäisi yrittää olla samanlainen niin kuin muut? En ymmärrä. Sehän on vain typerää laumasieluisuutta eli idiotismia. Mutta enhän minä ymmärrä kun ei ole tarvetta menestyä esim. työelämässä. Kun olen tehnyt elämäni valinnat niin ettei todellakaan tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä. En ole koskaan missään tuntenut pienintäkään painetta tai syytä että minun pitäisi olla esim. sosiaalisempi tai ulospäinsuuntautuneempi. I am what I am ja tyytyväinen niin. Ja ei, en ole tyhmä introverttiyteni vuoksi.
Sairasta menoa USA:ssa, kun esim. ns. tiedemiehiltäkään ei enää vaadita älykkyyttä vaan pelkästään ekstroverttiyttä. Kovaäänisimmän ideat menevät läpi vaikka olisivat kuinka tyhmiä. No varmaan Suomessakin on samanlaista, tai ainakin samaan suuntaan menoa, minä en vain tiedä siitä mitään kun elän työttömänä erakkona. Miksi ihmeessä valitsisin elämän joka vaatii ekstoverttiyttä?
Kirjassa mainitaan jopa Suomi, koska olemme niin hiton introverttiä kansaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti