Tuossa eilen tajusin että jo tällä viikolla ne alkavat, nimittäin Vancouverissa järjestettävät talviolympialaiset. Eihän niitä olekaan odotettu kuin... neljä vuotta.
Mutta kylläpä osaakin hirvittää. Miksikö? No siksi etten pysty ollenkaan uskomaan siihen että Janne Ahonen saisi sen elämänsä ensimmäisen henkilökohtaisen olympimitalin Vancouverissa. Janne teki paluunkin vain tuon yhden ainoan saavutuksen takia joka häneltä puuttuu. Jannen kausi ei ole sujunut mäkiviikkoa lukuunottamatta niin hyvin että mitalia voisi häneltä toivoa tai odottaa. :(
Toinen asia joka hirvittää on se että Suomen jääkiekkomaajoukkue ei tule voittamaan olympiakultaa Vancouverissa. Tämä on oikeasti se vihoviimeinen mahdollisuus, uutta ei enää tule. Ihan niinkuin Jannella. On täysin turhaa toivoa tai odottaa että Suomi pääsisi toisen kerran peräkkäin olympialaisten loppuotteluun. Ei Suomi voi olla niin hyvä tai onnekas. Se edellyttäisi ihmettä. Viimeksi olympivoitto oli niin lähellä, mutta... :(
Itkettää oikeastaan jo valmiiksi. Näistä olympialaisista voi tulla vain pettymys. Tavoitteet ja toiveet eivät tule täyttymään.
9. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti