Melkein voitto

Milloinkahan alkaisin oppia? Viime vuonna ystävänpäivänä Memphisiin ei mahtunut syömään. Tällä kertaa mentiin Amarilloon ja se oli täynnä. Olisi kuulemma pitänyt olla pöytävaraus. Mentiin sitten taas Hiileen, joka oli tyhjää täynnä. Sinne alkoi vähitellen valua muitakin jotka eivät mahtuneet Amarilloon. Samapa tuo. Halusin Amarilloon syömään savulohta, ja sitä oli Hiilessäkin.

Aterian jälkeen uskaltauduin otattamaan passikuvat. Pakko se oli tehdä vaikka kuinka vituttaisi oma paska naamansa. Mutta sitten pitäisi vielä uskaltaa mennä poliisiasemalle hankkimaan passi. Eikä se kiinnosta sillä siellä on nykyään turvatarkastus. Saako poliisiasemalle mennä saksien kanssa?

Passikuvien valmistumista odotellessa suunnattiin Carlsonille. Ostin itselleni ystävänpäivälahjaksi magneettikynsilakan, olinhan haaveillut sellaisesta peräti muutaman viikon ajan. Hinta kirpaisi, 13.90e.


Sitten mentiin Kalpa-Kärpät otteluun. Jos yrittää kerran elämässään jotain yllätystä järjestää niin tottakai kaikki on sitä vastaan ja pilalle meinaa mennä monta kertaa.

Liput ostin jo lähes viisi viikkoa ennen peliä. Ihmeellisesti vielä silloin oli juuri kaksi paikkaa vapaana äitini katsomosta ja riviltä, muutaman paikan päästä. Äitini viereen ei nykyään enää koskaan pääse, koska siinä on törkeästi muita kausikorttilaisia. Huomasin nuo kaksi vapaata paikkaa netissä ja jännitin sitten pari päivää ehtisikö joku ostaa ne nenäni edestä. En nimittäin halunnut ostaa lippuja netistä.

Itse ottelu oli kaksi ensimmäistä erää aika kamalaa katsottavaa. Kalpako on muka tuolla pelillä SM-liigan kärkijoukkue? Kärpät johti kahden erän jälkeen 0-3. Kolmannessa alkoi Kalpan nousu. Vielä viimeisillä sekunneilla Kalpa oli lähellä tasoittaa. Lopputulos Kalpa-Kärpät 2-3.

Reissusta oli palkintona talven ensimmäiset kylmänkyhmyt. Mitäs en laittanut villahousuja.