Pitkäperjantaina heräsin puolenpäivän aikaan. Pian alkoi todella kova vatsakipu. Ajattelin jo että kyseessä on umpisuoli tai jokin, että pitää lähteä päivystykseen. Tietysti tuollaisen pitää tapahtua pyhäpäivänä ja silloin kun kukaan ei ole kotona hoitamassa kissoja. Harkitsin tosissani laukun pakkaamista sairaalareissua varten, sinnehän pitäisi ottaa ainakin ruokaa sillä ei siellä mitään syötävää karpille olisi. Ajattelin että pitää pakata se laukku kun vielä ololtaan pystyy. Mietin miten mennä päivystykseen, bussilla vai taksilla? Pyhäpäivänä bussi kun kulkee vain kerran tunnissa. No onneksi kipu häippäsi aika pian.
Olen ilmeisesti katsonut liikaa Teho-osastoa, sillä kivun ollessa päällä painelin vatsaani arkojen kohtien varalta niin kuin kirurgit aina tekevät Tehiksessä kun joku valittaa vatsakipua. Eipä tuntunut mitään erikoista. Eikä ollut kivun lisäksi mitään muita oireita, ei oksetusta tai mahan sekaisin menoa.
Perjantaina koitti maailmanloppu kun missasin Kauniit ja rohkeat! Unohdin kokonaan että on perjantai eikä viikonloppu. Muistin Kaunarit vasta ensimmäisen jakson ollessa jo lopussa. Onneksi juoni ei ollut edennyt yhtään eli en menettänyt mitään tärkeää. En edes tuntenut sitten tarvetta katsoa sitä ensimmäistä jaksoa Katsomosta.
Lauantaina televisiossa oli elokuvan Aladdin suomiversio. Enkkuversionhan katsoin ensimmäisen kerran viimein viime vuonna. Mielestäni Vesa-Matti Loiri on Henkenä jopa parempi kuin Robin Williams. Aladdin on ehdoton suosikkielokuvani Disneyn piirretyistä.
Suomiversiossa vituttaa biisin A whole new world paska suomennosversio Se on kuin yö. Siitä kun on olemassa toinenkin suomennos, joka on paljon sopivampi ja parempi: "Maailmaan, uuteen niin ja ihanaan. Ei mikään estää voi kun kanssa oi unelmain mä näin jaan..." Ei ees Googlesta löytynyt noita sanoja joten enpä tod ole varma menikö oikein. Sen väärän version sanat kyllä löytyy, miljoona kertaa... Laulettiin lukion musiikintunneilla sekä biisin enkkuversiota että tuota parempaa suomiversiota, ja minulla on kyllä sen biisin sanat tallella paperilla, jos tietäis missä se on.
Katselin myös ranskalaista leffaa Kaikki elämän aamut, jonka olin nähnyt vain kerran aiemmin, sekin lukion musiikkitunnilla. Jollakulla taitaa olla ikävä sinne? Näköjään tuo on edelleenkin mielestäni tosi outo leffa. Ja tylsä. Olenhan tottunut vain Hollywood-hapatukseen?
Tänään sunnuntaina katsoin ensimmäisen Scream-elokuvan. Scream 4-katastrofin jälkeen tuli ikävä tuota aitoa ja alkuperäistä parhautta. Se on kumma miten teininä aina kiinnostuu kaikesta paljon enemmän kuin aikuisena. Olisiko Scream 4 ollut mielestäni parhautta jos olisin nähnyt sen teini-ikäisenä? Monet ovat tykänneet Scream 4:stä hirveästi, ja tekisi mieli kysyä noilta tykkääjiltä heidän ikäänsä...
Kitukasvuinen kissanruoho maistui tänään Kalille, ja myöhemmin se oksensi suoraan kuivaruokakuppiin. Viikossa ruoho ei ole kasvanut tuon enempää. Ehkä ikkunalauta ei ollutkaan tarpeeksi valoisa paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti