Commodorelaiset pääsevät laivaan jo kolmelta, puoli tuntia ennen muita.
Laivalla oli niin vähän porukkaa että esimerkiksi illallisbuffetissa sai valita itse vapaasti pöytänsä ja vain osa ravintolasta oli auki. Silti commodore-hytit olivat loppuunmyyty. Kun mentiin ensimmäisen kerran commodore loungeen tuntia ennen laivan lähtöä niin se oli täpötäysi. Sillä siihen aikaanhan ei ole mikään muu paikka laivalla auki. Loungessa oli jopa jotain minullekin - vesimelonia. Ja suosikkiteetäni eli Twiningsin vihreä tee + sitruuna!
Ensimmäistä iltaa laivalla juhlistettiin katsomalla telkkarista Kauniita ja rohkeita sekä elokuva Jurassic Park lähes kokonaan.
Ensimmäisenä yönä laivalla en nukkunut juuri ollenkaan. Siihen nähden jaksoin Tukholmassa yllättävän hyvin. Jalat kipeytyivät taas, isovarpaiden nivelet eli kihtini oireilee?
Bon Vivant-aamiaisellahan on buffetin lisäksi tarjolla lämmin ruoka. Valitsin juustomunakkaan ja se olikin namia. Giggeli taisi vaikuttaa krapulaiselta kun ei syönyt huonon olonsa takia mitään.
Tukholmassa käytiin lopulta vain Vasa-museossa katsomassa Vasa-laivaa. Myöhemmin harmitti kun tajusin että vodka-museo olisi ollut ihan vieressä. Ja Globenin SkyView jäi toiseen kertaan.
Toisena aamuna otettiin aamiainen hyttiin.
Silja Symphony saapui Helsinkiin tiistaina 22.1. klo 10.30. Mentiin täpötäydellä ratikalla rautatieasemalle. Juna takaisin Kuopioon lähti klo 15.12.
Reissu oli onnistunut lukuunottamatta erästä baarimikkoa. Rupesi yhdessä vaiheessa vittuilemaan siitä kun en liikkunut hänen palveltavakseen tarpeeksi nopeasti. No ongelmahan oli juuri se etten halunnut hänen tekemiään huonoja drinkkejä vaan kyttäsin aina mahdollisuutta päästä toisen baarimikon luokse. Hermostumisen olisi voinut ymmärtääkin jos olisi ollut ruuhka-aika mutta kun asiakkaita oli peräti kaksi ja baarimikkoja kolme niin eipä ei. Tuota baarimikkoa vitutti sekin etten maksanut koskaan omia juomiani. Noh kaikki ei ole sitä miltä näyttää, minun rahojani ne kyllä olivat. Kanta-asiakaskortin haltija Giggeli vaan suoritti aina maksamisen. Ja kyllä kannatti, nyt ollaan ClubOnessa ylimmällä kultatasolla.
Ai niin joo, olin odottanut innolla pääsyä laivan New York-baariin. Mutta eipä siellä sitten voinut olla ollenkaan. Musiikki oli niin kovalla että nekin pari minuuttia mitkä joutui siellä odottamaan hissiä olivat yhtä kidutusta vaikka sormet olivat korvissa.
Laivan paras paikka taisi olla Atlantiksen keulabaari. Siellä oltiin molempina iltoina laivan lähtiessä satamasta, hienot maisemat. Talvella vaan pimeä tulee liian nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti